2022 527/2014 413/2014

908/2022 Valtioneuvoston asetus raskaan ja kevyen polttoöljyn rikkipitoisuudesta

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti säädetään ympäristönsuojelulain (527/2014) 216 §:n 2 momentin ja 218 §:n 1 momentin nojalla:

1 § Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan raskaan ja kevyen polttoöljyn käyttöön Suomessa.

Tätä asetusta ei sovelleta:

 1)

öljynjalostusteollisuudessa omaan käyttöön jalostettavaan polttoaineeseen;

 2)

ennen lopullista polttoa jatkojalostettavaan polttoaineeseen;

 3)

tutkimus- ja testaustarkoituksiin tarkoitettuun polttoaineeseen;

 4)

lentoliikenteessä käytettävään polttoaineeseen;

 5)

moottoribensiinin, dieselöljyn ja eräiden muiden nestemäisten polttoaineiden laatuvaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen (883/2022) 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin polttoaineisiin;

6)

meriliikenteessä käytettäviin polttoaineisiin.
2 § Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

 1)

kevyellä polttoöljyllä nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain (1472/1994) 2 §:n 16 kohdassa tarkoitettua kevyttä polttoöljyä, ei kuitenkaan meriliikenteessä käytettyä polttoainetta;

2)

raskaalla polttoöljyllä nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain 2 §:n 18 kohdassa tarkoitettua raskasta polttoöljyä, ei kuitenkaan meriliikenteessä käytettävää polttoainetta.

3 § Raskaan polttoöljyn rikkipitoisuus

Suomessa käytettävän raskaan polttoöljyn rikkipitoisuus saa olla enintään 1,00 painoprosenttia.

Edellä 1 momentin säännöstä ei kuitenkaan sovelleta raskaaseen polttoöljyyn, jota käytetään:

 1)

polttoaineteholtaan vähintään 50 megawatin polttolaitoksessa, jonka ympäristöluvassa määrätään rikkidioksidin päästöraja-arvot suurten polttolaitosten päästöjen rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (936/2014) mukaisesti.

2)

muussa kuin 1 kohdassa tarkoitetussa polttolaitoksessa, jonka rikkidioksidipäästöt ovat enintään 1 700 milligrammaa normaalikuutiometrissä savukaasujen happipitoisuuden ollessa kolme tilavuusprosenttia kuivassa kaasussa;

 3)

öljynjalostamossa, jos jalostamon kaikkien laitosten, lukuun ottamatta kohdassa 1 tarkoitettuja polttoaineteholtaan vähintään 50 megawatin polttolaitoksia rikkidioksidipäästöjen kuukausikeskiarvo on polttoaineyhdistelmästä ja polttoainetyypistä riippumatta enintään 1 700 milligrammaa normaalikuutiometrissä savukaasujen happipitoisuuden ollessa kolme tilavuusprosenttia kuivassa kaasussa;

 4)

polttoaineteholtaan alle 50 megawatin energiantuotantoyksikössä, joka noudattaa keskisuurten energiantuotantoyksiköiden ja -laitosten ympäristönsuojeluvaatimuksista annetun valtioneuvoston asetuksen (1065/2017) rikkidioksidipäästöraja-arvoja tai jonka ympäristöluvassa määrätään rikkidioksidipäästöraja-arvot mainitun asetuksen mukaisesti.

4 § Kevyen polttoöljyn rikkipitoisuus

Suomessa käytettävän kevyen polttoöljyn rikkipitoisuus saa olla enintään 0,10 painoprosenttia.
5 § Poikkeuksen myöntäminen

Ympäristönsuojelulain (527/2014) 218 §:n 1 momentissa tarkoitettu poikkeus 3 ja 4 §:n mukaisista rikkipitoisuutta koskevista vaatimuksista voidaan myöntää enintään kuudeksi kuukaudeksi.

6 § Määritysmenetelmät

Määritettäessä tässä asetuksessa tarkoitettujen polttoaineiden enimmäisrikkipitoisuuksia on vertailumenetelminä käytettävä standardin ISO 8754 (2003) tai EN ISO 14596 (2007) mukaista menetelmää.
7 § Valvonta

Suomen ympäristökeskus valvoo tämän asetuksen noudattamista ja toimittaa tarpeelliset tiedot tässä asetuksessa tarkoitetuista analysoiduista polttoainenäytteistä Euroopan komissiolle.

Tulli vastaa näytteiden otosta polttoaineiden varastoilta ja jakeluasemilta sekä analysoi näytteet. Näytteitä on otettava säännöllisesti riittävän usein ja riittävissä määrin sekä siten, että ne ovat edustavia tutkittavan polttoaineen osalta. Näytteet on tutkittava ilman aiheetonta viivytystä. Tulli toimittaa tiedot näytteenoton tuloksista Suomen ympäristökeskukselle.
8 § Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 28 päivänä marraskuuta 2022.

Tällä asetuksella kumotaan raskaan ja kevyen polttoöljyn rikkipitoisuudesta annettu valtioneuvoston asetus (413/2014).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/802 (32016L0802); EUVL L 132, 21.5.2016, s. 58