1895

37/1895 Ulosottolaki

Valtiosäätyjen esityksestä on säädetty:

 4 LUKU Ulosmittauksesta
1 §

Jos on pantava täytäntöön tuomio tahi päätös jolla maksuvelvollisuus on jollekulle määrätty, mitattakoon se, mikä tuomittu on, häneltä ulos. Jos rahaa on tuomittu, ja jos sitä ei ole, niin on tarpeellinen määrä muuta omaisuutta ulosmitattava ja, niinkuin 5 luvussa sanotaan, rahaksi muutettava. Jos ulostuomittua tavaraa ei löydetä, eikä tuomiossa tahi päätöksessä myöskään ole määrätty, että se siinä tapauksessa on rahalla maksettava; jääköön muu täytäntöönpano siksensä.
2 §

Irtain omaisuus menköön ulosmittaukseen ennenkuin kiinteätä omaisuutta saa ulosmitata, elleivät velkoja ja velallinen toisin sovi; jos saaminen, josta ulosmittaus on tehtävä, on kiinnitetty velallisen kiinteään omaisuuteen, mitattakoon tämä ensin ulos, ellei velkoja mieluummin tahdo ottaa maksua irtaimistosta. Jos ulosmittaus on samalla tehtävä kiinnitetystä saamisesta ja toisen velkojan kiinnittämättömästä saamisesta, älköön kiinnityksen haltijalla olko valtaa toisen vahingoksi ottaa irtaimistosta maksua siitä, mikä kiinteistöstä voipi lähteä.
3 §

Oikeutta elinkorkoon tahi muuhun velallisen elinaikana tai muuten määräämättömänä aikana suoritettavaan etuun tahi tuloon, oikeutta henkivakuutussummaan, niin myös omaisuutta, joka ilmeisesti ainoastaan vaivoin tahi polkuhintaan voidaan rahaksi muuttaa, älköön mitattako ulos, niin kauan kuin muita riidattomia varoja on.
4 §

Irtaimistosta on se, mitä velallinen elinkeinoonsa tai muuten kipeimmin tarvitsee, viimeksi ulosmitattava. Kun velallinen ilmiantaa määrätyn omaisuuden ulosmitattavaksi, pitää tämän etupäässä otettaman, jos se sopivasti sekä velkojaa haittaamatta voipi tapahtua ja muuta järjestystä ei ole säädetty.
9 §

Velallisen pesästä älköön ulosmitattako mitään, joka havaitaan toisen omaksi, älköönkä ulosmittausta tehtäkö toisen haitaksi, jolla on oikeus velallisen tavaraan.

Omaisuutta, jota [fideikomissin] ehdolla hallitaan, niin myös muuta omaisuutta tahi oikeutta, jota ei voi luovuttaa, älköön ulosmitattako.
13 §

Jos joku, jolla ei ole sellaista oikeutta, kuin 12 §:ssä on sanottu, väittää itsellänsä olevan etuoikeuden maksun saantiin velallisen omaisuudesta, älköön se estäkö omaisuuden ulosmittaamista muusta velasta. Älköön ulosmittaamista estäkö sekään, että omaisuus on takavarikon tahi hukkaamiskiellon alaisena; kuitenkin on, jos muuta tavaraa on saatavissa, tämä etupäässä ulosmitattava, jos se sopivasti ja ulosmittauksen hakijaa haittaamatta voipi tapahtua.
15 §

Jos silloin, kun ulosmittaus olisi tehtävä, havaitaan, että ulosmittauksen alaisista varoista ei ole odotettavissa mitään jäännöstä päälle täytäntöönpanokulujen, älköön ulosmittaukseen ryhdyttäkö.
16 §

Jos ulosmitattavana on rahaa tahi ulostuomittua tavaraa tahi sellaiseen asiakirjaan perustuva saaminen, joka on asetettu haltijalle tahi nimitetylle miehelle, jolle on myönnetty lupa siirtää se toiselle, taikka jos ulosmitataan muu oikeus, joka on vissin asiakirjan varassa; ottakoon ulosottomies rahan, tavaran tahi asiakirjan haltuunsa.
17 §

Irtaimet tavarat, jotka ulosmitataan, ovat, ellei niitä, sen mukaan kuin jäljempänä sanotaan, viedä paikalta pois, pantavat sinne talteen ja ulosottomiehen sinetillä lukittavat, taikka, jollei hän, kelvollisten säilytyspaikkojen puutteen tahi muun syyn takia, katso sen voivan sopivasti tapahtua, hänen sinetillänsä tahi kirjallisella julkipanolla tahi muulla tavoin niin merkittävät, että omaisuus ilmeisesti nähdään ulosmitatuksi. Jos ei katsota ulosmitatun tavaran jättämisestä paikalle velallisen vartioitavaksi olevan varmuutta, pankoon ulosottomies jonkun muun sitä siellä hoitamaan tahi vieköön sen muualle, jos se käy päinsä ja velkoja edeltä maksaa tavaran hoitoon tahi muuttamiseen tarvittavat kulut.
19 §

Jos ulosmitataan velallisen omaisuutta, joka on toisen hallussa, kiellettäköön haltijaa antamasta omaisuutta pois sen haitaksi, jolle velallisen oikeus ulosmittauksen johdosta ehkä siirtyy.
20 §

Jos saamisesta ulosmitataan omaisuutta, joka jo on toisesta saamisesta ulosmitattu, niin ei sitä jälkimmäisessä ulosmittauksessa tarvitse uudestaan panna kirjaan, arvioida eikä sinetillä lukita.

Mitä tässä on sanottu, noudatettakoon sitäkin omaisuutta ulosmitattaessa, joka ennaltaan on saamisesta takavarikossa.
24 §

Kun kiinteä omaisuus on ulosmitattu, niin on siitä sen myymiseen asti tuleva vuokra, hyyry tahi vero, jos velkoja vaatii, ulosottomiehen tahi hänen määräämänsä toimitsijan kannettava. Ulosottomies julistakoon viipymättä maksuvelvolliselle kiellon antamasta mitään pois muille kuin ulosottomiehelle tahi toimitsijalle.

Ulosottomiehellä tahi toimitsijalla, jonka kannettavana omaisuudesta lähtevä tulo on, olkoon, jos tulo jätetään suorittamatta, sama kannevalta kuin mihin velallinen itse siinä tapauksessa olisi oikeutettu.
25 §

Ulosmitatusta kiinteästä omaisuudesta älköön omistaja käyttäkö metsää tahi muuta etua päälle kotitarpeen.
29 §

Huoneusta, talonasemaa, maata tahi vesilaitosta, taikka sen nautinto-oikeutta ulosmitattaessa älköön toista toisesta niin erotettako, että jäljelle jääpä tulee velalliselle hyödyttömäksi.

Oikeutta vuokraan, hyyryyn tahi veroon, kasvavaa vihantoa, kasvavaa metsää tai muuta kiinteään omaisuuteen kuuluvaa älköön pantako ulosmittaukseen muulla tavoin kuin että tila taikka, jos velallisella on siihen ainoastaan nautinto-oikeus, jonka saa ulosmittaukseen panna, tämä oikeus ulosmitataan. Jos vihanto on kypsynyt ja velallinen laiminlyö sen korjaamisen, menköön se kuitenkin ulosmittaukseen; ja toimituttakoon ulosottomies korjaamisen. Maksettavaksi langennut vuokra, hyyry tahi vero mitattakoon ulos samoin kuin muu saaminen.
30 §

Jos täytäntöönpanoa, sen vuoksi että velallisen pesä on luovutettu velkojain tyydyttämiseksi, ei voida loppuun saattaa, noudatettakoon mitä sellaista tapausta varten on säädetty.
31 §

Jos oikeus elinkorkoon tahi muuhun velallisen elinaikana taikka muuten määräämättömänä aikana suoritettavaan etuun tai tuloon on ulosmitattu, eikä sitä myymällä tahi muulla tavoin rahaksi muuteta, olkoon ulosmittaus voimassa kaikkeen siihen nähden, mitä mainittu oikeus sen jälkeen ja kunnes saaminen on tullut maksetuksi tuottaa. Jos velkoja on saapa korkoa, pantakoon se korkomäärä, mikä ensimmäiseen maksuun asti on kasvanut, pääomaan, älköönkä koronlaskua jatkettako; se mikä korosta puuttuu, sittenkuin ensinmainittu korko ynnä pääoma on maksettu, niinikään velkojalle korvattava ulosmitatuista varoista.
5 LUKU Ulosmitatun omaisuuden rahaksi muuttamisesta
1 §

Jos muuta omaisuutta kuin rahaa tahi ulostuomittua tavaraa on ulosmitattu, eikä ulosmittaus väliin tulleen maksun takia tai muusta syystä peräydy; on ulosmitattu omaisuus julkisella huutokaupalla myytävä, ellei alempana toisin sanota.
2 §

Ulosmitattuja kulta- ja hopeakaluja, joiden metalliarvo helposti voidaan saada selville, älköön alle sen arvon huutokaupalla myytäkö, jos ne muutoin ilman suurehkoja kuluja saadaan sillä paikkakunnalla siitä hinnasta myydyksi.
4 §

Jos oikeus elinkorkoon tahi muuhun velallisen elinaikana tai muuten määräämättömänä aikana suoritettavaan etuun tahi tuloon on ulosmitattu, eivätkä velkoja ja velallinen ole sopineet, että se oikeus myydään huutokaupalla tahi muulla tavoin rahaksi muutetaan; määrätköön ulosottomies toimitsijan, sillä aikaa kuin ulosmittaus 4 luvun 31 §:n mukaan on voimassa, kantamaan korkoa tahi tuloa, mikäli sitä lähtee, sekä antamaan sen velkojalle.
5 §

Jos oikeus henkivakuutussummaan on ulosmitattu, älköön sitä myytäkö, mutta velkojalle maksuksi käytettäköön, sillä etuoikeudella, minkä ulosmittaus tuottaa, niitä määriä, jotka vakuutuksesta kolmen vuoden ajalla ehkä lähtevät. Ellei vakuutussumma lankea maksettavaksi taikka takaisinosto tapahdu mainitussa ajassa, lakatkoon ulosmittauksen vaikutus kokonaan.

Velallista älköön kiellettäkö mainitulla ajalla vaihtamasta vakuutussummaa maksuttomaan vakuutukseen.
19 §

Jos harkitaan, että se keskustelu velkojain vaatimuksista ja myyntiehdoista, mikä 24 §:n mukaan on pidettävä, ei sopivasti voi tapahtua huutokaupan yhteydessä, määrätköön huutokaupan toimittaja sen pidettäväksi eri aikana, ei kuitenkaan varhemmin kuin kahta päivää ennen huutokauppaa; ja mainittakoon se aika myöskin kuulutuksessa.
24 §

(12.3.1909/12) Jos nyt puheena ollutta keskustelua varten 19 §:n mukaan eri kokous on määrätty pidettäväksi, noudatettakoon siinä mitä tässä on säädetty; ja toimitettakoon silloin huutokaupassa ainoastaan asiakirjain julkilukeminen.
25 §

Sittenkuin keskustelu on julistettu päättyneeksi, tehköön huutokaupan toimittaja, noudattaen mitä tässä jäljempänä sanotaan, keskinäisen etuuden mukaan järjestetyn luettelon niistä saamisista ja maksumääristä, jotka ovat suoritettavat kauppasummasta niin pitkälle kuin sitä riittää, ja ilmoittakoon myös luettelossa, mitkä määrät ovat puhtaalla rahalla maksettavat ja mitkä ostajan vastattavakseen otettavat sekä mitä summaa suuremmaksi tarjouksen pitää nousta, ennenkuin kiinteistön myyminen 20 §:n mukaan saa tapahtua.

Nyt mainittu velkojainluettelo on huutokaupan toimittajan allekirjoituksella vahvistettava; ja antakoon hän asianomistajain, jotka luetteloon tyytyvät, siihen kirjoittaa hyväksymisensä.
27 §

Ulosmitatun kiinteistön myymisessä on sen velan pääoma, jonka kiinnitys on voimassa paremmalla oikeudella kuin se määrä, jota uloshaetaan, kohdastaan siirtyvä kauppasumman vähennyksenä ostajan vastattavaksi, ellei kiinnityksenhaltija viimeistään huutokauppakeskustelussa vaadi maksua.

Jäljellä olevan kauppasumman maksamisesta olkoon laki niinkuin 45 §:ssä sanotaan.
28 §

Alimman tarjouksen, mikä ulosmitatun kiinteistön myymisessä saadaan hyväksyä, pitää olla suurempi niiden saamisten sekä ulosmittaus- ja muiden kulujen yhteenlaskettua määrää, jotka ovat kauppasummasta suoritettavat paremmalla oikeudella kuin se tahi ne määrät, joita uloshaetaan.

Jos on säästynyttä tuloa kiinteistöstä, niin se määrä, jota suurempi alimman tarjouksen pitää olla, asetettakoon, tulon arvon mukaan, vähemmäksi.
30 §

Jos saaminen, joka ei ole langennut maksettavaksi ja josta korkoa lankeemispäivään asti ei ole määrätty, ei ole siirtyvä ostajan vastattavaksi, laskettakoon se velkojainluettelossa siksi määräksi, joka, kun siihen lisätään viisi prosenttia vuotuista korkoa huutokaupan ja lankeemispäivän väliseltä ajalta, vastaa koko saamissummaa.

Jos kiinteistö on vastaava korosta tahi muusta sellaisesta saamisesta, joka ei ole pääomaltaan määrätty, taikka tulosta tahi muusta edusta, joka jollekulle on myönnetty vissillä raha- tai tavaramäärällä kiinteistöstä suoritettavaksi, niin arvattakoon tämä saaminen, siltä varalta että kiinteistö, sen mukaan kuin 38 §: ssä sanotaan, myydään ilman edun voimassapysymisen ehtoa, äskenmainitun korkokannan mukaan ja, milloin etu on nautittavana ainoastaan määrätyn ajan, 1 momentissa mainittua laskutapaa käyttäen, siihen pääoma-arvoon, mikä sillä huutokauppapäivänä on. Elinkoron pääoma-arvo on kuitenkin aina laskettava siksi määräksi, josta samanlainen korko voidaan saada jostakin esivallan hyväksymästä kotimaisesta vakuutuslaitoksesta.
33 §

Kun velkojain keskinäisestä etuudesta tahi myyntiehdoista sovitaan toisin kuin tässä edellä tahi muualla tässä luvussa on säädetty, niin on sitä noudatettava velkojainluetteloa tehtäessä, jos kaikki, joiden oikeutta muutos koskee, ovat siitä yksimieliset; kuitenkaan älköön sopimusta tehtäkö vastoin 27 §:n 2 momenttia.
34 §

Sittenkuin velkojainluettelo on tehty ja allekirjoitettu, lukekoon huutokaupantoimittaja sen julki sekä ilmoittakoon selvästi muutkin myyntiehdot ja erittäin huutamistavan ja ajan, jolloin kauppasumma viimeistään on maksettava.
35 §

Ulosmitattu kiinteä omaisuus myydään nostohuudolla.
38 §

(12.3.1909/12) Jos kiinteistö velkojain luetteloon on merkitty vastaavaksi nautinto-oikeudesta tai oikeudesta tuloon tahi muuhun etuun, joka jollekulle on myönnetty kiinteistöstä suoritettavaksi; huudettakoon kiinteistö sillä ehdolla myytäväksi, että se oikeus on voimassa pysyvä. Jos silloin havaitaan, että joku, jolla on parempi oikeus, ei voi tarjotusta kauppasummasta saada täyttä hyvitystä, pantakoon, ellei tämä suostu jättämään tapahtunutta huutoa voimaansa, kiinteistö uudestaan huutoon, tekemättä ehtoa oikeuden pysyväisyydestä. Jos kauppasumma silloin nousee suuremmaksi, ja jos viimemainitun oikeuden haltija ei heti maksa sisään mitä parempi-oikeuksinen on ylijäämästä saapa, olkoon viimeinen myyminen pätevä; muussa tapauksessa jääköön ensimmäinen pysyväiseksi.
39 §

Jos, kiinteistöä myytäessä, sen maalla on kasvavaa vihantoa, ja jos tämä ei ole viljelijän omaa tai muun, jolla on nautinto-oikeus kiinteistöön; pantakoon vihanto samaan huutoon kuin kiinteistökin, ja tehtäköön se ennen huutoa tiettäväksi.

Mitä kiinteistön, ulosmittauksen jälkeen tuottamasta tulosta vielä on jäljellä, myytäköön myöskin heti kun kiinteistö on myyty.
40 §

Kun joku on kiinteistön huutanut, maksakoon, jos huuto 41 §:n mukaan on hyväksytty, heti, joko puhtaalla rahalla taikka antamalla myytyyn tilaan kiinnitetyn velkakirjan, kuudenneksen koko kauppasummasta, mutta ei missään tapauksessa vähempää kuin ne kulut, mitkä ovat kauppasummasta maksettavat, eikä myöskään enempää kuin sen määrän, joka velkojain luettelon mukaan on rahalla maksettava. Velkakirjaa älköön hyväksyttäkö maksuksi, ellei sen pääoma tahi tarpeellinen osa siitä tule kauppahinnasta suoritetuksi. Jos ostaja mieluummin tahtoo siitä, mikä näin on maksettava, asettaa pantin tahi takauksen niinkuin omasta velastaan, olkoon sekin pätevä.

Ellei ostaja jaksa maksaa tahi asettaa vakuutta niinkuin nyt on sanottu, pantakoon kiinteistö heti uudestaan huutoon.
41 §

Jos huutokaupassa tehdään niin korkea tarjous, että se velkojain luettelon mukaan saadaan hyväksyä, tapahtukoon kiinteistön myyminen, paitsi jos kauppasumma ei riitä hakijan saamisen maksuksi ja hän vastustaa myymistä.

Ellei tarjous nouse niin korkealle kuin nyt on sanottu, älköön kiinteistöä myytäkö, paitsi jos ne saamamiehet joiden alimpaan hyväksyttävään tarjoukseen lasketut saamiset eivät tulisi tarjousta kauppasummasta täysin suoritetuiksi, suostuvat myymiseen eikä sitä vastusta se, joka on saamistansa uloshakenut.
44 §

Ennen huutokaupan päättymistä antakoon huutokaupan toimittaja tiedon ajasta, jolloin kauppasumma 6 luvun 9 §:n mukaan tulee jaettavaksi, niin myös jakopaikasta.

Jos se käy päinsä ja oikeudenosalliset ovat jakotavasta yhtä mieltä, toimitettakoon jakaminen heti.
46 §

Jos sellaisen kiinnitetyn saamisen haltija, mikä velkojainluettelon mukaan olisi ollut kauppasummasta puhtaalla rahalla maksettava, tahtoo jättää saamisensa pääoman, kiinnitysoikeuden lakkaamatta, ostajan vastattavaksi tämän velkana, tehköön siitä sopimuksen ennen kauppasumman jakamista.

Jos ostaja muuten velkojalta tahi, milloin jokin osa kauppasummaa on velalliselle tuleva, tältä on saanut maksuajan pitennystä, nauttikoon hyväksensä siinä sovitut ehdot.
47 §

Siitä kauppasumman osasta, jonka sijaan ostaja ei ole ottanut kiinnitettyä velkaa vastattavakseen, suorittakoon hän viisi prosenttia vuotuista korkoa huutokauppapäivästä siksi kuin maksu tapahtuu.

Korosta, joka siirtyneestä velasta on luvattu, vastatkoon ostaja huutokauppapäivästä alkaen.
52 §

Jos uusi kiinteistön huutokauppa 42 tahi 45 §:n mukaan on pidettävä, noudatettakoon siinä mitä ensimmäisestä huutokaupasta on säädetty; kuitenkaan ei tarvitse saamista, joka ilmoituksen nojalla on otettu ensimmäistä huutokauppaa varten tehtyyn velkojainluetteloon, uudestaan ilmoittaa.
53 §

Joka toimittaa ulosmitatun omaisuuden huutokauppaa, älköön itse siitä mitään ostako.
6 LUKU Ulosmittauksessa kertyneitten varain tilityksestä ja jakamisesta
3 §

Jakoluetteloa tehdessään noudattakoon ulosottomies sitä etuoikeusjärjestystä, joka on säädetty ulosmittauksesta vaarinotettavaksi, niin myös sopivilta osilta mitä 5 luvun 25 §:n 2 momentissa sekä 29 ja 30 §:ssä samaa lukua on velkojainluettelosta määrätty.
4 §

Jos ulosottomies, ennenkuin tekee jakoluettelon, katsoo tarpeelliseksi antaa velkojille tilaisuutta lausua mielipiteensä toistensa vaatimuksista, kutsukoon heidät kokoontumaan kanssansa määrätyksi ajaksi ja ilmoitettuun paikkaan; ja siinä tapauksessa jakoluettelo tehtäköön ja pantakoon esille heti keskustelun päätyttyä, ilman että eri tiedonanto siitä on tarpeen.
5 §

Jos joku 4 luvun 12 §:n mukaan on vaatinut maksua ulosmitatusta omaisuudesta lähteväksi, vaikk'ei hänen saamistansa ole tuomiolla vahvistettu, ja jos hän ei voi näyttää, että velallinen on maksun hänelle myöntänyt; kutsukoon ulosottomies velkojan ja velallisen kokoon niinkuin 4 §:ssä on sanottu. Toisten velkojain oikeutta jako-osaan älköön sen kautta viivytettäkö.
7 §

Jos ulosmittauksen toimittaja 1 luvun mukaan ei ole oikeellinen toimittamaan kauppasumman jakamista, tulee hänen heti lähettää kertyneet varat sekä ulosmittauspöytäkirja ja muut asiaan kuuluvat kirjat sille ulosottomiehelle, jonka tehtävä jakaminen on; ja menetelköön tämä sitten niinkuin edellä on säädetty.
9 §

Sittenkuin kiinteistö on ulosottotoimin myyty, tulee huutokaupanpitäjän, ellei kauppasummaa heti huutokaupan jälkeen ole jaettu, kahdentenaviidettä päivänä sen perästä se jakaa määrätyllä paikalla ja hetkellä, silloin tekemänsä luettelon mukaan, joka näyttää minkä verta varoja on tullut velkojainluetteloon pantujen saamisten osalle; noudatettakoon kuitenkin varojen maksamisessa 15 §:n säännöksiä.

Omaisuudesta säästynyt tulo, niin myös korvaus, jonka entinen huutaja on velvollinen maksamaan kun omaisuus on mennyt uuteen huutoon, on kauppasumman mukana jaettava.

Jos varoja on päälle sen mitä velkojainluettelossa on maksettavaksi vahvistettu, jaettakoon niistä, luettelossa ilmoitetun keskinäisen oikeuden mukaan, korkoakin huutokauppa- ja jakopäivän väliseltä ajalta niiden saamisten osalle, jotka eivät ole siirtyneet ostajan vastattaviksi.
10 §

Jos saaminen, joka ilmoituksen mukaan pitää myydyn kiinteistön kauppasummasta maksettaman, on ilmoitettu myöhemmin kuin 5 luvun 26 §:ssä sanotaan, annettakoon siitä velkojalle jako-osa velkojainluetteloon pantujen saamisten jäljestä.
22 §

Kun 3 §:n mukaan eri jakoluettelo on tehtävä varoista, jotka ovat ulosmittauksen kautta kertyneet, olkoon ulosottomies velvollinen asettamaan luettelon esille neljässätoista päivässä taikka, jos tarvitsee virallisissa sanomalehdessä kuuluttaa, neljässä viikossa siitä kuin omaisuus myytiin tahi varat muuten kertyivät.
7 LUKU
7 §

Jos oikeus vuokraan, hyyryyn tahi veroon, joka kiinteästä omaisuudesta tulee, myönnetään takavarikkoon pantavaksi, asetettakoon, niinkuin 4 luvun 24 §:ssä on sanottu, toimitsija varoja kantamaan ja julistettakoon kielto maksuvelvolliselle.

Joka toimitsijaksi on asetettu, suorittakoon hallussansa olevista varoista ulosteon tahi maksun, joka on omaisuudesta suoritettava ja takavarikon aikana lankeaa maksettavaksi. Sama laki olkoon sellaisen kiinnitetyn velan korosta, joka on omaisuudesta tuleva paremmalla oikeudella kuin se saaminen, josta takavarikko on myönnetty.
8 LUKU Ulosottoasiain kuluista
3 §

Kun pannaan täytäntöön tuomiota, jolla maksuvelvollisuus on jollekulle määrätty, otettakoon häneltä samalla kaikki tarpeelliset kulut, jotka ulosmittauksesta, ulosmitatun omaisuuden hoidosta ja myymisestä taikka, jos tuomittu tavara on mitattu ulos, sen kuljettamisesta maksupaikalle sekä kauppahinnan jakamisesta ja muusta täytäntöönpanon lopettamista varten määrätystä toimesta syntyvät.
8 §

Jos ei täytäntäänpano-kuluja, silloin kun niitä ei ole edeltäkäsin maksettu, ole saatu tappiopuolelta ulos, taikka jos ne eivät ole hänen maksettavansa, suorittakoon ne hakija. Ellei hakija maksa kuluja suosiolla, olkoon ulosottomiehellä valta häneltä ottaa taikka hänen kotipaikkakuntansa ulosottomiehellä otattaa ne ulos.

SUOMEN SENAATTI