Leipuriliikkeet, leipomot, sokerileipomot, biskvittitehtaat ja muut samantapaiset yritykset, jotka tuotantoaan varten tarvitsevat voita ja sokeria, jaetaan riippuen siitä alueesta, jonka tarpeita ne tyydyttävät, yrityksiin, jotka työskentelevät yksinomaan asianomaisen paikkakunnan tarpeiden tyydyttämiseksi, ja suuriin yrityksiin, jotka joko valmistavat tuotteita koko maata varten tahi työskentelevät keskimääräistä melkoisesti suuremmassa laajuudessa. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvien yritysten varustaminen voilla ja sokerilla riippuu paikkakunnan elintarvelautakunnan harkinnasta ja voi tapahtua ainoastaan siitä elintarvemäärästä, mikä kunnan asukasluvun mukaan elintarvelautakunnalle myönnetään, siten että vastaavassa määrässä vähennetään asukkaille korttien mukaan jaettavia eriä. Toiseen ryhmään kuuluville yrityksille annetaan sanottuja elintarpeita keskusorgaanien toimesta Keisarillisen Senaatin Elintarvevaliokunnan määräyksen mukaisesti.

Kielletään myytäväksi valmistamasta ilman Keisarillisen Senaatin Elintarve valiokunnan erityistä lupaa karamelleja, marmeladeja, suklaatia ja muuta sokerileipomovalmisteita, joiden sokeripitoisuus on suurempi kuin 30 %. Lupaa jatkaa mainitunlaisten valmisteiden tuotantoa voivat Elintarve valiokunnalta anoa yksinomaan ne yritykset, joilla on takavarikon alaisena riittävä määrä omaa sokeria.

Kielletään käyttämästä sokeria leivosten, torttujen, makeiden pikkuleipien ja yleensä kaikkien makeiden vehnäleipien valmistukseen, lukuunottamatta kahvileipää, joka saa sisältää sokeria enintään 10 %.

Tämä päätös astuu voimaan maaliskuun 1 päivänä 1917.