2010 Alusjäteasetus 1672/2009 85/2020 1.3.2020 kum. 6 luvun 3 §; muutt. 6 luvun 2 ja 4 § 411/2017 1.7.2017 674/2021 1.7.2021 1197/2018 1.1.2019 muutt. 4 luvun 1 §:ää sekä 6 luvun 9 ja 13 §:ää 1057/2014 1.1.2015 muutt. 6 luvun 2–11 §, lis. 6 luvun 12 ja 13 § 1205/2010 1.1.2011 muutt. 6 luvun 6 § 8.7.2022 85/2020 8.7.2022 85/2020 8.7.2022 85/2020

76/2010 Valtioneuvoston asetus merenkulun ympäristönsuojelusta

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty liikenne- ja viestintäministeriön esittelystä, säädetään 29 päivänä joulukuuta 2009 annetun merenkulun ympäristönsuojelulain (1672/2009) 2 luvun 10 §:n, 4 luvun 10 §:n, 5 luvun 7 §:n, 6 luvun 6 §:n, 7 luvun 15 §:n, 9 luvun 8 §:n, 10 luvun 1 §:n 3 momentin, 10 luvun 5 §:n ja 11 luvun 3 §:n nojalla:

1 luku Yleiset säännökset
1 § Asetuksen tarkoitus

Tällä asetuksella annetaan merenkulun ympäristönsuojelulaissa tarkoitetut tarkemmat säännökset MARPOL 73/78 -yleissopimuksen, Helsingin sopimuksen ja Suomea sitovien muiden kansainvälisten velvoitteiden sekä Euroopan unionin säädösten täytäntöön panemiseksi Suomen vesialueella ja talousvyöhykkeellä sekä suomalaisten alusten osalta myös Suomen aluevesien ja talousvyöhykkeen ulkopuolella.
2 § Asetuksen soveltaminen Suomen sisävesialueella ja kotimaan liikenteessä

Tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan myös Suomen sisävesialueella ja kotimaan liikenteessä. Poikkeuksista asetuksen soveltamiseen sisävesialueella ja kotimaan liikenteessä säädetään jäljempänä.
2 luku Aluksista aiheutuvien öljypäästöjen ehkäiseminen
1 § Öljyn päästörajoitukset alukselta

Merenkulun ympäristönsuojelulain (1672/2009) 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisesti alukselta saa päästää öljypitoista seosta veteen Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä sen alueen ulkopuolella, joka ulottuu neljän meripeninkulman etäisyydelle lähimmästä maasta laskettuna, jos seuraavat MARPOL 73/78 -yleissopimuksen I liitteessä määrätyt edellytykset täyttyvät:

1)

veteen pumpattavan poistoveden öljypitoisuus on alle 15 miljoonasosaa;

 2)

alus kulkee reitillään;

 3)

öljypitoinen seos käsitellään MARPOL 73/78 -yleissopimuksen I liitteen mukaisessa öljynsuodatuslaitteessa, jossa on automaattinen hälytys ja automaattinen öljypitoisen seoksen tyhjennyksen pysäytyslaitteisto; ja

 4)

öljypitoinen seos ei ole peräisin öljysäiliöalusten lastinsiirtopumppujen pilssivesikaivoista.

Öljysäiliöaluksella edellytetään 1 momentissa säädetyn lisäksi, että öljypitoiseen seokseen ei ole sekoittunut öljylastin jäännöksiä.

Suomalaiseen alukseen sovelletaan 1 ja 2 momenttia myös Suomen vesialueen ja talousvyöhykkeen ulkopuolella kuitenkin siten, että aluksen purjehtiessa MARPOL 73/78 -yleissopimuksen I liitteessä mainittujen erityisalueiden ulkopuolella 1 momentin 3 kohdan sijasta vähimmäisvaatimuksena on, että öljypitoinen seos käsitellään yleissopimuksen I liitteen 14 säännön mukaisessa öljynsuodatinlaitteessa.
2 § Öljyn päästörajoitukset porauslautalta ja muulta alustalta

Mitä 2 luvun 1 §:ssä säädetään, sovelletaan myös kiinteään tai kelluvaan porauslauttaan ja muuhun alustaan.
3 luku Aluksista aiheutuvien haitallisten nestemäisten aineiden päästöjen ehkäiseminen
1 § Haitallisten nestemäisten aineiden luokitus

Haitalliset nestemäiset aineet jaetaan ympäristövaarallisuutensa perusteella neljään luokkaan siten kuin MARPOL 73/78 -yleissopimuksen II liitteen 6 säännössä määrätään.

Luokkaan X luokitellaan haitalliset nestemäiset aineet, jotka, jos ne lasketaan veteen säiliön puhdistus- tai painolastin vähentämistoimenpiteiden johdosta, aiheuttaisivat suuren vaaran joko vesistön luonnonvaroille tai ihmisen terveydelle.

Luokkaan Y luokitellaan haitalliset nestemäiset aineet, jotka, jos ne lasketaan veteen säiliön puhdistus- tai painolastin vähentämistoimenpiteiden johdosta, aiheuttaisivat vaaran joko vesistön luonnonvaroille tai ihmisen terveydelle tai aiheuttaisivat haittaa viihtyisyydelle tai vesistön laillisille käyttömuodoille.

Luokkaan Z luokitellaan haitalliset nestemäiset aineet, jotka, jos ne lasketaan veteen säiliön puhdistus- tai painolastin vähentämistoimenpiteiden johdosta, aiheuttaisivat vähäisen vaaran joko vesistön luonnonvaroille tai ihmisen terveydelle.

Luokkaan OS luokitellaan aineet, joista on niitä MARPOL 73/78 –yleissopimuksen II liitteen 6 säännön mukaisesti arvioitaessa havaittu, että ne eivät kuulu luokkiin X, Y tai Z.

2 § Luokkaan X kuuluvien haitallisten nestemäisten aineiden purkamista ja säiliön pesua koskevat vaatimukset

Säiliö, josta on purettu luokkaan X kuuluvaa ainetta, on esipestävä MARPOL 73/78 -yleissopimuksen II liitteen 13 säännön 6 kohdan mukaisesti ennen kuin alus lähtee purkusatamasta.

Säiliöön myöhemmin laskettava vesi voidaan tyhjentää veteen MARPOL 73/78 -yleissopimuksen II liitteen 13 säännön 2 kohdan mukaisesti.

3 § Luokkaan Y kuuluvien haitallisten nestemäisten aineiden purkamista ja säiliön pesua koskevat vaatimukset

Säiliö, josta on purettu luokkaan Y kuuluvaa MARPOL 73/78 -yleissopimuksen II liitteen 1 säännön 17 kohdassa tarkoitettua korkeaviskoosista ainetta tai 15 kohdassa tarkoitettua jähmettyvää ainetta, on esipestävä II liitteen 13 säännön 6 kohdan mukaisesti ennen kuin alus lähtee purkusatamasta.

Säiliöön myöhemmin laskettava vesi voidaan tyhjentää veteen MARPOL 73/78 -yleissopimuksen II liitteen 13 säännön 2 kohdan mukaisesti.

4 § Luokkaan Y ja Z kuuluvien haitallisten nestemäisten aineiden purkamista ja säiliön pesua koskevat vaatimukset

Luokkaan Y kuuluvat aineet muissa kuin 3 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa sekä luokkaan Z kuuluvat aineet on tyhjennettävä menettelytapaohjekirjan mukaisesti. Muussa tapauksessa säiliö on esipestävä tai on ryhdyttävä tarkastajan vaatimiin MARPOL 73/78 -yleissopimuksen II liitteen 16 säännön 8 kohdassa mainittuihin vaihtoehtoisiin toimenpiteisiin.

Säiliöön myöhemmin laskettava vesi voidaan tyhjentää veteen MARPOL 73/78 -yleissopimuksen II liitteen 13 säännön 2 kohdan mukaisesti.

5 § Kemikaalisäiliöaluksen rakenteelliset vaatimukset

Merenkulun ympäristönsuojelulain 1 luvun 2 §:ssä määritellyn kemikaalisäiliöaluksen, joka kuljettaa luokkiin X, Y tai Z kuuluvia aineita, ja öljysäiliöaluksen tai muun säiliöaluksen, joka voi kuljettaa MARPOL 73/78 -yleissopimuksen II liitteen mukaisesti haitallisia nestemäisiä aineita, on täytettävä ne vaatimukset, jotka kemikaalisäiliöalukselle asetetaan MARPOL 73/78 –yleissopimuksen II liitteen 11 ja 12 säännössä:

 1)

1 päivänä heinäkuuta 1986 tai sen jälkeen rakennetun kemikaalisäiliöaluksen on täytettävä kansainvälisissä merikuljetuksissa sovellettavan Kansainvälisen merenkulkujärjestön, jäljempänä IMO, nestemäisten vaarallisten kemikaalien merikuljetussäännöstön vaatimukset (IBC-säännöstö) ja ennen 1 päivänä heinäkuuta 1986 rakennetun kemikaalisäiliöaluksen on täytettävä IMO:n kemikaalien irtolastikuljetussäännöstön vaatimukset (BCH-säännöstö);

 2)

aluksen pumppaus-, putkisto- ja purkamisjärjestelyjen ja jätesäiliöiden on täytettävä MARPOL 73/78 –yleissopimuksen II liitteen 12 säännön vaatimukset.
6 § Lastin jäännösten tuulettaminen

Sellaisen lastin jäännösten poistamiseen säiliöstä, joiden höyrypaine ylittää 5 kilopascalia 20 celsiusasteen lämpötilassa, voidaan käyttää MARPOL 73/78 –yleissopimuksen II liitteen 13 säännön 3 kohdan ja II liitteen 7 lisäyksen mukaisia tuuletusmenetelmiä. Tällaisessa tapauksessa säiliöön myöhemmin laskettavaan veteen ei sovelleta MARPOL 73/78 –yleissopimuksen II liitteen haitallisen nestemäisen aineen tyhjennystä koskevia vaatimuksia.
4 luku Aluksista aiheutuvien käymäläjätevesipäästöjen ehkäiseminen
1 § Käymäläjäteveden päästökieltoa ja päästörajoitusta koskevat vaatimukset aluksella

Käymäläjäteveden päästäminen veteen Suomen vesialueella ja talousvyöhykkeellä sekä suomalaisesta aluksesta myös Suomen aluevesien ja talousvyöhykkeen ulkopuolella on kielletty seuraavin poikkeuksin:

 1)

käsiteltyä käymäläjätevettä saa päästää suomalaisesta aluksesta laivavarustelain (1503/2011) ja muun Euroopan unionin jäsenvaltion lipun alla purjehtivasta aluksesta veteen laivavarusteista annetun neuvoston direktiivin 96/98/EY mukaisesti hyväksytyn sekä muun vieraan valtion lipun alla purjehtivasta aluksesta aluksen lippuvaltion hallinnon hyväksymän käymäläjäteveden käsittelylaitteiston kautta;

2)

käsiteltyä käymäläjätevettä saa päästää aluksesta veteen vähintään kolmen meripeninkulman etäisyydellä lähimmästä maasta sellaisen laitteiston kautta, joka hienontaa ja desinfioi käymäläjäteveden; edellytyksenä on, että Liikenne- ja viestintävirasto on hyväksynyt laitteiston suomalaisen aluksen osalta ja että muun aluksen osalta aluksen lippuvaltio on hyväksynyt laitteiston;

 3)

käymäläjätevettä, jota ei ole käsitelty, saa päästää veteen yli 12 meripeninkulman etäisyydellä lähimmästä maasta siten, että varastoitua käymäläjätevettä ei päästetä veteen kerralla, vaan kohtuullisella tyhjennysnopeudella aluksen nopeuden ollessa vähintään neljä solmua; kohtuullinen tyhjennysnopeus on laskettava IMO:n päätöslauselmassa MEPC.157(55) annettujen ohjeiden mukaisesti aluskohtaisesti ja Liikenne- ja viestintäviraston tai sen valtuuttaman hyväksytyn luokituslaitoksen on hyväksyttävä laskelmat.

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun laitteiston kautta ei kuitenkaan saa päästää käsiteltyä käymäläjätevettä Itämeren alueella MARPOL 73/78 -yleissopimuksen IV liitteen 1 luvun 1 säännön 10 kappaleessa määritellyistä uusista matkustaja-aluksista 1 päivästä kesäkuuta 2019 lukien eikä olemassa olevista matkustaja-aluksista 1 päivästä kesäkuuta 2021 lukien.

Sen estämättä, mitä 1 momentin 3 kohdassa säädetään, käymäläjätevettä, jota ei ole käsitelty, ei saa päästää Itämeren alueella MARPOL 73/78 -yleissopimuksen IV liitteen 1 luvun 1 säännön 10 kappaleessa määritellyistä uusista matkustaja-aluksista 1 päivästä kesäkuuta 2019 lukien eikä olemassa olevista matkustaja-aluksista 1 päivästä kesäkuuta 2021 lukien.
2 § Käymäläjäteveden käsittelylaitteistoja koskevat vaatimukset

Käsiteltyä käymäläjätevettä saa rajoituksitta päästää veteen sellaisen hyväksytyn käymäläjäteveden käsittelylaitteiston kautta, joka täyttää IMO:n päätöslauselmassa MEPC.2(VI) esitetyt vaatimukset, jos laitteisto on asennettu alukseen ennen 1 päivää tammikuuta 2010. Käsiteltyä käymäläjätevettä saa rajoituksitta päästää sellaisen hyväksytyn käymäläjäteveden käsittelylaitteiston kautta, joka täyttää IMO:n päätöslauselmassa MEPC.159(55) esitetyt vaatimukset.

Käsiteltyä käymäläjätevettä saa rajoituksitta päästää veteen Itämeren alueella MARPOL 73/78 -yleissopimuksen IV liitteen 1 luvun 1 säännön 10 kappaleessa määritellyistä uusista matkustaja-aluksista 1 päivästä kesäkuuta 2019 lukien ja olemassa olevista matkustaja-aluksista 1 päivästä kesäkuuta 2021 lukien vain sellaisen hyväksytyn käymäläjäteveden käsittelylaitteiston kautta, joka täyttää IMO:n päätöslauselmassa MEPC.227(64) ja siihen myöhemmin tehdyissä muutoksissa annetut käsiteltyä käymäläjätevettä koskevat päästömääräykset myös typpeä ja fosforia koskevien päästömääräysten osalta.
3 § Huviveneen käymäläjärjestelmälle asetettavat vaatimukset

Huviveneen käymäläjätevesisäiliön tyhjennysputkessa on oltava normilaippa tai liitin, jos huviveneestä tyhjennetään käymäläjärjestelmästä käymäläjätevettä vastaanottolaitteistoon.

Huviveneessä voi vaihtoehtoisesti käyttää kemiallista käymälää, kuivakäymälää tai muuta käymälää.
5 luku Aluksista aiheutuvien kiinteän jätteen päästöjen ehkäiseminen
1 § Kiinteän jätteen veteen poistamiskielto ja poistamisrajoitus Itämerellä ja muilla erityisalueilla

Muiden kiinteiden jätteiden kuin MARPOL 73/78 -yleissopimuksen V liitteen 6 säännössä mainittujen kiinteiden jätteiden poistaminen veteen on kielletty MARPOL 73/78 -yleissopimuksen V liitteessä tarkoitetuilla erityisalueilla. Tiettyjen kiinteiden jätteiden poistaminen aluksesta veteen on kuitenkin sallittu MARPOL 73/78 -yleissopimuksen V liitteen 6 säännön mukaisesti.

Kaikkien muoviesineiden ja muovia sisältävien esineiden ja aineiden poistaminen aluksesta veteen on kielletty.
2 § Kiinteän jätteen veteen poistamiskielto ja poistamisrajoitus muualla kuin erityisalueilla

Muiden kiinteiden jätteiden kuin MARPOL 73/78 -yleissopimuksen V liitteen 4 säännössä mainittujen kiinteiden jätteiden poistaminen veteen on kielletty muualla kuin MARPOL 73/78 -yleissopimuksen V liitteessä tarkoitetuilla erityisalueilla. Kiinteiden jätteiden poistaminen aluksesta veteen on kuitenkin sallittu MARPOL 73/78 -yleissopimuksen V liitteen 4 säännön mukaisesti.

Kaikkien muoviesineiden ja muovia sisältävien esineiden ja aineiden poistaminen aluksesta veteen on kielletty.
3 § Kiinteän jätteen poistaminen veteen kiinteältä tai kelluvalta alustalta

Kiinteältä tai kelluvalta alustalta sekä kaikilta muilta aluksilta, jotka ovat alustojen vieressä tai enintään 500 metrin etäisyydellä niistä, ei saa poistaa kiinteitä jätteitä veteen. Ruokajätteiden poistaminen veteen on kuitenkin sallittu MARPOL 73/78 -yleissopimuksen V liitteen 5 säännön mukaisesti.
6 luku Aluksista aiheutuvan ilman pilaantumisen ehkäiseminen
1 § Aluksen päästöjen rajoittaminen hätätilanteessa

Merenkulun ympäristönsuojelulain mukaisia aluksen dieselmoottoria sekä pakokaasujen puhdistuslaitteita ja puhdistusmenetelmiä koskevia vaatimuksia ei sovelleta aluksen hätädieselmoottoreihin, pelastusveneisiin asennettuihin dieselmoottoreihin taikka muuhun laitteeseen tai varusteeseen, jota käytetään yksinomaan hätätilanteessa.
2 § Polttoaineen laatuvaatimukset ja rikin oksidipäästöjen rajoittaminen

Suomalaisen aluksen purjehtiessa muilla alueilla kuin MARPOL 73/78 -yleissopimuksen VI liitteessä tarkoitetuilla rikin oksidipäästöjen valvonta-alueilla aluksella käytettävän polttoaineen rikkipitoisuus saa olla enintään 0,50 painoprosenttia. Rajoitus koskee myös aluksella kuljetettavaa polttoainetta, joka on tarkoitettu käytettäväksi aluksella.

Suomalaisen aluksen purjehtiessa Itämeren alueella ja muilla MARPOL 73/78 -yleissopimuksen VI liitteessä tarkoitetuilla rikin oksidipäästöjen valvonta-alueilla sekä ulkomaisen aluksen purjehtiessa Suomen vesialueella tai talousvyöhykkeellä aluksella käytettävän polttoaineen rikkipitoisuus saa olla enintään 0,10 painoprosenttia. Aluksella kuljetettavan polttoaineen, joka on tarkoitettu käytettäväksi aluksella, rikkipitoisuus saa kuitenkin olla enintään 0,50 painoprosenttia.
3 §

3 § on kumottu A:lla 20.2.2020/85.

4 § Euroopan unionin jäsenvaltion satamassa laiturissa olevassa aluksessa käytettävän polttoaineen rikkipitoisuus

Euroopan unionin jäsenvaltion satamassa laiturissa olevassa aluksessa käytettävän polttoaineen rikkipitoisuus saa olla enintään 0,10 painoprosenttia. Runsasrikkisempää polttoainetta saa käyttää muissa kuin 2 §:n 2 momentissa tarkoitetuilla rikin oksidipäästöjen valvonta-alueilla olevissa satamissa ainoastaan, jos laivahenkilökunnalla ei ole riittävästi aikaa toteuttaa tarvittavaa polttoaineen vaihtoa mahdollisimman pian laituriin saapumisen jälkeen ja mahdollisimman myöhään ennen lähtöä. Polttoaineen vaihtoajankohta on merkittävä aluksella pidettävään päiväkirjaan.

Edellä 1 momentissa säädettyä polttoaineen rikkipitoisuutta koskevaa vaatimusta ei sovelleta:

 1)

alukseen, jonka julkaistun aikataulun mukaisesti on määrä olla laiturissa alle kaksi tuntia;

 2)

alukseen, joka sammuttaa kaikki moottorinsa ja käyttää maasähköä ollessaan satamassa laiturissa.
5 § Poikkeukset polttoaineen rikkipitoisuutta koskeviin vaatimuksiin

Mitä 2 – 4 §:ssä säädetään, ei sovelleta:

 1)

tutkimus- ja testaustarkoituksiin tarkoitettuihin polttoaineisiin;

 2)

puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen aluksella käytettävään polttoaineeseen, jos tällaisen polttoaineen hankinnasta on haittaa aluksen operatiiviselle toiminnalle;

 3)

sellaiseen aluksella tapahtuvaan polttoaineen käyttöön, joka on tarpeen aluksen turvallisuuden varmistamiseksi tai ihmishengen pelastamiseksi merellä; eikä

 4)

sellaiseen polttoaineen käyttöön, joka on tarpeen alukselle tai sen laitteelle aiheutuneen vahingon takia, jos kaikkiin kohtuullisiin toimenpiteisiin päästön ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi on ryhdytty mahdollisimman pian vahingoittumisen jälkeen, eikä laivanisäntä tai aluksen päällikkö ole aiheuttanut vahinkoa tahallisesti tai toiminut huolimattomasti tietäen, että vahinko todennäköisesti seuraisi.
6 § Meriliikenteessä käytettävän dieselöljyn rikkipitoisuus

Suomessa markkinoille luovutettavan meriliikenteessä käytettävän dieselöljyn rikkipitoisuus saa olla enintään 1,50 painoprosenttia.
7 § Meriliikenteessä käytettävän kaasuöljyn rikkipitoisuus

Suomessa markkinoille luovutettavan ja meriliikenteessä käytettävän kaasuöljyn rikkipitoisuus saa olla enintään 0,10 painoprosenttia.
8 § Päästönvähentämismenetelmät

Aluksella voidaan 2–4 §:n vaatimukset täyttävän polttoaineen sijaan käyttää päästönvähentämismenetelmää, jonka avulla aluksen rikin oksidipäästöt saadaan kokonaisuudessaan ja jatkuvasti laskemaan vähintään vastaavalle tasolle, kuin ne olisivat, jos aluksella käytettäisiin 2–4 §:n vaatimukset täyttävää polttoainetta.

Arvioitaessa, onko päästönvähentämismenetelmä riittävän tehokas, käytetään tiettyjen nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuuden vähentämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/802 liitteessä I tarkoitettuja päästöarvoja. Päästönvähentämisteknologian on lisäksi oltava mainitun direktiivin liitteessä II tarkoitetuissa oikeudellisissa välineissä määriteltyjen kriteerien mukainen.
9 § Uusien päästönvähentämismenetelmien koekäyttö

Päästönvähentämismenetelmien koekäyttöä koskevaa lupaa on haettava Liikenne- ja viestintävirastolta vähintään kuusi kuukautta ennen koekäytön aloittamista.

Koekäytön aikana aluksen ei tarvitse käyttää 2–4 §:n vaatimusten mukaisia polttoaineita, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

 1)

Liikenne- ja viestintävirasto on ilmoittanut Euroopan komissiolle ja kaikille asianomaisille satamavaltioille asiasta kirjallisesti vähintään kuusi kuukautta ennen koekäytön alkamista;

 2)

koekäyttöön osallistuvaan alukseen asennetaan laitteet, joiden tuloksia ei voida väärentää ja joilla mitataan savutorvien kautta johdettavia pakokaasuja jatkuvasti, ja laitteita käytetään koko koekäytön ajan;

 3)

koekäyttöön osallistuvan aluksen rikin oksidipäästöt vähenevät vähintään vastaavalle tasolle, kuin ne olisivat, jos aluksella käytettäisiin 2–4 §:n vaatimukset täyttävää polttoainetta;

 4)

päästönvähentämismenetelmien tuottaman jätteen käsittelemiseksi käytetään asianmukaisia jätehuoltojärjestelmiä koko koekäytön ajan;

 5)

koko koekäytön ajan arvioidaan sen vaikutuksia meriympäristöön, erityisesti suljettujen satama-alueiden, satamien ja suistojen ekosysteemeihin;

 6)

koekäytön tulokset toimitetaan kokonaisuudessaan Liikenne- ja viestintävirastolle kolmen kuukauden kuluessa koekäytön päättymisestä; ja

 7)

Liikenne- ja viestintävirasto ilmoittaa tuloksista Euroopan komissiolle ja saattanut ne yleisesti nähtäville kuuden kuukauden kuluessa koekäytön päättymisestä.
10 § Määritysmenetelmät

Määritettäessä meriliikenteen polttoaineiden rikkipitoisuuksia on vertailumenetelmänä käytettävä standardien ISO 8754 (2003) ja PrEN ISO 14596 (2007) mukaista menetelmää.

Sen määrittämiseksi, onko aluksille toimitetun ja aluksilla käytetyn meriliikenteessä käytettävän polttoaineen rikkipitoisuus MARPOL 73/78 – yleissopimuksen VI liitteen ja Euroopan unionin säädösten mukainen, käytetään MARPOL 73/78 -yleissopimuksen VI liitteessä olevan VI lisäyksen mukaista polttoainenäytteiden todennusmenetelmää.
11 § Polttoaineen luovutustodistus ja polttoainenäytteet

Aluksella olevasta polttoaineen luovutustodistuksesta on käytävä ilmi MARPOL 73/78 -yleissopimuksen VI liitteen V lisäyksen mukaiset tiedot. Luovutustodistukseen on liitettävä poltto-ainenäyte MARPOL 73/78 -yleissopimuksen VI liitteen mukaisesti.

Polttoaineen luovutustodistus on pidettävä aluksella sellaisessa paikassa, että se on helposti saatavilla tarkastusta varten. Todistus on säilytettävä kolme vuotta siitä, kun polttoöljy on toimitettu alukselle. Luovutustodistukseen liitettyä näytettä toimitetusta polttoaineesta on säilytettävä aluksella kunnes polttoöljyä on merkittävästi kulutettu, mutta joka tapauksessa vähintään 12 kuukauden ajan.
12 § Näytteiden otto ja analysointi

Tulli ottaa edustavan määrän näytteitä aluksella käytettävän polttoaineen varastoilta ja jakeluasemilta näytteiden analysoimiseksi. Näytteiden perusteella on tarkistettava, että meriliikenteen raskaan ja kevyen polttoöljyn rikkipitoisuus on tämän asetuksen säännösten mukainen. Näytteidenotto on aloitettava sinä päivänä, jona vastaava polttoaineen enimmäisrikkipitoisuutta koskeva raja-arvo tulee voimaan. Näytteitä on otettava säännöllisesti riittävän usein ja riittävissä määrin sekä siten, että ne ovat edustavia tutkittavan polttoaineen osalta. Näytteet on tutkittava ilman aiheetonta viivytystä.
13 § Tietojen toimittaminen Liikenne- ja viestintävirastolle

Merenkulun ympäristönsuojelulain 7 luvun 13 §:ssä tarkoitetut tiedot kunkin kalenterivuoden aikana Suomessa markkinoille saatettujen meriliikenteen polttoaineiden määristä ja laadusta on toimitettava Liikenne- ja viestintävirastolle viimeistään 1 päivänä maaliskuuta kyseistä kalenterivuotta seuraavana vuonna.
7 luku Jätteiden vastaanotto satamassa (21.6.2017/411)
1 § Jätteiden vastaanottojärjestelyt satamassa ja korjaussatamassa

Satamassa ja korjaussatamassa jätteiden vastaanotto voidaan järjestää joko siten, että satamassa on pysyvä vastaanottolaite tai siten, että satamaan tarvittaessa tilataan jätteiden vastaanottopalvelun.
2 § Jätteiden vastaanottojärjestelyt huvivenesatamassa

Riittävänä jätteiden vastaanottojärjestelynä huvivenesatamassa pidetään huvivenesatamassa, jossa on vähintään 50 venepaikkaa, sekä satamassa, jonka yhteydessä on vähintään 50 huviveneen talvitelakointipaikka, käymäläjätteen imutyhjennyslaitteistoa sekä öljypitoisten jätteiden ja seosten, kiinteiden jätteiden ja jätelain (646/2011) mukaisten vaarallisten jätteiden vastaanottoa.

Sataman pitäjä voi sopia toisen sataman pitäjän kanssa toisen, kohtuullisella etäisyydellä lähialueella olevan vastaanottolaitteen käyttöoikeudesta, jos sataman pitäjä ei itse kokonaan tai osaksi järjestä jätteiden vastaanottoa. Sataman jätteiden vastaanottoa mitoitettaessa on myös otettava huomioon toisista satamista tulevat käyttäjät.

Sataman jätehuoltosuunnitelmassa voidaan poiketa 1 momentin mukaisesta vaatimuksesta sijoittaa jätteen vastaanotto huvivenesatamaan, jos jätteen riittävä vastaanotto on järjestetty lähialueella kohtuullisella etäisyydellä satamasta. Huvivenesatamassa jätteiden vastaanotto voidaan rajoittaa sataman pääasialliseen toiminta-aikaan noudattaen sataman jätehuoltosuunnitelmaa.
3 § Sataman jätehuoltosuunnitelman rakenne ja sisältö

Sataman jätehuoltosuunnitelman on katettava kaikentyyppiset kyseisessä satamassa tavallisesti käyvistä aluksista peräisin olevat jätteet. Suunnitelma on laadittava sataman koon ja siellä käyvien alustyyppien mukaisesti.

Sataman jätehuoltosuunnitelmassa on selostettava seuraavat seikat:

 1)

arvio sataman vastaanottolaitteiden tarpeesta ja sataman toiminta-ajasta satamassa tavallisesti käyvien alusten tarpeiden mukaisesti;

 2)

kuvaus sataman vastaanottolaitteiden tyypistä ja kapasiteetista;

 3)

yksityiskohtainen kuvaus aluksesta peräisin olevan jätteen vastaanotto- ja keräysmenettelyistä;

 4)

kuvaus maksujärjestelmästä;

 5)

menettelyt, joilla ilmoitetaan sataman vastaanottolaitteiden väitetystä puutteellisuudesta;

 6)

menettelyt, joita noudatetaan sataman käyttäjien, jäteurakoitsijoiden, satamaterminaalien hoitajien ja muiden asianomaisten osapuolten kanssa käytävissä neuvotteluissa; ja

 7)

vastaanotettavien aluksella syntyvien jätteiden lajit ja määrät; sekä

 8)

selostus jätteen vastaanottoa koskevasta yhteistyöstä toisen sataman tai muun tahon kanssa.

Lisäksi sataman jätehuoltosuunnitelmaan on sisällytettävä seuraavat seikat:

 1)

yhteenveto asiaan liittyvästä lainsäädännöstä ja jätteiden toimittamiseen liittyvistä muodollisuuksista;

 2)

tiedot suunnitelman täytäntöönpanosta vastaavista, yhdestä tai useammasta henkilöstä;

 3)

kuvaus satamassa mahdollisesti olevista jätteen esikäsittelylaitteista ja -prosesseista;

 4)

kuvaus menetelmistä, joilla sataman vastaanottolaitteiden käyttöä seurataan;

 5)

kuvaus aluksella syntyvien jätteiden vastaanotettujen määrien kirjaamismenetelmistä; ja

 6)

kuvaus aluksella syntyvän jätteen käsittely- tai hyödyntämismenetelmistä.

Sataman pitäjän on sopivalla tavalla tiedotettava sataman käyttäjille seuraavista seikoista:

 1)

selostus aluksella syntyvän jätteen asianmukaisen toimittamisen keskeisestä merkityksestä;

 2)

kartta tai kaavio sataman kunkin laituri- ja ankkuripaikan vastaanottolaitteiden sijainnista;

 3)

luettelo tavallisesti käsiteltävistä aluksella syntyvistä jätteistä;

 4)

luettelo yhteyspisteistä, palvelujen toimittajista ja tarjolla olevista palveluista;

 5)

kuvaus jätteen toimittamismenettelystä;

 6)

kuvaus maksujärjestelmästä; ja

 7)

ohjeet menettelystä, jolla ilmoitetaan sataman vastaanottolaitteiden puutteellisuuksista.
8 luku Jätteiden jättäminen satamaan (21.6.2017/411)
1 § Poikkeus velvollisuudesta jättää jätteet satamaan

Aluksen konehuoneesta peräisin olevia öljyisiä jätteitä ei tarvitse jättää jätteiden vastaanottolaitteisiin, jos jätteitä on vain vähäinen määrä. Vähäinen määrä on vähemmän kuin 25 prosenttia aluksen jäteöljytankkien kokonaistilavuudesta tai 5 kuutiometriä sen mukaan, kumpi on suurempi. Jos aluksen jäteöljytankkien kokonaistilavuus on alle 5 kuutiometriä, voidaan tankit tyhjentää vasta kun ne ovat lähes täysiä. Aluksella tulee kuitenkin aina olla riittävästi varastotilaa seuraavan matkan aikana kertyvälle jätteelle.
9 luku Erinäiset säännökset
1 § Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 5 päivänä helmikuuta 2010.

Tällä asetuksella kumotaan raskaan polttoöljyn, kevyen polttoöljyn ja meriliikenteessä käytettävän kaasuöljyn rikkipitoisuudesta 3 päivänä elokuuta 2006 annetun valtioneuvoston asetuksen (689/2006) 5 ja 6 §.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen 21.12.2010/1205:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/30/EY EYVL (32009L0030); EUVL N:o L 140, 5.6.2009, s. 88

 11.12.2014/1057:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.

 21.6.2017/411:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2017.

 19.12.2018/1197:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2019.

 20.2.2020/85:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2020.