Verohallinto voi verojen kerryttämiseksi ryhtyä maksujärjestelyyn tilapäisiin maksuvaikeuksiin joutuneen verovelvollisen kanssa sen sijaan, että verot lähetettäisiin ulosottoperintään tai ryhdyttäisiin muihin perintätoimiin. Maksujärjestely tehdään Verohallinnon kantamista veroista.

Ryhtyessään maksujärjestelyyn Verohallinto laatii ja lähettää verovelvolliselle maksuaikataulun, jonka mukaisesti verot on suoritettava maksujärjestelyssä määriteltyinä tasaerinä.

Verohallinto voi vaatia ennakkomaksun suorittamista verojen kertymisen turvaamiseksi maksujärjestelyn osana tai ennen maksujärjestelyyn ryhtymistä.

Mitä tässä päätöksessä määrätään verovelvollisesta, sovelletaan myös arvonlisäverolain (1501/1993) 133 s §:n 1 momentissa tarkoitettuun välittäjään.

Maksujärjestelyyn ei ryhdytä, jos verovelvollisella on ulosotossa perittävänä veroja, verovastuisiin perustuvia verovelkoja tai muita Verohallinnon saatavia taikka aikaisemmin tehtyyn maksujärjestelyyn sisältyneitä veroja edelleen maksamatta tai verovelvollinen on laiminlyönyt verotusta koskevan ilmoittamisvelvollisuuden.

Maksujärjestelyyn ei myöskään ryhdytä, jos verovelvollisella on voimassa yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (57/1993) tai yrityksen saneerauksesta annetun lain (47/1993) mukainen maksuohjelma, johon sisältyy Verohallinnon perittäväksi kuuluvia veroja.

Verohallinto voi lisäksi olla ryhtymättä maksujärjestelyyn, jos lisämaksuajan myöntäminen ei muusta syystä ole tarkoituksenmukaista verojen kerryttämisen kannalta.

Maksujärjestely tehdään yleensä vakuudettomana, mutta Verohallinto voi vaatia maksujärjestelyyn kuuluvien verojen maksamisen turvaamiseksi vakuuden asettamista.

Vakuudettoman maksujärjestelyn enimmäisaika on kaksi vuotta. Jos maksujärjestelylle on asetettu vakuus, maksuaika voi olla pidempi. Maksuaika on määriteltävä kuitenkin siten, että maksujärjestelyn voimassaolo päättyy vähintään kuusi kuukautta ennen maksujärjestelyyn sisältyvien verojen vanhentumista.

Maksujärjestelyn ajalta peritään laissa säädetyt viive- tai viivästyskorot. Maksujärjestely voi olla erittäin painavista kuten luonnollisen henkilön kokonaistilanteeseen tai yritystoiminnan jatkuvuuden turvaamiseen liittyvistä kohtuussyistä myös koroton.

Maksujärjestely ei estä palautusten käyttämistä maksujärjestelyyn sisältyvien verojen suoritukseksi.

Maksujärjestely raukeaa, jos verovelvollinen ei suorita maksuja maksuaikataulun mukaisesti, verovelvolliselle syntyy uutta maksujärjestelyn ulkopuolista verovelkaa tai jos verovelvollinen laiminlyö verotusta koskevan ilmoittamisvelvollisuuden.

Verohallinto voi lisäksi rauettaa maksujärjestelyn muusta painavasta syystä, jos verojen kertymisen voidaan olettaa vaarantuvan.

Rauennut maksujärjestely voidaan uudistaa, jos verovelvollinen korjaa raukeamisen aiheuttaneet sekä raukeamisen jälkeen muodostuneet ilmoitus- ja maksupuutteet ja pyytää rauenneen maksujärjestelyn uudistamista Verohallinnon raukeamista koskevassa ilmoituksessa asettamassa määräajassa.

Jos verovelvollinen ei ole korjannut ilmoitus- ja maksupuutteita eikä pyytänyt maksujärjestelyn uudistamista Verohallinnon raukeamista koskevassa ilmoituksessa asettamassa määräajassa, voidaan maksujärjestely uudistaa vain, kun maksujärjestelyn raukeaminen on johtunut viranomaisen virheestä tai kun uudistamiselle on muu erittäin painava perusteltu syy.

Verohallinnon edellä 7 §:n 2 momentissa tarkoitetusta muusta painavasta syystä rauettamaa maksujärjestelyä ei voida uudistaa.

Tämä päätös tulee voimaan 22 päivänä marraskuuta 2022.

Päätöksellä kumotaan Verohallinnon päätös maksujärjestelyssä noudatettavasta menettelystä (1120/2021) ja Verohallinnon päätös maksujärjestelyssä noudatettavasta menettelystä annetun päätöksen 4 §:n muuttamisesta (76/2022).