Oikeutettu harjoittamaan työnvälitystoimintaa, niinkuin tässä asetuksessa sanotaan, on kunta ja yhdistys.

Yksityinen, yhtiö ja osuuskunta älköön elinkeinona työnvälitystä harjoittako.

Työnvälitys on oleva maksuton.

Kaupungissa, jonka hengille kirjoitettu väkiluku nousee yli 5,000 hengen, tulee olla kunnallinen työnvälitystoimisto.

Myöskin pienempi kaupunki kuin edellisessä momentissa mainittu sekä kauppala ja maalaiskunta on velvollinen työnvälitystä varten perustamaan toimiston tai asettamaan asiamiehen, jos tarve sitä vaatii. Keisarillinen Senaatti määrätköön silloin, kunnallisviranomaisia ja Teollisuushallitusta kuulusteltuaan, toimiston tai asiamiehen asetettavaksi.

Jos muu kunta kuin 2 §:ssä mainittu on joko yksin tahi yhdessä toisten kanssa perustanut työnvälitystoimiston tai asettanut työnvälitysasiamiehen, noudatettakoon mitä tässä asetuksessa on säädetty.

Kunnallisen työnvälitystoimiston ja -asiamiehen tulee tarkoin seurata kunnan ja sen ympäristön työoloja sekä antaa niistä tietoja niin työnhakijoille kuin työnantajillekin, avustaa heitä työsopimuksen teossa sekä yleensä huolehtia tarjonnan ja kysynnän saattamisesta toistensa yhteyteen työmarkkinoilla.

Työriidan aiheuttama työnseisaus ei vaikuta muutosta kunnallisen työnvälitystoimiston eikä -asiamiehen toiminnassa. Kuitenkin tulee niiden hankkia tarkat tiedot riidan laadusta ja laajuudesta sekä antaa siitä tietoja työnvälitystä hakeville henkilöille.

Kunnallisen työnvälitystoimiston ja -asiamiehen johtosäännön laatii kaupungissa kaupunginvaltuusto ja maalla kunnanvaltuusto tahi, missä sellaista ei ole, kuntakokous ja vahvistaa Teollisuushallitus.

Kunnallisten työnvälitystoimistojen ja -asiamiesten välinen yhteistoiminta järjestetään Keisarillisen Senaatin antamain määräysten mukaan; älköön kuitenkaan kuntia velvoitettako suorittamaan sellaisesta yhteistoiminnasta johtuvia kustannuksia.

Maistraatti ja kunnallislautakunta on velvollinen sopivilla paikoilla nähtävinä pitämään ne työmarkkinoita koskevat tiedonannot, joita kunnalliset työnvälitystoimistot ja -asiamiehet niille lähettävät.

Yhdistys, joka tahtoo harjoittaa työnvälitystä muidenkin kuin omien jäsentensä hyväksi, hakekoon siihen luvan kaupungissa maistraatilta sekä kauppalassa ja maalla kuvernööriltä; ja selvittäköön yhdistys, että se henkilö, joka on aiottu työnvälitystoiminnan johtajaksi, nauttii kansalaisluottamusta sekä hallitsee itseään ja omaisuuttaan ja että hänellä muuten on sellaiset ominaisuudet, jotka takaavat säännöllisen ja rehellisen toiminnan johdon.

Sellaisen hakemuksen johdosta on lausunto hankittava kaupungin- tai kunnanvaltuustolta taikka, missä sellaista ei ole, kuntakokoukselta; ja myönnettäköön lupa vuodeksi kerrallaan.

Työnvälitystoimintaa älköön harjoitettako ravintola-, anniskelu- taikka muun senkaltaisen liikkeen yhteydessä.

Keisarillisen Senaatin asiana on järjestää työnvälitystoimen silmälläpito.

Joka luvattomasti tai tämän asetuksen säännöksiä noudattamatta harjoittaa työnvälitystoimintaa, rangaistakoon sakolla.

Yhdistyksen oikeuden harjoittaa työnvälitystoimintaa voi tuomioistuin julistaa menetetyksi, jos toimisto välityksestään on kantanut palkkiota tai antanut vääriä tietoja tahi muuten toiminut epärehellisesti.

Syytteen tämän asetuksen rikkomisesta voi tehdä sekä asianomistaja että virallinen syyttäjä.

Kauppalassa, jolla on oma hallitus, on kauppalahallituksen asiana toimittaa, mitä tässä asetuksessa on maistraatin ja kaupunginvaltuuston tehtäväksi määrätty.

Jos kaupungissa ei ole maistraattia, tulee järjesty soikeuden suorittaa ne tehtävät, jotka tämän asetuksen mukaan maistraatille kuuluvat.

Tämä asetus astuu voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1918.

Ministeri Valtiosihteeri Carl Enckell.