Avioliiton saa solmia joko vihkimisen kautta, sen mukaan kuin laissa on siitä säädetty, taikka siviiliviranomaisen edessä.

Siviiliviranomainen, jonka edessä avioliitto saadaan solmia, on maalla kihlakunnantuomari tai kihlakunnanoikeuden puheenjohtaja taikka, missä paikalliset olot tekevät sen tarpeelliseksi, erityinen [Keisarillisen] Senaatin Oikeusosaston määräämä henkilö, sekä kaupungissa joko maistraatin puheenjohtaja tai joku sen lainoppineista jäsenistä maistraatin määräyksen mukaan. Kaupungissa, jossa ei maistraattia ole, on siviiliavioliitto solmittava järjesty soikeuden puheenjohtajan edessä. Kuitenkin ovat edellä mainitut viranomaiset oikeutettuja päättämään avioliiton myöskin toiminta- alueensa ulkopuolella.

Ennenkuin avioliittoon saadaan mennä siviiliviranomaisen edessä, on kuuluttaminen toimitettava. Kuitenkin saa kuuluttamisen jättää toimittamatta, jos hengenvaarallinen tauti ei salli avioliiton solmimisen lykkäämistä tai [Keisari ja Suurruhtinas] on antanut siihen luvan.

Jos kihlakumppanit tahtovat, kun heidät on kuulutettu, erota, ja jos he eivät ole toisiinsa sekaantuneet, ilmoittakoot sen sille viranomaiselle, joka on antanut kuulutuksen, ja kihlaus purkautukoon.

Kuulutusta pyytäkööt avioliittoon aikovat joltakin niistä 2 §:ssä mainituista siviiliviranomaisista, joitten toiminta-alueella naisen kotipaikka on; jättäkööt samalla esteettömyytensä toteensaattamiseksi kirkollisen tai siviilirekisteriviranomaisen antaman todistuksen ynnä tarvittaessa muunkin selvityksen. Jos viranomainen havaitsee, että avioestettä ei ole, antakoon kuulutuksen.

Jos miehen tahi naisen esteettömyyttä ei voida luotettavasti toteensaattaa, meneteltäköön asiassa niinkuin vihkimisellä vahvistettavaan avioliittoon kuuluttamisesta on sellaisen tapauksen varalta säädetty.

Siviiliavioliittoon kuuluttaminen on sen viranomaisen toimitettava, joka on antanut kuulutuksen, siinä tahi niissä kunnissa, missä miehen ja naisen kotipaikka on, julkipanolla, jonka neljätoista päivää, julkipanopäivää niihin lukematta, pitää olla nähtävänä kunnan ilmoitustaululla. Julkipanoon on merkittävä, minä päivänä se pantiin nähtäväksi.

Kuulutuksessa pitää olla tiedonanto avioliittoon pyrkiväin nimestä, säädystä tai ammatista ja kotipaikasta, aiotusta avioliitosta sekä siitä, että este avioliittoa vastaan on edellä sanotulle viranomaiselle ilmoitettava 1 momentissa säädetyn ajan kuluessa.

Jos avioliitto solmitaan jonkun toisen siviiliviranomaisen kuin sen edessä, joka on toimittanut kuuluttamisen, tulee avioliittoon aikovain näyttää viimeksi mainitun viranomaisen antama todistus kuuluttamisesta sekä siitä, että avioestettä ei ole tiedossa.

Siviiliavioliitto solmitaan sukulaisten tahi muiden todistajain läsnä ollessa siten, että siviiliviranomainen mieheltä ja naiselta, kummaltakin erikseen, kysyy, tahtovatko he mennä toistensa kanssa avioliittoon, ja että, kun he ovat siihen vastanneet myöntävästi, viranomainen sen perustuksella ja lain hänelle antaman vallan nojalla julistaa heidät aviopuolisoiksi.

Avioliiton solmimisesta on siviiliviranomaisen pidettävä pöytäkirja, johon myös on merkittävä kahden toimituksessa läsnä olevan todistajan nimet. Jos ennen avioliiton solmimista on esiintuotu avioehtosopimus, on siitä tehtävä merkintä pöytäkirjaan ja avioehtokirjaan.

Siviiliviranomainen, jonka edessä avioliitto on solmittu, on velvollinen kolmenkymmenen päivän kuluessa sen jälkeen antamaan siitä tiedon asianomaiselle kirkolliselle tai siviili-rekisteriviranomaiselle.

Jos siviiliviranomainen, silloin kun aviokuulutusta tahi avioliiton solmimista pyydetään, huomaa avioesteen olevan olemassa, ilmoittakoon sen heti avioliittoon aikoville; ja päätökseen tyytymätön saakoon tehdä siitä kantelun hovioikeuteen. Sama olkoon laki, kun avioliittoa vastaan on ilmoitettu este ja viranomainen on sen hyväksynyt.

Jos siviiliviranomainen ei voi heti hyväksyä aiottua avioliittoa vastaan tehtyä esteväitettä, osuttakoon väitteentekijän nostamaan asiasta kanteen asianomaisessa alioikeudessa haasteen nojalla, joka on otettava siihen istuntoon tai niihin käräjiin, mitkä kolmenkymmenen päivän kuluttua sen jälkeen kun viranomaisen päätös on hänelle ilmoitettu ensiksi pidetään; todistakoon myöskin se, joka esteväitteen teki, viranomaiselle kolmenkymmenen päivän kuluessa päätöksen ilmoittamisesta, että vastapuolelle on annettu haaste ja että ulosotonhaltijalle on pantu takaus kustannuksista ja vahingosta. Jos jotakin tästä laiminlyödään, saa avioliiton päättäminen tapahtua.

Jos siviiliviranomaisen edessä solmittu avioliitto tuomitaan purettavaksi, käyköön tuomio erokirjasta; ja tuomioistuin on velvollinen ilmoittamaan avioliiton purkamisen asianomaiselle rekisteriviranomaiselle kolmenkymmenen päivän kuluessa sen perästä.

Jos siviiliviranomaisen edessä solmittu avioliitto on purettu ja eron saaneet aviopuolisot tahtovat uudestaan mennä avioliittoon toistensa kanssa, olkoon noudatettava, mitä kuuluttamisesta ja avioliiton solmimisesta tässä edellä on säädetty.

Varotus, josta Naimiskaaren 14 luvun 1 §:ssä säädetään, on, jos puolisojen avioliitto on solmittu siviiliviranomaisen edessä eivätkä molemmat kuulu evankelis-luterilaiseen kirkkoon, paikkakunnan sen viranomaisen annettava, joka 2 §:ssä mainitaan.

[Keisarillisen] Senaatin asia on antaa ne tarkemmat määräykset, jotka tämän asetuksen täytäntöön saattamista varten tarvitaan.

Tämän asetuksen säännöksiä ei sovelleta kreikkalais-katolisen uskonopin tunnustajiin eikä [Keisarikunnassa] kirjoissa oleviin henkilöihin.

Tämä asetus astuu voimaan 1 päivänä tammikuuta 1918.

Ministeri Valtiosihteeri Carl Enckell.

Päätetty julkaistavaksi Oikeustoimituskunnan esittelyssä 8 päivänä marraskuuta 1917.