Liha- ja teuraskarjakaupan yhtenäisty Itämiseksi jätetään se tätä varten muodostetulle Karjanmyyntiosuuskuntien keskusjärjestölle.

Karjanmyyntiosuuskuntien keskusjärjestön jäseniksi voivat päästä karjanomistajien muodostamat karjanmyyntiosuuskunnat, jotka Kamaritoimituskunnan Elintarveosasto, kuultuaan Valtion Lihatoimikuntaa ja Karjanmyyntiosuuskuntien keskusjärjestöä, siihen hyväksyy. Hyväksyessään osuuskunnan Karjanmyyntiosuuskuntien keskusjärjestön jäseneksi Elintarveosasto samalla vahvistaa sen toimialueen rajat.

Karjanmyyntiosuuskuntien keskusjärjestöä edustaa sen valtuuskunta, jonka on ylläpidettävä toimistoa Helsingissä.

Liha- ja teuraskarjan kauppaa maassa valvoo Valtion Lihatoimikunta, jolla on toimisto Helsingissä. Toimikunnan avuksi määrää Kamaritoimituskunnan Elintarveosasto tarpeellisen määrän paikallisia lihakaupan valvojia.

Valtion Lihatoimikunnan tulee:

1) valvoa Karjanmyyntiosuuskuntien keskusjärjestön sekä siihen kuuluvain karjanmyyntiosuuskuntain toimintaa ja käsitellä niitä vastaan mahdollisesti tehtyjä valituksia;

2) Karjanmyyntiosuuskuntien keskusjärjestön ehdotuksen perusteella laatia kuukausittain liha- ja teuraskarjan ostosuunnitelma, jonka Kamaritoimituskunnan Elintarveosasto vahvistaa;

3) kuukausittain määrätä, miten käytettävissä olevat lihamäärät jaetaan eri kulutuskeskuksien välillä;

4) tehdä rajahintaehdotuksia;

5) valvoa elintarvelautakuntien toimintaa, mikäli se koskee lihakauppaa.

Valtion Lihatoimikunnalla ja sen valtuutetuilla on oikeus:

1) pyynnöstä viipymättä saada kunnallishallituksilta ja elintarvelautakunnilta sekä kaikilta virastoilta ja viranomaisilta tarvitsemiaan tietoja;

2) tarkistaa mainittuja tietoja; sekä

3) tarkastaa karjanmyyntiosuuskuntien, elintarvelautakuntien ja makkaraliikkeiden kirjanpitoa.

Ainoastaan Karjanmyyntiosuuskuntien keskusjärjestöön kuuluvat karjan- myyntiosuuskunnat, kukin omassa piirissään, tai niiden valtuuttamat henkilöt, liikkeet tai kunnat ovat oikeutetut karjanomistajalta ostamaan nautaelämiä, sikoja, lampaita, vuohia, poroja ja teurashevosia sekä jälleenmyyntiä varten niiden lihaa.

Karjanomistaja olkoon kuitenkin oikeutettu myymään eläimen henkilölle, joka karjanjalostusyhdistysten tai sen pitäjän kunnallislautakunnan esimiehen todistuksella, jonne eläin viedään, näyttää, että eläin ostetaan käyttö- tai siitoseläimenä edelleen säilytettäväksi. Vähemmän kuin 30 kiloa painavien elävien porsaiden ja vähemmän kuin 40 kiloa painavien elävien vasikoiden ostoon ei vaadita sanottua todistusta.

Niinikään on karjanomistaja oikeutettu asukkaille omalla paikkakunnallaan, mikäli se ei kuulu kaupunkiin tai suurempaan kulutuskeskukseen, vähittäin myymään omasta karjastaan teurastuttamansa eläimen. Paikkakunnan elintarvelautakunta on velvollinen antamaan tästä kaupasta tarkempia määräyksiä.

Erikoistapauksissa voi Senaatin Kamaritoimituskunnan Elintarveosasto, Valtion Lihatoimikuntaa ja Karjanmyyntiosuuskuntien keskusjärjestöä kuultuaan, myöntää suurimpien kaupunkien elintarvelautakunnille oikeuden, kulloinkin määrätyillä ehdoilla ostaa ja kuljettaa lihaa karjanmyyntiosuuskuntia sivuuttamalla.

Ainoastaan Karjanmyyntiosuuskuntien keskusjärjestöön kuuluvat karjan- myyntiosuuskunnat tai niiden valtuutetut saavat rautateitse, vesitse tai maitse paikkakunnan rajojen ulkopuolelle kuljettaa elävää karjaa, lihaa ja muita teurastuotteita sekä lihavalmisteita, paitsi mikäli nämä ovat osotetut yllämainituille osuuskunnille.

Kuitenkin saavat muutkin kuin mainitut osuuskunnat, näiden konttorien antamien maksuttomien lupatodistusten nojalla kuljettaa siitos- ja käyttökarjaa, pitoeläimiksi tulevia lampaita, sikoja, yli 30 kiloa painavia porsaita ja yli 40 kiloa painavia vasikoita. Siitoseläimiä saadaan lisäksi lähettää karjanjalostusyhdistysten samanlaisten lupatodistusten nojalla.

Karjanomistaja, joka haluaa kuljettaa omasta karjastaan saamaansa lihaa omaa, toisella paikkakunnalla olevaa talouttaan varten, olkoon tämän paikkakunnan elintarvelautakunnan kirjallisella suostumuksella oikeutettu saamaan sen karjanmyyntiosuuskunnan konttorista, jonka piiriin lähetyspaikka kuuluu, maksuttoman lähetyslupatodistuksen enintään 10 kilon lihaerän kuljetukseen kerrallaan.

Karjanmyyntiosuuskuntien lihanhankinta jakautuu hankintaan sotaväelle ja hankintaan siviiliväestölle.

Sotilastarpeisiin tulevan lihan hankkivat karjanmyyntiosuuskunnat tarpeen vaatiessa kuntien välityksellä. Valtion Lihatoimikunta jakaa tätä varten joka kuukaudeksi hankittavan karjamäärän tasaisesti karjaluvun ja ennen hankitun karjamäärän perusteella eri karjanmyyntiosuuskuntien kesken, joiden tehtävänä on saman perusteen mukaisesti jakaa se niiden alueella olevien kuntien välillä.

Siviiliväestön tarpeeksi toimitettava liha hankitaan vapaaehtoisen tarjonnan kautta.

Siviiliväestön tarpeeksi hankitusta lihasta toimittavat paikalliset elintarvelautakunnat paikkakuntansa yleisille laitoksille niissä tarvittavan lihan Valtion Lihatoimikunnan hyväksymien perusteiden mukaan.

Sotilastarkoituksissa toimivani yleisten laitosten lihasta huolehtii Karjanmyyntiosuuskuntien keskusjärjestö Valtion Lihatoimikunnan valvonnan alaisena.

Siviiliväestön tarpeeksi hankitusta liilasta saavat kaupunkien ja suurempien kulutuskeskuksien elintarvelautakunnat niille jaettavaksi tulevasta määrästä antaa paikkakuntansa makkaratehtaille määrätyn osan Valtion Lihatoimikunnan hyväksymien perusteiden mukaan.

Makkaratuotteiden myynti paikkakunnalla on toimitettava elintarvelautakunnan määräysten mukaan.

Maaseudun makkaratehtaiden lihan tarpeen tyydyttävät karjan- myyntiosuuskunnat Valtion Lihatoimikunnan määräysten mukaan.

Kaupungeissa ja suuremmissa kulutuskeskuksissa antavat paikalliset elintarvelautakunnat paikkakuntansa makkaratehtaille lupia makkaran lähetykseen toiselle paikkakunnalle. Tällaisten lupien myöntämisestä on elintarvelautakunta velvollinen heti ilmoittamaan Valtion Lihatoimikunnalle.

Maaseudun makkaratehtaat saavat lähettää tuotteitaan oman paikkakuntansa ulkopuolelle ainoastaan Valtion Lihatoimikunnan luvalla.

Makkaratehdas, joka hankkii lihaa sivuuttamalla Karjanmyyntiosuuskuntien keskusjärjestön, kadottaa oikeuden saada lihaa liikkeeseensä.

Valtion Lihatoimikunta määrää mitkä paikat ovat kulutuskeskuksiksi katsottavat.

Siviiliväestölle tulevan lihan toimittavat karjanmyyntiosuuskunnat kulutuskeskuksien elintarvelautakunnille tai niiden valtuutetuille, joiden tehtävänä on sitten toimittaa lihan mahdollisimman tasapuolinen jakelu väestölle, yleisille laitoksille ja makkaratehtaille.

Kaupunkien ja suurempien kulutuskeskuksien elintarvelautakunnat ovat velvolliset ottamaan lihan jakelussa käytäntöön kortti- tai muun sopivan järjestelmän sekä noudattamaan tässä Valtion Lihatoimikunnan antamia määräyksiä.

Tämä Senaatin päätös ei koske Inarin, Utsjoen ja Enontekiön kuntia, mutta on elävän karjan, lihan ja muiden terästuotteiden sekä lihavalmisteiden vienti niihin muista osista Suomea kielletty, ellei Kamaritoimituskunnan Elintarveosasto ole antanut siihen erityistä lupaa.

Joka tekee itsensä syypääksi tämän päätöksen säännöksien rikkomiseen, rangaistaan eräänlaisen omaisuuden käytöstä sodan aiheuttamissa poikkeuksellisissa oloissa annetun lain 15 §:n nojalla.

Tämä päätös käy heti noudatettavaksi ja on voimassa toistaiseksi, ei kuitenkaan kauvemmin kuin 1 päivään toukokuuta 1918.