Jolleivät velkojat suostu vapauttamaan velallista maksamasta suurempaa tahi vähempää osaa hänen velastansa, ja ellei luovutettu omaisuus riitä kaikkien niiden saamisten suorittamiseen, joita konkurssissa on ilmoitettu ja hyväksytty; olkoon velkojilla valta ottaa se mikä puuttuu siitä omaisuudesta, jonka velallinen vastaisuudessa perii tai hankkii. Velkoja, joka laiminlyömisen kautta on menettänyt osallisuusoikeutensa konkurssipesään, saakoon sen estämättä vastaisuudessa saamisensa maksun velallisen varoista, jos saaminen muuten havaitaan lailliseksi. Mutta jos konkurssissa saapuvilla olevat velkojat myöntävät velalliselle velan maksamisen helpotusta, niin olkoon hänellä yhtäläinen helpotus poissaolleidenkin velkojain saamisista.

Saamisesta, joka on konkurssissa hyväksytty tai jota on saatettu konkurssissa valvoa, älköön velallinen olko velvollinen tekemään sellaista valaa kuin Ulosottolain 3 luvun 33 §:ssä sanotaan, jollei velkoja näytä perusteellista syytä, että velallinen salaa varoja, jotka hän on konkurssin jälkeen saanut, ja jotka ovat velan maksuun käytettävät. Muutoin noudatettakoon Ulosottolain säännöksiä siitä, mitä ulosmittauksesta saa erottaa, myöskin sellaiseen velkaan nähden, joka on syntynyt ennen konkurssia.

Jos velallisella, joka on tuomittu edesvastaukseen konkurssirikoksesta, on virka tahi palvelus, lähetettäköön tuomio, niin pian kuin se on annettu, siihen virastoon, jonka alainen hän on.

Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.