1917

42/1917 Asetus Suomen Suuriruhtinaanmaalle heinäkuun 23 päivänä 1902 annetun K. Kalastussäännön erinäisten säädösten väliaikaisesta muuttamisesta.

Väliaikainen Hallitus on Suomen Ministeri Valtiosihteerin esittelyssä 8/21 päivänä kesäkuuta 1917 vahvistannut seuraavan asetuksen: Täten säädetään, väliaikaisesti muuttamalla Suomen Suuriruhtinaanmaalle heinäkuun 23 päivänä 1902 annetun K. Kalastussäännön 1 §:n b) kohdan, 7 §:n 1 kohdan, 10 §:n, sellaisena kuin se muutettuna kuuluu asetuksessa 29 päivältä toukokuuta 1917, 11 §:n sekä 27 §:n viimeisen kohdan määräyksiä, sodan aikana ja yhden vuoden kuluessa rauhan solmiamisen jälkeen noudatettavaksi seuraavaa.

1 §.

Ahraimen käyttäminen kalastuksessa on sallittu, paitsi lohipitoisissa joissa ja virroissa sekä niiden suussa.

2 §.

Nuotan tai muun liikkuvan rihmapyydyksen käyttäminen on sallittu kaikkina vuodenaikoina ja kaikissa vesissä, paitsi lohi- ja siikapitoisissa joissa ja niiden suussa, joihin nähden ovat voimassa Kalastussäännön 7 §:n 2 kohdan sekä muut aikasemmin annetut erikoismääräykset.

Poikkeuksena ovat kuitenkin Lapin kihlakunnassa sijaitsevat lohi- ja siikapitoiset joet, joissa nuotan ja muun Ilkkuvan rihmapyydyksen käyttö on rajoituksitta sallittu.

3 §.

Kuhan pyynti on laillisilla pyyntineuvoilla sallittu myös kesäkuulla, siian pyynti, paitsi padoilla, myös loka- ja marraskuulla, sekä lohen ja muun kalan onkiminen lohipitoisissa joissa myöskin syyskuun 15 päivän jälkeen, jotapaitsi Enontekiön, Inarin ja Utsjoen pitäjissä on lohen muukin laillinen pyynti sallittu vuodenajasta riippumatta.

4 §.

Siian, lahnan, säyneen ja kuhan myynti sekä maksua vastaan tarjoilu on luvallista vaikkei kala täytäkään Kalastussäännön 27 §:n viimeisessä kohdassa säädettyjä alimpia rajamittoja.

5 §.

Tämän asetuksen säännökset eivät koske jokia ja muita vesistöjä, jotka ovat rajana toista maata vastaan, ja joissa kalastus on kansainvälisellä sopimuksella erikseen järjestetty.

Ministeri Valtiosihteeri Carl Enckell.