I denna lag föreskrivs om förutsättningarna för att förvärva, behålla eller förlora finskt medborgarskap samt om förfarandet vid behandlingen av ett sådant ärende.

Syftet med denna lag är att reglera förvärv och förlust av finskt medborgarskap med beaktande av både den enskildes och statens fördel, att förebygga och begränsa statslöshet samt att tillgodose och främja principerna för god förvaltning och rättssäkerhet vid behandlingen av ärenden som hänför sig till medborgarskap och vid beslutsfattandet.

Migrationsverket beslutar om förvärv, behållande och förlust av finskt medborgarskap samt om bestämmande av medborgarskapsstatus enligt denna lag.

Formulären för de blanketter som behövs för en ansökan eller anmälan som avses i denna lag fastställs av Migrationsverket.

Bestämmelserna i denna lag om förlust av och befrielse från medborgarskap får inte tillämpas, om en person till följd av tillämpningen av dem skulle bli statslös.

Ett barn som har fyllt 12 år skall höras om en ansökan eller anmälan som gäller honom eller henne. En annan vårdnadshavare än den som gjort ansökan eller anmälan skall också höras med anledning av ansökan eller anmälan, förutom när hans eller hennes vistelseort är okänd och den inte kan klarläggas.

Ett barn som har fyllt 15 år kan inte förvärva finskt medborgarskap på ansökan eller efter anmälan och inte heller befrias från detta, om han eller hon har meddelat att han eller hon motsätter sig beviljandet av medborgarskap eller befrielsen från detta. Ett barn kan inte heller förvärva finskt medborgarskap på ansökan eller efter anmälan och barnet kan inte heller befrias från det, om någon annan vårdnadshavare än den som gjort ansökan eller anmälan har meddelat att han eller hon motsätter sig att barnet beviljas medborgarskap eller befrias från detta.

Trots att barnet eller en annan vårdnadshavare än den som gjort en ansökan eller anmälan motsätter sig detta, kan ansökan eller anmälan godkännas, om detta anses vara förenligt med barnets bästa. För utredning av barnets bästa begärs ett utlåtande hos det organ som avses i 6 § socialvårdslagen (710/1982), om det inte är uppenbart onödigt att inhämta ett utlåtande.

En förutsättning för förvärv av finskt medborgarskap är att den sökandes identitet har utretts på ett tillförlitligt sätt.

Identiteten kan utredas med hjälp av dokument eller genom att annan information som anses tillförlitlig lämnas om personens namn, födelsedatum, familjeförhållanden och medborgarskap samt om de övriga personuppgifter som behövs för att ärendet ska kunna avgöras. Vid utredning av identiteten ska de uppgifter beaktas som personen tidigare lämnat myndigheten om sin egen och sitt barns identitet.

Om en utlänning åtminstone de senaste tio åren har använt den identitet som framgår av befolkningsdatasystemet, anses hans eller hennes identitet utredd enligt 1 mom., även om han eller hon tidigare har använt flera än en identitet. Identiteten anses dock inte utredd enbart med stöd av att det har förflutit tio år, om den sökande har beviljats främlingspass med stöd av 134 § 1 mom. 3 punkten i utlänningslagen (301/2004) för ansökan om pass i medborgarstaten, utan den sökande ska då visa upp pass utfärdat av sin medborgarstat eller lämna utredning om att det inte har varit möjligt att få pass i medborgarstaten av sådana orsaker som inte beror på den sökande.

En ändring som berör personens namn, födelsedatum eller medborgarskap avbryter den i 3 mom. avsedda tioåriga tidsfristens förlopp, om inte ändringen kan betraktas som ringa. Också en annan ändring som berör personens identitet kan avbryta tidsfristens förlopp, om ändringen enligt en helhetsbedömning av den utredda identiteten anses ge personen i fråga en ny identitet.

Även om en person uppfyller villkoren för förvärv av medborgarskap ska han eller hon inte beviljas medborgarskap på grundval av en ansökan eller anmälan, om det finns grundad anledning att misstänka att beviljande av medborgarskap äventyrar den nationella säkerheten eller om beviljande av medborgarskap av annat vägande skäl utifrån en helhetsbedömning av den sökandes situation strider mot samhällets eller statens fördel.

Vid bedömningen av en utlännings boende i Finland avses med egentligt bo och hemvist i denna lag personens faktiska och huvudsakliga vistelseort där vistelsen är av stadigvarande art.

I denna lag jämställs med födelse i Finland födelse på ett finskt fartyg eller luftfartyg på en främmande stats område eller på internationellt område.

Ett barn som föds i Finland förvärvar finskt medborgarskap på grundval av födelseplatsen, om barnets föräldrar har flyktingstatus i Finland eller om de annars har getts skydd mot sin medborgarstats myndigheter. Dessutom förutsätts att barnet inte förvärvar någondera förälderns medborgarskap på annat sätt än genom att barnets födelse registreras hos myndigheten i förälderns medborgarstat eller på något annat sätt som förutsätter medverkan av denna stats myndighet. Om endast den ena föräldern har getts det skydd som avses ovan, förutsätts också att barnet inte vid födelsen förvärvar och inte på grundval av födelsen ens i andra hand har rätt att förvärva den andra förälderns medborgarskap.

Ett utländskt barn under 12 år som har adopterats och av vars adoptivföräldrar åtminstone den ena är finsk medborgare förvärvar finskt medborgarskap på grundval av adoptionen räknat från den tidpunkt då adoptionen blev giltig i Finland.

Ett barn som inte förvärvar finskt medborgarskap med stöd av 9 § eller som inte har förvärvat finskt medborgarskap efter anmälan, förvärvar finskt medborgarskap genom äktenskap mellan sina föräldrar räknat från den dag äktenskapet ingicks, om mannen när barnet föddes var och därefter har varit finsk medborgare och mannens faderskap till barnet har fastställts före ingåendet av äktenskapet.

Om faderskapet dock fastställs efter ingåendet av äktenskapet och fadern fortfarande är finsk medborgare, förvärvar barnet finskt medborgarskap först från dagen för fastställandet av faderskapet. Om fadern har dött efter ingåendet av äktenskapet, förvärvar barnet finskt medborgarskap räknat från dagen för fastställandet av faderskapet, om fadern var finsk medborgare vid sin död.

Ett hittebarn som påträffas i Finland anses som finsk medborgare så länge som barnet inte har konstaterats vara en främmande stats medborgare. Om barnet har konstaterats vara en främmande stats medborgare först efter att han eller hon har fyllt fem år, behåller barnet dock sitt finska medborgarskap.

Om ett i Finland fött barns föräldrars medborgarskap är okänt, anses barnet vara finsk medborgare så länge som han eller hon inte har konstaterats vara en främmande stats medborgare. Detsamma gäller ett i Finland utom äktenskapet fött barn, när det moderns medborgarskap är okänt som har fött barnet. Om barnet har konstaterats vara en främmande stats medborgare först efter att han eller hon har fyllt fem år, behåller barnet dock sitt finska medborgarskap.

Avvikelse från de allmänna villkoren för naturalisation kan göras endast på de grunder som anges nedan.

3 mom. har upphävts genom L 24.10.2025/929.

2 mom. har upphävts genom L 24.10.2025/929.

Om den sökande har vistats i Finland med stöd av ett tillfälligt uppehållstillstånd innan han eller hon beviljats kontinuerligt uppehållstillstånd, beaktas vid beräknandet av boendetiden, trots vad som föreskrivs i 14 § 1 mom. 2 punkten, hälften av den tid som den sökande har vistats i landet med stöd av det tillfälliga uppehållstillståndet. Detta förutsätter emellertid att den sökande har vistats i Finland med stöd av ett kontinuerligt uppehållstillstånd minst ett år omedelbart innan ansökan avgörs.

I den boendetid som är villkor för naturalisation godkänns vistelse utanför Finland i sammanlagt högst 365 dygn. Under det år som föregår avgörandet av ansökan godkänns dock vistelse utomlands i sammanlagt högst 90 dygn. De dagar då den sökande vistats utomlands som överstiger dessa antal räknas inte in i boendetiden.

En oavbruten vistelse utanför Finland i över fem år avbryter beräknandet av boendetiden. Beräknandet av boendetiden börjar då på nytt i enlighet med 14 § 1 mom.

Försörjningsvillkoret uppfylls, om den sökande ger sådan information om grunden för sin försörjning som anses vara tillförlitlig och han eller hon under de två senaste åren har tytt sig till arbetslöshetsförmån enligt lagen om utkomstskydd för arbetslösa (1290/2002) eller utkomststöd enligt lagen om utkomststöd (1412/1997) under sammanlagt högst tre månader.

Försörjningsvillkoret gäller inte personer under 18 år eller personer som har fyllt 65 år.

Den sökande kan beviljas finskt medborgarskap trots att försörjningsvillkoret inte uppfylls, om hans eller hennes hälsotillstånd eller en skada långvarigt hindrar honom eller henne att uppfylla villkoret eller om han eller hon av något annat särskilt vägande skäl inte förmår uppfylla villkoret. Vid prövningen ska barnets bästa beaktas.

När det gäller sökande som inte är läs- och skrivkunniga samt sökande som fyllt 65 år och har beviljats uppehållstillstånd på någon annan grund än en sådan som avses i 1 mom. 2 punkten, kan avvikelse från språkkunskapsvillkoret göras om den sökande har elementära färdigheter att förstå och tala finska eller svenska eller regelbundet har deltagit i undervisning i finska eller svenska.

Avsaknad av läs- och skrivkunnighet samt andra villkor som avses i 2 mom. visas genom ett intyg utfärdat av den sökandes lärare i finska eller svenska.

Vid bedömningen kan också en dom som meddelats utomlands beaktas, om den gärning för vilken straffet dömts ut skulle vara ett brott under motsvarande omständigheter enligt finsk lag.

En utlänning som avses i 1 mom. kan inte beviljas medborgarskap förrän prövotiden för ett villkorligt fängelsestraff som den sökande dömts till eller ett besöksförbud som den sökande meddelats har gått ut.

Om en medborgarskapsansökan förkastas till följd av vad som föreskrivs i 13 § 1 mom. 3 punkten, kan en väntetid bestämmas för den sökande under vilken denne inte utan vägande skäl naturaliseras. För beviljande av medborgarskap under väntetiden eller efter dess utgång krävs en ny ansökan, varefter det på nytt bedöms huruvida villkoren för beviljande av medborgarskap är uppfyllda.

Om den sökande har gjort sig skyldig till fler än en straffbar gärning, sammanräknas inte de väntetider som hänför sig till de olika gärningarna. Av de alternativa väntetiderna väljs den som löper ut sist. Denna väntetid förlängs med minst två månader och högst ett år för var och en av de övriga gärningar som är förenade med väntetid, utgående från gärningens art och hur strängt straff som dömts ut för gärningen, dock så att väntetiden inte överskrider den maximitid som i 2 mom. föreskrivs för olika straffarter.

Längden på den väntetid som avses i 2 och 3 mom. bestäms på basis av en helhetsbedömning av den sökandes situation. Vid helhetsbedömningen beaktas de omständigheter som avses i 19 § och den sökandes individuella förhållanden.

Om den sökande har dömts för att ha gjort sig skyldig till ett mycket allvarligt brott, ska det inte bestämmas någon väntetid och den sökande ska inte heller tills vidare naturaliseras med hänsyn till de omständigheter som avses i 19 § 1 mom.

En statslös kan trots vad som föreskrivs i 13 § 1 mom. 2 punkten beviljas finskt medborgarskap, om hans eller hennes egentliga bo och hemvist finns och har funnits i Finland de senaste fem åren.

En medborgarskapsansökan ska behandlas skyndsamt, om den sökande får internationellt skydd eller är statslös.

Beslut på ansökan ska fattas inom ett år från det att myndigheten har mottagit ansökan vederbörligen ifylld och med bilagor. Om Migrationsverket blir tvunget att begära eller inhämta tilläggsutredningar i ärendet, upphör behandlingstiden att löpa till dess att de behövliga utredningarna har mottagits.

Ett beslut kan fattas efter den tidsfrist som anges i 2 mom., om det i ärendet finns frågor som gäller särskilt komplicerade faktiska eller rättsliga omständigheter eller om det inte är möjligt att fatta beslut av skäl som inte beror på Migrationsverket.

En medborgare i Danmark, Island, Norge eller Sverige kan trots vad som föreskrivs i 13 § 1 mom. 2 punkten beviljas finskt medborgarskap, om hans eller hennes egentliga bo och hemvist finns och har funnits i Finland de senaste två åren.

En medsökande som inte har fyllt 15 år kan beviljas finskt medborgarskap utan hinder av 13 § 1 mom. 2 och 6 punkten, om den sökandes egentliga bo och hemvist när ansökan avgörs finns i Finland.

En medsökande som har fyllt 15 år kan beviljas finskt medborgarskap trots vad som föreskrivs i 13 § 1 mom. 2 punkten, om hans eller hennes egentliga bo och hemvist när ansökan avgörs finns och har funnits i Finland de senaste fem åren.

Ett barn som avses i 1 mom. kan utan hinder av 13 § 1 mom. 2 och 6 punkten beviljas finskt medborgarskap, om barnet när ansökan avgörs är under 15 år och hans eller hennes egentliga bo och hemvist finns i Finland.

Om barnet när ansökan avgörs har fyllt 15 år kan han eller hon trots vad som föreskrivs i 13 § 1 mom. 2 punkten beviljas finskt medborgarskap, om barnets egentliga bo och hemvist finns och har funnits i Finland de senaste fem åren.

Om ett barn som avses i 3 mom. är nordisk medborgare, är dock förutsättningen för att ansökan godkänns en boendetid på två år.

Om en medsökande fyller 18 år innan ansökan har avgjorts, ska den medsökande komplettera ansökan så att den gäller honom eller henne själv.

Om ett barn fyller 18 år innan den ansökan som vårdnadshavaren gjort på hans eller hennes vägnar har avgjorts, ska han eller hon bekräfta ansökan med sin underskrift. Om ansökan inte bekräftas avslås den.

Migrationsverket ska förelägga de personer som avses i 1 och 2 mom. en skälig tid under vilken ansökan ska kompletteras eller bekräftas. På en sökande som har kompletterat eller bekräftat en medborgarskapsansökan tillämpas villkoren enligt 23 § 2 mom. och 24 § 3 mom., om de har uppfyllts innan den sökande fyllde 18 år. På en i 1 och 2 mom. avsedd sökande tillämpas i fråga om försörjningsvillkoret vad som i 17 a § 2 mom. föreskrivs om personer under 18 år.

Om ett utländskt barn har fyllt 12 år före adoptionen, förvärvar han eller hon finskt medborgarskap efter anmälan, om åtminstone den ena av adoptivföräldrarna är finsk medborgare och adoptionen är giltig i Finland.

En person som har fyllt 18 men inte 23 år förvärvar finskt medborgarskap efter anmälan, om hans eller hennes egentliga bo och hemvist finns och har funnits i Finland sammanlagt minst 10 år, varav minst två år utan avbrott före det anmälan gjordes, och om han eller hon inte har dömts till fängelsestraff.

Om en i 1 mom. avsedd sökande är född i Finland, är villkoret för att anmälan godkänns dock sex års boendetid. Om den i 1 mom. avsedd sökandens egentliga bo och hemvist har funnits i Danmark, Island, Norge eller Sverige före det anmälan gjordes, jämställs boendet med boende i Finland, men dock endast fem år före det anmälan gjordes och endast fram till 16 års ålder.

Med stöd av 1 mom. kan finskt medborgarskap inte förvärvas av den som har förlorat finskt medborgarskap på grund av lämnande av oriktiga uppgifter eller av en medborgare eller tidigare medborgare i en fientlig stat, när försvarstillstånd har införts.

En tidigare finsk medborgare förvärvar finskt medborgarskap efter anmälan.

Den som har förlorat sitt finska medborgarskap på grundval av 32, 33 eller 33 a § eller som genom en lagakraftvunnen dom har dömts till ett straff enligt den sistnämnda paragrafen för ett brott som avses i den paragrafen, kan inte förvärva finskt medborgarskap med stöd av 1 mom.

En 18 år fylld medborgare i Danmark, Island, Norge eller Sverige förvärvar finskt medborgarskap efter anmälan, om han eller hon har förvärvat medborgarskap i Danmark, Island, Norge eller Sverige på något annat sätt än genom naturalisation och om hans eller hennes egentliga bo och hemvist finns och har funnits i Finland de senaste fem åren och om han eller hon under denna tid inte har ådömts något frihetsstraff.

Medborgarskap som bygger på anmälan anses ha förvärvats den dag då anmälan har anhängiggjorts hos den behöriga myndigheten, om villkoren för förvärv av medborgarskap uppfylldes den dag då ärendet anhängiggjordes. I annat fall anses medborgarskapet ha förvärvats den dag då de för förvärv av medborgarskap föreskrivna villkoren uppfylls.

Om en äkta mans faderskap har upphävts eller talan om upphävande av faderskapet har väckts innan barnet fyllt fem år, eller om ett fastställt faderskap eller i fall som avses i 5 § 1 mom. i föräldraskapslagen ett moderskap har upphävts eller talan om upphävande av faderskapet eller moderskapet har väckts inom fem år från fastställandet av faderskapet eller moderskapet, kan det beslutas att barnet förlorar sitt finska medborgarskap som det förvärvat på grundval av faderns eller moderns medborgarskap. Detta beslut fattas utifrån en helhetsbedömning av barnets situation. Vid bedömningen ska i synnerhet barnets ålder och anknytning till Finland beaktas.

Om en person har lämnat en sådan uppgift om sin person eller någon annan oriktig eller vilseledande uppgift som, om den hade varit känd, skulle ha lett till att finskt medborgarskap förvägras, eller hemlighållit en väsentlig omständighet som skulle ha haft samma verkan, kan det beslutas att personen förlorar sitt finska medborgarskap som han eller hon förvärvat på ansökan eller efter anmälan. Beslut om förlust av beviljat finskt medborgarskap kan fattas också på den grunden att personen har förvärvat sitt medborgarskap genom att på något annat sätt förfara bedrägligt.

Om ett barn har förvärvat finskt medborgarskap tillsammans med en person som avses i 1 mom. eller om en i 1 mom. avsedd persons medborgarskap har varit en förutsättning för att barnet förvärvar finskt medborgarskap, kan ett beslut om förlust av finskt medborgarskap också fattas för barnets del. Barnet kan dock inte förlora sitt finska medborgarskap, om barnets förälder är finsk medborgare.

Ett i 1 och 2 mom. avsett beslut fattas utifrån en helhetsbedömning av personens situation. Vid bedömningen beaktas förutom hur klandervärd gärningen är de omständigheter som hängt samman med den samt den persons anknytning till Finland som gjort ansökan eller anmälan. För barnets del skall dessutom beaktas barnets ålder och anknytning till Finland.

Ett beslut om förlust av medborgarskap får i fall som avses i 1 och 2 mom. inte fattas, om det har förflutit mer än tio år sedan medborgarskapsansökan eller medborgarskapsanmälan avgjordes.

Om en person utöver finskt medborgarskap har medborgarskap i en annan stat och genom en lagakraftvunnen dom i Finland enligt 12 kap. 1–6 eller 9 §, 13 kap. 1 eller 2 §, 34 kap. 12 § eller 34 a kap. 2 § 1 mom. 3–9 punkten, 2 § 2–4 mom., 3–7 eller 9–11 § i strafflagen (39/1889) har dömts till ett ovillkorligt fängelse- eller kombinationsstraff på minst två år för ett brott mot Finlands vitala intressen, kan det beslutas att personen ska förlora sitt finska medborgarskap. Också den kan förlora sitt medborgarskap som har dömts till ett ovan avsett straff för försök till ett ovan avsett brott, medverkan till ett sådant brott eller medverkan till försök till ett sådant brott.

När någon har dömts till ett gemensamt straff för två eller flera brott, förutsätter förlust av medborgarskap dessutom att åtminstone ett av brotten är ett brott som avses i 1 mom. och att straffet för det brottet enligt domen skulle vara ett i 1 mom. avsett straff om straffet dömdes ut separat.

En person kan inte förlora sitt medborgarskap, om han eller hon är under 18 år vid tidpunkten för brottet eller om minst fem år har förflutit från det att den i 1 mom. avsedda domen har vunnit laga kraft.

Ett i 33 a § avsett beslut om förlust av medborgarskap fattas utifrån en helhetsbedömning av personens situation. Vid bedömningen beaktas personens anknytning till Finland och till sin andra medborgarstat. Vid bedömningen av anknytningen till medborgarstaterna ska åtminstone beaktas personens boende- och vistelsehistorik, familjeband och språkkunskaper samt skolgång, studier, arbete och övriga ekonomiska verksamhet i medborgarstaterna. Vid bedömningen ska också eventuella konsekvenser för personens familjemedlemmar beaktas.

En finsk medborgare som också har medborgarskap i någon främmande stat behåller sitt finska medborgarskap vid uppnående av 22 års ålder endast om han eller hon har tillräcklig anknytning till Finland.

En finsk medborgare som också är medborgare i en främmande stat eller som vill bli medborgare i en främmande stat, kan på ansökan befrias från finskt medborgarskap. I ansökan skall uppges orsaken till att den sökande vill bli befriad från finskt medborgarskap. Ansökan godkänns inte om den sökande har hemkommun i Finland och om syftet med befrielsen är att undvika en skyldighet som följer av finskt medborgarskap.

Om den sökande inte ännu när ansökan avgörs är medborgare i en främmande stat, kan han eller hon befrias från sitt finska medborgarskap endast genom ett beslut vars ikraftträdande förutsätter att den sökande inom den tid som nämns i beslutet lämnar en utredning om att han eller hon har förvärvat medborgarskap i den främmande staten. När Migrationsverket har mottagit utredningen om förvärvet av medborgarskap i den främmande staten, utfärdas ett intyg över att detta villkor har uppfyllts.

Migrationsverket bestämmer medborgarskapsstatus på begäran av en myndighet eller en part, om frågan är av betydelse med hänsyn till om finskt medborgarskap föreligger eller med tanke på en därtill hörande rättighet eller skyldighet, med hänsyn till om en anteckning i en myndighets personregister är korrekt eller med hänsyn till en utlännings vistelse i Finland eller av någon annan därmed jämförbar orsak.

Om personens medborgarskap är okänt och han eller hon har hemkommun i Finland, skall man sträva efter att bestämma personens medborgarskapsstatus. Medborgarskapsstatus bestäms dock inte, om identiteten till övriga delar inte har utretts.

Ur befolkningsdatasystemet tas årligen ut uppgift om de personer som antecknats som finska medborgare och som ifrågavarande år fyller 18 år och för vilka i befolkningsdatasystemet antecknats en adress där personen är anträffbar. Uppgift om personer som har haft hemkommun i Finland sammanlagt minst sju år tas dock inte ut.

Personer om vilka uppgift tagits ut ur befolkningsdatasystemet meddelas en anvisning om hur de ska förfara för att behålla finskt medborgarskap när de fyller 22 år. Migrationsverket svarar för att en anvisning meddelas. Anvisningen meddelas det år då personen fyller 18 år.

När en person behåller sitt finska medborgarskap vid uppnådd 22 års ålder på grundval av tillräcklig anknytning, antecknar Myndigheten för digitalisering och befolkningsdata eller Statens ämbetsverk på Åland saken i befolkningsdatasystemet och informerar personen om anteckningen.

Ur befolkningsdatasystemet tas regelbundet ut uppgift om de personer som fyllt 22 år och som antecknats som finska medborgare och som medborgare i någon främmande stat. Om en person på grund av otillräcklig anknytning till Finland har förlorat finskt medborgarskap när han eller hon fyllt 22 år, gör Myndigheten för digitalisering och befolkningsdata eller Statens ämbetsverk på Åland en anteckning om saken i befolkningsdatasystemet och informerar personen om detta, om personens adress är känd.

För bestämmande av medborgarskapsstatus ska en part till Migrationsverket och i de fall som avses i 38 § till Myndigheten för digitalisering och befolkningsdata eller till Statens ämbetsverk på Åland ge in de uppgifter som han eller hon känner till och som hänför sig till förvärv eller förlust av medborgarskap samt bistå vid anskaffningen av de uppgifter och handlingar som behövs till den del hans eller hennes bistånd skäligen kan krävas.

Migrationsverket meddelar sina beslut om finskt medborgarskap för anteckning i befolkningsdatasystemet.

Myndigheten för digitalisering och befolkningsdata och Statens ämbetsverk på Åland underrättar Migrationsverket om barn som fötts i Finland, ifall barnets föräldrar i befolkningsdatasystemet har antecknats som statslösa eller ifall föräldrarnas medborgarskap är okänt.

Sedan en finsk beskickning har fått ett meddelande om en persons vilja att behålla sitt finska medborgarskap eller sedan polisen eller beskickningen har utfärdat finskt pass för en person som fyllt 18 men inte 22 år, underrättar polisen eller beskickningen befolkningsdatasystemet om saken. Huvudstaben eller civiltjänstcentralen lämnar motsvarande underrättelse när en finsk medborgare som inte har fyllt 22 år har fullgjort värnplikt eller civiltjänst i Finland. Anteckning om att medborgarskapet behålls med stöd av 34 § ska göras i systemet innan personen fyller 22 år.

En underrättelse som avses i 3 mom. är dock inte nödvändig om personen har haft hemkommun i Finland sammanlagt minst sju år.

Bestämmelser om sökande av ändring i förvaltningsdomstol finns i lagen om rättegång i förvaltningsärenden (808/2019).

42 § har upphävts genom L 24.10.2025/929.

Medsökande kan beviljas finskt medborgarskap på ansökan eller efter anmälan endast tillsammans med en sökande. På medsökande i en anmälan tillämpas inte förutsättningarna enligt 4 kap. som gäller sökande.

2 mom. har upphävts genom L 28.11.2014/971.

En ansökan eller anmälan enligt denna lag ska personligen lämnas in till Migrationsverket. En ansökan om befrielse från finskt medborgarskap samt en sådan anmälan i fråga om ett barn som avses i 26 §, en sådan anmälan om ett adoptivbarn som avses i 27 § och en anmälan enligt 29 § 1 mom. kan också lämnas in till en finsk beskickning eller till ett honorärkonsulat. Om den sökande är ett barn ska ansökan eller anmälan för barnets räkning göras och lämnas in av barnets vårdnadshavare eller intressebevakare. Medsökande och barn som är sökande ska vara närvarande när ansökan eller anmälan lämnas in.

Migrationsverket kontrollerar identiteten hos den sökande eller en vårdnadshavare som på barnets vägnar lämnar in en ansökan eller anmälan. Om en medsökande eller ett barn som är sökande har ett eget resedokument eller identitetsbevis, kontrollerar Migrationsverket också barnets identitet. Om anmälan anhängiggörs utanför Finland, kontrollerar beskickningen identiteten.

Ett villkor för fortsatt behandling av ansökan och anmälan efter kontroll enligt 2 mom. är att Migrationsverkets behandlingsavgift betalas. Avgiften bestäms enligt lagen om grunderna för avgifter till staten (150/1992). Närmare bestämmelser om avgiften utfärdas genom förordning av inrikesministeriet.

På behandlingen av ärenden enligt denna lag vid honorärkonsulat tillämpas förvaltningslagen (434/2003).

Lagen om elektronisk kommunikation i myndigheternas verksamhet (13/2003) tillämpas på elektronisk kommunikation. Om en ansökan eller anmälan har lämnats in elektroniskt, skall partens identitet kontrolleras så som avses i 2 mom. innan ärendet slutligt avgörs och behandlingsavgiften enligt 3 mom. betalas innan behandlingen av ansökan inleds.

Den sökande ska till sin medborgarskapsansökan foga en sådan utredning om sina kunskaper i finska eller svenska som avses i 17 § och en sådan redogörelse för sin försörjning i Finland som avses i 13 § 1 mom. 5 punkten. En utredning om språkkunskaper behövs dock inte om den sökande är ett barn som inte har fyllt 15 år. Om en medsökande som fyllt 15 år omfattas av ansökan, ska den sökande också foga en utredning om den medsökandes kunskaper i finska eller svenska till ansökan. Om barnet fyller 15 år efter det att ansökan har lämnats in men innan den har avgjorts, ska en utredning om barnets språkkunskaper fogas till ansökan.

En sökande som till stöd för sin ansökan vill åberopa någon undantagsbestämmelse i denna lag skall till sin ansökan foga den utredning som han eller hon grundar sitt krav på.

Den sökande kan förpliktas att till sin medborgarskapsansökan foga en av utländsk myndighet given utredning som motsvarar straffregisterutdrag från de stater där den sökande eller en medsökande som fyllt 15 år har vistats minst två år, om en sådan utredning skäligen står att få. Alternativt kan den sökande ge sitt samtycke till inhämtande av en sådan utredning.

Beträffande ansökan och anmälan kan utlåtande begäras hos skyddspolisen, centralkriminalpolisen, Huvudstaben och socialmyndigheten i fråga.

Migrationsverket, skyddspolisen och centralkriminalpolisen kan kalla den sökande att lämna uppgifter som behövs för behandling av ansökan eller anmälan. Dessa myndigheter ska om möjligt också intervjua den sökande. Om ansökan eller anmälan har anhängiggjorts utomlands, kan en finsk beskickning på Migrationsverkets begäran kalla den sökande att lämna uppgifter som behövs för behandling av ärendet.

Den sökande kan också förpliktas att lämna annan tilläggsutredning, om detta är nödvändigt för att utreda villkoren för godkännande av ansökan eller anmälan.

En handling som hör samman med en ansökan eller en anmälan eller med bestämmande av medborgarskapsstatus enligt denna lag och som ska ges in till en myndighet, ska vara en originalhandling. Migrationsverket kan godkänna också en bestyrkt kopia av handlingen, om kopian kan anses vara tillförlitlig.

En handling som utfärdats av en utländsk myndighet ska vara legaliserad eller till den ska fogas ett intyg av en behörig myndighet i staten i fråga, om inte legalisering eller fogande av intyget till handlingen är uppenbart onödigt. Den sökande eller någon annan part ska i ett ärende som anhängiggjorts på deras initiativ sörja för att en handling översätts till finska eller svenska. Migrationsverket kan godkänna också andra än legaliserade handlingar eller handlingar som saknar intyg samt handlingar som inte har översatts, om detta med hänsyn till handlingens och ärendets art är motiverat.

Migrationsverket kan godkänna en elektronisk handling som lämnats in på det sätt som föreskrivs i lagen om elektronisk kommunikation i myndigheternas verksamhet, om handlingen kan anses vara tillförlitlig.

48 § har upphävts genom L 21.8.2020/619.

En person är skyldig att meddela sina kontaktuppgifter och ändringar i dem till den myndighet som behandlar ett i denna lag avsett ärende som anhängiggjorts på personens initiativ.

Ett för den sökande positivt beslut som fattats med stöd av denna lag behöver inte motiveras. Om ett beslut är endast delvis positivt eller om ett positivt beslut som gäller ett barn har fattats i strid med den andra vårdnadshavarens eller barnets vilja, motiveras beslutet.

Ett för den sökande positivt beslut och ett beslut om bestämmande av medborgarskapsstatus kan delges genom att det sänds med posten på den adress som den sökande uppgett. Mottagaren anses i Finland ha fått del av beslutet senast 7 och utomlands senast 30 dagar efter det brevet sändes, om inte något annat visas.

Ett annat beslut än ett sådant som är positivt för den sökande delges per post mot mottagningsbevis. Beslutet kan också på basis av bemyndigande av den sökande, dennes vårdnadshavare eller en part i ett annat medborgarskapsärende eller dennes vårdnadshavare överlämnas till en mottagare av delgivningar eller dennes företrädare. Över delgivningen skall då uppsättas ett skriftligt intyg varav framgår vem som verkställt delgivningen och vem som är mottagare samt tidpunkten för delgivningen. Om en delgivning utomlands inte kan verkställas, delges handlingen i Finland genom offentlig delgivning på det sätt som föreskrivs i lagen om delgivning i förvaltningsärenden (232/1966).

Ett beslut i ett ärende som sökanden anhängiggjort i enlighet med 44 § 5 mom. kan delges på det sätt som föreskrivs i lagen om elektronisk kommunikation i myndigheternas verksamhet.

Genom förordning av statsrådet föreskrivs närmare om myndigheternas uppgifter vid anhängiggörande och behandling av ett ärende som gäller ansökan, anmälan och bestämmande av medborgarskapsstatus, om betalning av behandlingsavgift när ansökan anhängiggörs vid ett honorärkonsulat samt om myndigheternas samarbete för att samordna åtgärderna på ett ändamålsenligt sätt och sköta informationsförmedlingen i ärenden som gäller finskt medborgarskap.

Bestämmelser om vilka de finska beskickningar är som sköter uppgifter som enligt denna lag ankommer på en beskickning finns i 9 § i lagen om konsulära tjänster (498/1999) och i en förordning som utfärdats med stöd av den.

Denna lag träder i kraft den 1 juni 2003.

Genom denna lag upphävs medborgarskapslagen av den 28 juni 1968 (401/1968) jämte ändringar (den tidigare lagen).

Åtgärder som verkställigheten av lagen förutsätter får vidtas innan lagen träder i kraft.

Denna lag tillämpas på ärenden som blir anhängiga efter lagens ikraftträdande, med de undantag som föreskrivs nedan.

På den sökande och medsökande i en medborgarskapsansökan som anhängiggörs efter lagens ikraftträdande tillämpas i stället för boendetiden enligt 13 § 1 mom. 2 punkten den tidigare lagens boendetidsvillkor, om den sökande när medborgarskapsansökan anhängiggörs uppfyller den tidigare lagens boendetidsvillkor och om medborgarskapsansökan anhängiggörs inom ett år från lagens ikraftträdande.

På en medborgarskapansökan som avses i 2 mom. tillämpas dock bestämmelserna i denna lag om förvärvad boendetid om de leder till ett förmånligare slutresultat för den sökande.

När denna lag träder i kraft tillämpas på anhängiga medborgarskapsanmälningar och ansökningar om behållande av medborgarskap den tidigare lagen i fråga om villkoren för förvärv och behållande av medborgarskap samt på ärenden som avses i den tidigare lagens 8 b § 1 och 3 mom. den tidigare lagens bestämmelser om förlust eller behållande av medborgarskap.

På medborgarskapsansökningar som är anhängiga vid denna lags ikraftträdande tillämpas boendetidsvillkoret enligt den tidigare lagen, om den sökandes egentliga bo och hemvist vid denna lags ikraftträdande finns och har funnits i Finland minst en tid som anges i den tidigare lagens boendetidsvillkor och om den tidigare lagens utkomstvillkor uppfylls. Bestämmelserna om förvärvad boendetid i denna lag tillämpas dock på ansökan om de leder till ett förmånligare slutresultat för den sökande.

På medborgarskapsansökningar som är anhängiga när denna lag träder i kraft tillämpas villkoret om hederlig vandel enligt den tidigare lagen eller bestämmelserna i 13 § 1 mom. 3–5 punkten och 19 §, beroende på vilka bestämmelser som leder till ett förmånligare slutresultat för den sökande.

På medborgarskapsansökningar och ansökningar om behållande av medborgarskap som är anhängiga när denna lag träder i kraft tillämpas vad gäller utredningen om kunskaper i finska eller svenska 1 § 2 mom. och 5 § 2 mom. medborgarskapsförordningen (699/1985).

På ett beslut som meddelats med stöd av 4 § 3 mom. i den tidigare lagen kan 11 § 1 mom. i den tidigare lagen tillämpas under den tid som anges i beslutet.

Migrationsverket kan på skriftlig begäran av sökande som nämns i ett beslut som avses i 1 mom. besluta att villkoret stryks, om begäran har gjorts inom den i beslutet angivna tiden. Om villkoret också gäller en medsökande, förutsätter strykandet av villkoret för dennes del utom den sökandes skriftliga begäran också samtycke av den medsökandes vårdnadshavare och av en medsökande som har fyllt 12 år. Vid avgörande av ärendet iakttas dessutom i tillämpliga delar vad som i denna lag bestäms om hörande av barn och vårdnadshavare. Om den medsökande efter det att beslutet meddelades har fyllt 18 år eller ingått äktenskap, ska han eller hon begära att villkoret stryks för hans eller hennes del.

En utlänning blir med stöd av 1 mom. finsk medborgare den dag då Migrationsverket genom sitt beslut konstaterar att villkoret har uppfyllts. Om Migrationsverket enligt 2 mom. beslutar att villkoret ska strykas i beslutet, anses finskt medborgarskap ha förvärvats den dag då beslutet om strykande av villkoret har fattats.

Bestämmelserna i Finlands tidigare medborgarskapslagstiftning om förlust av medborgarskap får inte tillämpas, om en person till följd av tillämpning av dessa bestämmelser skulle bli statslös.

Denna lags 34 § tillämpas inte på den som efter ikraftträdandet av lagen fyller 22 år och som konstaterats behålla sitt finska medborgarskap med stöd 8 b § 1 eller 3 mom. i den tidigare lagen. Bestämmelserna i 34 § i denna lag tillämpas inte på en person som efter ikraftträdandet fyller 22 år och på vars ansökan som avses i 8 b § 2 mom. i den tidigare lagen har meddelats ett beslut om att medborgarskapet behålls.

En utlänning som är född utom äktenskap före denna lags ikraftträdande förvärvar finskt medborgarskap efter anmälan, om fadern när han eller hon föddes var finsk medborgare och faderskapet har fastställts. Anmälan kan också göras om fadern var död när barnet föddes, men var finsk medborgare vid sin död och faderskapet har fastställts. Anmälan skall göras inom fem år från denna lags ikraftträdande.

Ett adoptivbarn som inte fyllt 12 år förvärvar finskt medborgarskap efter anmälan, om beslutet om adoption har fattats före denna lags ikraftträdande. Dessutom förutsätts att åtminstone den ena av adoptivföräldrarna är finsk medborgare och adoptionen är giltig i Finland. Anmälan skall göras inom fem år från denna lags ikraftträdande.

Finskt medborgarskap förvärvar dock inte en i 2 mom. avsedd person, om han eller hon är tidigare finsk medborgare som på ansökan har befriats från finskt medborgarskap.

Den anmälan som avses i 1 och 2 mom. skall göras inom fem år från denna lags ikraftträdande.

Utöver vad som föreskrivs i 44 § kan anmälan som avses i 58–60 § lämnas in också till Finlands diplomatiska beskickningar, konsulat eller honorärkonsulat.

Till en beskickning kan anmälan också sändas per post. Villkoret för att anmälan skall bli anhängig är i så fall att behandlingsavgiften enligt 44 § 3 mom. har betalts. Beskickningen skall utifrån en ansökan som sänts per post och genom att vid behov inhämta ytterligare utredningar kontrollera den sökandes identitet. Om identiteten inte kan kontrolleras på något annat sätt, kan en diplomatisk beskickning eller ett konsulat som leds av en utsänd tjänsteman ställa som villkor för fortsatt behandling av ansökan att den sökande infinner sig personligen på beskickningen. Ett honorärkonsulat skall med anledning av en anmälan som sänts till det vid behov begära att någon annan beskickning fattar ett sådant beslut.

När finskt medborgarskap beviljas med stöd av 58 eller 60 §, anses den sökande ha tillräcklig anknytning till Finland enligt 34 § 2 mom. på basis av den medborgarskapsanmälan han eller hon gjort, om den sökande när beslutet fattas har fyllt 18 men inte 22 år.

Tässä laissa säädetään niistä edellytyksistä, joiden nojalla henkilö saa, säilyttää tai menettää Suomen kansalaisuuden sekä menettelystä tällaista asiaa käsiteltäessä.

Tämän lain tarkoituksena on säännellä Suomen kansalaisuuden saaminen ja menettäminen ottaen huomioon sekä yksityishenkilön että valtion etu, estää ja vähentää kansalaisuudettomuutta sekä toteuttaa ja edistää hyvän hallinnon ja oikeusturvan periaatteita kansalaisuuteen liittyvien asioiden käsittelyssä ja päätöksenteossa.

Maahanmuuttovirasto päättää tässä laissa tarkoitetusta Suomen kansalaisuuden saamisesta, säilyttämisestä ja menettämisestä sekä kansalaisuusaseman määrittämisestä.

Tässä laissa tarkoitettua hakemusta tai ilmoitusta varten tarvittavien lomakkeiden kaavat vahvistaa Maahanmuuttovirasto.

Tämän lain säännöksiä kansalaisuuden menettämisestä ja kansalaisuudesta vapautumisesta ei saa soveltaa, jos henkilöstä niiden soveltamisen seurauksena tulisi kansalaisuudeton.

Lasta, joka on täyttänyt 12 vuotta, on kuultava häntä koskevasta hakemuksesta tai ilmoituksesta. Muuta kuin hakemuksen tai ilmoituksen tehnyttä huoltajaa on myös kuultava hakemuksen tai ilmoituksen johdosta, paitsi jos hänen olinpaikkansa on tuntematon eikä sitä saada selville.

Lapsi, joka on täyttänyt 15 vuotta, ei voi saada Suomen kansalaisuutta hakemuksesta tai ilmoituksesta eikä häntä voida siitä vapauttaa, jos hän on ilmoittanut vastustavansa kansalaisuuden myöntämistä tai siitä vapauttamista. Lapsi ei myöskään voi saada Suomen kansalaisuutta hakemuksesta tai ilmoituksesta eikä häntä voida siitä vapauttaa, jos muu kuin hakemuksen tai ilmoituksen tehnyt huoltaja on ilmoittanut vastustavansa kansalaisuuden myöntämistä tai siitä vapauttamista.

Lapsen tai muun kuin hakemuksen tai ilmoituksen tehneen huoltajan vastustuksesta huolimatta hakemus tai ilmoitus voidaan hyväksyä, jos sen katsotaan olevan lapsen edun mukaista. Lapsen edun selvittämiseksi pyydetään sosiaalihuoltolain (710/1982) 6 §:ssä tarkoitetulta toimielimeltä lausunto, jollei sen hankkiminen ole ilmeisen tarpeetonta.

Suomen kansalaisuuden saaminen edellyttää, että hakijan henkilöllisyys on luotettavasti selvitetty.

Selvitystä henkilöllisyydestä voidaan esittää asiakirjanäytöllä tai antamalla muutoin luotettavina pidettäviä tietoja asianomaisen henkilön nimestä, syntymäajasta, perhesuhteista, kansalaisuudesta ja muista asian ratkaisemisen kannalta tarpeellisista henkilötiedoista. Henkilöllisyyttä selvitettäessä tulee ottaa huomioon ne tiedot, jotka henkilö on aikaisemmin antanut viranomaiselle omasta ja lapsensa henkilöllisyydestä.

Jos ulkomaalainen on vähintään viimeksi kuluneet kymmenen vuotta esiintynyt väestötietojärjestelmästä ilmenevällä henkilöllisyydellä, hänen henkilöllisyyttään pidetään 1 momentin mukaisesti selvitettynä, vaikka hän on aiemmin esiintynyt useammalla kuin yhdellä henkilöllisyydellä.

Muutos henkilön nimeen, syntymäaikaan tai kansalaisuuteen katkaisee 3 momentissa tarkoitetun kymmenen vuoden määräajan kulumisen, jos muutosta ei voida pitää vähäisenä. Myös muu henkilöllisyyttä koskeva muutos voi katkaista määräajan kulumisen, jos muutoksen katsotaan selvitetyn henkilöllisyyden kokonaisarvioinnin kannalta muodostavan uuden henkilöllisyyden.

Arvioitaessa ulkomaalaisen Suomessa asumista varsinaisella asunnolla ja kodilla tarkoitetaan tässä laissa henkilön tosiasiallista ja pääasiallista oleskelupaikkaa, jossa hän oleskelee pysyväisluonteisesti.

Tässä laissa Suomessa syntymiseen rinnastetaan syntyminen suomalaisessa aluksessa tai ilma-aluksessa vieraan valtion alueella tai kansainvälisellä alueella.

Suomessa syntyvä lapsi saa syntymäpaikan perusteella Suomen kansalaisuuden, jos lapsen vanhemmilla on Suomessa pakolaisen asema tai jos heille muutoin on annettu suojelua kansalaisuusvaltionsa viranomaisia vastaan. Lisäksi edellytetään, että lapsi ei saa kummankaan vanhempansa kansalaisuutta muutoin kuin rekisteröimällä lapsen syntymä vanhemman kansalaisuusvaltion viranomaisessa tai muulla tämän valtion viranomaisen myötävaikutusta edellyttävällä tavalla. Jos edellä tarkoitettua suojelua on annettu vain toiselle vanhemmista, edellytetään myös, että lapsi ei saa syntyessään eikä hänellä syntymänsä perusteella ole edes toissijaisesti oikeutta saada toisen vanhempansa kansalaisuutta.

Ulkomaalainen alle 12-vuotias lapsi, joka on adoptoitu ja jonka adoptiovanhemmista ainakin toinen on Suomen kansalainen, saa Suomen kansalaisuuden adoption perusteella siitä ajankohdasta lukien, jolloin adoptio on Suomessa pätevä.

Lapsi, joka ei saa Suomen kansalaisuutta 9 §:n nojalla tai joka ei ole saanut Suomen kansalaisuutta ilmoituksesta, saa Suomen kansalaisuuden vanhempiensa keskinäisen avioliiton perusteella avioliiton solmimisesta lukien, jos mies oli lapsen syntyessä ja on siitä lähtien ollut Suomen kansalainen ja miehen isyys lapseen on vahvistettu ennen avioliiton solmimista.

Jos isyys kuitenkin vahvistetaan avioliiton solmimisen jälkeen ja isä on edelleen Suomen kansalainen, lapsi saa Suomen kansalaisuuden vasta isyyden vahvistamispäivästä lukien. Jos isä on kuollut avioliiton solmimisen jälkeen, lapsi saa Suomen kansalaisuuden isyyden vahvistamispäivästä lukien, jos isä oli kuollessaan Suomen kansalainen.

Suomessa tavattavaa löytölasta pidetään Suomen kansalaisena niin kauan kuin hänen ei ole todettu olevan vieraan valtion kansalainen. Jos lapsi on todettu vieraan valtion kansalaiseksi vasta sen jälkeen, kun hän on täyttänyt viisi vuotta, lapsen Suomen kansalaisuus kuitenkin säilyy.

Suomessa syntynyttä lasta, jonka vanhempien kansalaisuus on tuntematon, pidetään Suomen kansalaisena niin kauan kuin hänen ei ole todettu olevan vieraan valtion kansalainen. Sama koskee Suomessa avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta, jonka äidin kansalaisuus on tuntematon. Jos lapsi on todettu vieraan valtion kansalaiseksi vasta sen jälkeen, kun hän on täyttänyt viisi vuotta, lapsen Suomen kansalaisuus kuitenkin säilyy.

Kansalaistamisen yleisistä edellytyksistä voidaan poiketa vain jäljempänä säädetyillä perusteilla.

Henkilöä ei kansalaisteta, vaikka hän täyttäisi kansalaistamisen edellytykset, jos on perusteltua syytä epäillä, että kansalaistaminen vaarantaa valtion turvallisuutta tai yleistä järjestystä, tai jos kansalaisuuden saamisen pääasiallisena tarkoituksena on hyödyntää Suomen kansalaisuuteen liittyvää etuutta ilman tarkoitusta asettua asumaan Suomeen taikka jos kansalaistaminen muusta painavasta syystä hakijan tilanteen kokonaisvaltaisen tarkastelun perusteella on vastoin valtion etua.

Jos hakijan henkilöllisyys on ollut selvittämättä, hyväksyttävä asumisaika alkaa vasta, kun hän on esittänyt selvityksen henkilöllisyydestään. Tätä aikaisemmin oleskeltu aika tai osa siitä hyväksytään asumisaikaan, jos hakija on osoittanut aloitteellisuutta henkilöllisyyden selvittämiseksi, samoin kuin alaikäisenä oleskeltu aika tai osa siitä, jos henkilöllisyys on ollut selvittämättä huoltajasta johtuvasta syystä taikka muusta hakijasta riippumattomasta syystä.

Jos hakija on ennen jatkuvan oleskeluluvan myöntämistä oleskellut Suomessa tilapäisellä oleskeluluvalla, puolet tilapäisellä oleskeluluvalla oleskellusta ajasta otetaan 14 §:n 1 momentin 2 kohdan estämättä huomioon yhtäjaksoista asumisaikaa laskettaessa. Edellytyksenä on, että hakija on oleskellut Suomessa jatkuvalla oleskeluluvalla vähintään vuoden välittömästi ennen hakemuksen ratkaisemista.

Hakijan iän, terveydentilan tai muun näihin verrattavan syyn perusteella myös ilman lupaa oleskeltu aika tai osa siitä hyväksytään asumisaikaan, jos sitä on hakijan kannalta pidettävä kohtuullisena.

Muut kuin lyhyet poissaolot katkaisevat yhtäjaksoisen asumisajan. Yhtäjaksoinen asumisaika katkeaa lisäksi, jos poissaoloja on niin säännöllisesti ja niin paljon, että hakijan voidaan katsoa oleskelleen tai oleskelevan enimmäkseen Suomen ulkopuolella. Jos poissaolo on johtunut painavasta henkilökohtaisesta syystä, ei yhtäjaksoinen asumisaika kuitenkaan katkea.

Jos yhtäjaksoisen asumisajan katsotaan katkenneen, Suomessa oleskelu otetaan huomioon 13 §:n 1 momentin 2 kohdan b alakohdan mukaista kerättyä asumisaikaa laskettaessa.

Yli kuusi kuukautta, mutta enintään vuoden kestäneitä tilapäisiä poissaoloja ei oteta mukaan yhtäjaksoista asumisaikaa laskettaessa. Ne eivät kuitenkaan katkaise yhtäjaksoista asumisaikaa. Asumisaikaa laskettaessa yli vuoden kestäviin poissaoloihin sovelletaan kerättyä asumisaikaa.

Luku- ja kirjoitustaidottoman sekä 65-vuotiaan tai sitä vanhemman hakijan osalta, jolle on myönnetty oleskelulupa muulla kuin 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla perusteella, voidaan kielitaitoedellytyksestä poiketa, jos hakija hallitsee suomen tai ruotsin kielen ymmärtämisen ja puhumisen alkeet tai on osallistunut säännöllisesti suomen tai ruotsin kielen opintoihin.

Luku- ja kirjoitustaidottomuus sekä muut 2 momentissa tarkoitetut edellytykset osoitetaan hakijan suomen tai ruotsin kielen opettajan antamalla todistuksella.

Myös ulkomailla annettu tuomio voidaan ottaa arvioinnissa huomioon, jos teko, josta rangaistus on tuomittu olisi vastaavissa olosuhteissa tehtynä Suomen lain mukaan rikos.

Edellä 1 momentissa tarkoitetulle ulkomaalaiselle ei voida myöntää kansalaisuutta ennen kuin hänelle tuomittu ehdollisen vankeusrangaistuksen koeaika tai hänelle määrätty lähestymiskielto on päättynyt.

Jos kansalaisuushakemus hylätään 13 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella, hakijalle voidaan määrätä odotusaika, jona häntä ei kansalaisteta ilman perusteltua syytä. Kansalaisuuden myöntäminen odotusajan kuluessa tai sen päätyttyä edellyttää uutta hakemusta, jolloin kansalaisuuden myöntämisen edellytysten täyttyminen arvioidaan uudelleen.

Jos hakija on syyllistynyt useampaan kuin yhteen rangaistavaan tekoon, eri teoista seuraavia odotusaikoja ei lasketa yhteen. Vaihtoehtoisista odotusajoista valitaan se, jonka päättymisajankohta on myöhäisin ja aikaan lisätään kutakin muuta odotusajan aiheuttavaa tekoa kohden vähintään kaksi kuukautta ja enintään yksi vuosi teon laadun ja teosta määrätyn rangaistuksen ankaruuden perusteella, kuitenkin siten, että odotusaika ei ylitä 2 momentissa säädettyä rangaistuslajikohtaista enimmäisaikaa.

Odotusajan 2 ja 3 momentin mukainen pituus määrätään hakijan tilanteen kokonaisvaltaisen tarkastelun perusteella. Kokonaisvaltaisessa tarkastelussa otetaan huomioon 19 §:ssä tarkoitetut seikat ja hakijan yksilölliset olosuhteet.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun henkilön kansalaisuushakemus käsitellään kiireellisenä.

Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kansalaiselle voidaan myöntää Suomen kansalaisuus 13 §:n 1 momentin 2 kohdan estämättä, jos hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa on ja on ollut Suomessa viimeksi kuluneet kaksi vuotta keskeytyksettä.

Alle 15-vuotiaalle kanssahakijalle voidaan myöntää Suomen kansalaisuus 13 §:n 1 momentin 2 ja 6 kohdan estämättä, jos hakemusta ratkaistaessa hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa on Suomessa.

Kanssahakijalle, joka on täyttänyt 15 vuotta, voidaan myöntää Suomen kansalaisuus 13 §:n 1 momentin 2 kohdan estämättä, jos hakemusta ratkaistaessa hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa on ja on ollut Suomessa viimeksi kuluneet neljä vuotta keskeytyksettä tai yhteensä kuusi vuotta seitsemän ikävuoden täyttämisen jälkeen, joista viimeksi kuluneet kaksi vuotta keskeytyksettä.

Edellä 1 momentissa tarkoitetulle lapselle voidaan myöntää Suomen kansalaisuus 13 §:n 1 momentin 2 ja 6 kohdan estämättä, jos hakemusta ratkaistaessa lapsi on alle 15-vuotias ja lapsen varsinainen asunto ja koti on Suomessa.

Jos hakemusta ratkaistaessa lapsi on täyttänyt 15 vuotta, hänelle voidaan myöntää Suomen kansalaisuus 13 §:n 1 momentin 2 kohdan estämättä edellyttäen, että lapsen varsinainen asunto ja koti on ja on ollut Suomessa viimeksi kuluneet neljä vuotta keskeytyksettä tai yhteensä kuusi vuotta seitsemän ikävuoden täyttämisen jälkeen, joista viimeksi kuluneet kaksi vuotta keskeytyksettä.

Jos 3 momentissa tarkoitettu lapsi on entinen Suomen kansalainen tai pohjoismaan kansalainen, edellytyksenä hakemuksen hyväksymiselle on kuitenkin kahden vuoden asumisaika.

Jos kanssahakija täyttää 18 vuotta tai avioituu, ennen kuin hakemus on ratkaistu, hänen on täydennettävä hakemus itseään koskevaksi.

Jos lapsi täyttää 18 vuotta tai avioituu ennen kuin huoltajan hänen puolestaan tekemä hakemus on ratkaistu, hänen on vahvistettava allekirjoituksellaan hakemus. Jos hakemusta ei vahvisteta, se hylätään.

Maahanmuuttovirasto asettaa 1 ja 2 momentissa tarkoitetuille henkilöille kohtuullisen määräajan, jossa hakemusta on täydennettävä tai se on vahvistettava. Hakijaan, joka on täydentänyt kansalaisuushakemusta tai joka on vahvistanut kansalaisuushakemuksen, sovelletaan 23 §:n 2 momentin ja 24 §:n 3 momentin mukaisia edellytyksiä, jos ne ovat täyttyneet ennen huollosta vapautumista.

Jos ulkomaalainen lapsi on täyttänyt 12 vuotta ennen adoptiota, hän saa ilmoituksesta Suomen kansalaisuuden, jos adoptiovanhemmista ainakin toinen on Suomen kansalainen ja adoptio on Suomessa pätevä.

Henkilö, joka on täyttänyt 18 vaan ei 23 vuotta, saa ilmoituksesta Suomen kansalaisuuden, jos hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa on ja on ollut Suomessa yhteensä vähintään 10 vuotta, joista vähintään kaksi vuotta keskeytyksettä ennen ilmoituksen tekemistä, ja jos häntä ei ole tuomittu vankeusrangaistukseen.

Jos 1 momentissa tarkoitettu hakija on syntynyt Suomessa, edellytyksenä ilmoituksen hyväksymiselle on kuitenkin kuuden vuoden asumisaika. Jos 1 momentissa tarkoitetun hakijan varsinainen asunto ja koti on ollut Islannissa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa ennen ilmoituksen tekemistä, asuminen rinnastetaan Suomessa asumiseen, mutta kuitenkin vain viisi vuotta ilmoituksen tekemistä edeltävältä ajalta ja vain 16 vuoden ikään asti.

Suomen kansalaisuutta ei voi 1 momentin nojalla saada henkilö, joka on menettänyt Suomen kansalaisuuden väärien tietojen antamisen perusteella, eikä myöskään vihollisvaltion kansalainen tai sen entinen kansalainen, kun puolustustila on saatettu voimaan.

Entinen Suomen kansalainen saa ilmoituksesta Suomen kansalaisuuden.

Se, joka on menettänyt Suomen kansalaisuuden 32 tai 33 §:n perusteella, ei voi 1 momentin nojalla saada Suomen kansalaisuutta.

Islannin, Norjan, Ruotsin tai Tanskan 18 vuotta täyttänyt kansalainen saa ilmoituksesta Suomen kansalaisuuden, jos hän on saanut Islannin, Norjan, Ruotsin tai Tanskan kansalaisuuden muulla tavoin kuin kansalaistamalla, jos hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa on ja on ollut Suomessa viimeksi kuluneet viisi vuotta ja jos häntä ei tänä aikana ole tuomittu vapausrangaistukseen.

Ilmoitukseen perustuva kansalaisuus katsotaan saaduksi sinä päivänä, jolloin ilmoitus on tullut vireille toimivaltaisessa viranomaisessa, jos edellytykset kansalaisuuden saamiselle täyttyivät vireilletulopäivänä. Muussa tapauksessa kansalaisuus katsotaan saaduksi kansalaisuuden saamiselle säädettyjen edellytysten täyttymispäivänä.

Jos aviomiehen isyys on kumottu tai isyyden kumoamiseen johtanut kanne on nostettu ennen kuin lapsi on täyttänyt viisi vuotta, taikka jos vahvistettu isyys on kumottu tai isyyden kumoamiseen johtanut kanne on nostettu viiden vuoden kuluessa isyyden vahvistamisesta, voidaan päättää, että lapsi menettää isän kansalaisuuden perusteella saadun Suomen kansalaisuuden. Päätös tästä tehdään lapsen tilanteen kokonaisvaltaisen tarkastelun perusteella. Arvioinnissa on otettava huomioon etenkin lapsen ikä ja siteet Suomeen.

Jos henkilö on antanut sellaisen henkilöään koskevan tai muun väärän tai harhaanjohtavan tiedon, jonka tunteminen olisi johtanut Suomen kansalaisuuden epäämiseen, taikka salannut sellaisen olennaisen seikan, joka olisi vaikuttanut samalla tavoin, voidaan päättää, että henkilö menettää hakemuksesta tai ilmoituksesta saadun Suomen kansalaisuuden.

Jos lapsi on saanut Suomen kansalaisuuden yhdessä 1 momentissa tarkoitetun henkilön kanssa taikka jos 1 momentissa tarkoitetun henkilön kansalaisuus on ollut edellytyksenä sille, että lapsi saa Suomen kansalaisuuden, voidaan myös lapsen osalta tehdä päätös Suomen kansalaisuuden menettämisestä. Lapsi ei kuitenkaan voi menettää Suomen kansalaisuutta, jos lapsen vanhempi on Suomen kansalainen.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu päätös tehdään henkilön tilanteen kokonaisvaltaisen tarkastelun perusteella. Arvioinnissa otetaan huomioon teon moitittavuuden lisäksi siihen liittyneet olosuhteet ja hakemuksen tai ilmoituksen tehneen siteet Suomeen. Lapsen osalta on otettava huomioon lisäksi lapsen ikä ja siteet Suomeen.

Päätöstä kansalaisuuden menettämisestä ei voida 1 ja 2 momentin mukaisissa tapauksissa tehdä, jos kansalaisuushakemuksen tai -ilmoituksen ratkaisusta on kulunut yli viisi vuotta. Jos kuitenkin kansalaisuuden menettämistä koskeva asia on tullut vireille ennen kuin viisi vuotta on kulunut kansalaisuuspäätöksen tekemisestä, päätös voidaan tehdä vielä tämän jälkeen. Jos päätös kansalaisuushakemukseen on annettu sillä ehdolla, että hakija vapautuu ennen Suomen kansalaisuuden saamista senhetkisestä kansalaisuudestaan, päätös katsotaan tehdyksi vasta, kun ehdon täyttäminen on todettu tai uusi päätös ilman ehtoa on annettu.

Suomen kansalainen, jolla on myös jonkin vieraan valtion kansalaisuus, säilyttää Suomen kansalaisuuden täyttäessään 22 vuotta vain, jos hänellä on riittävä yhteys Suomeen.

Suomen kansalainen, joka on myös vieraan valtion kansalainen tai joka haluaa tulla vieraan valtion kansalaiseksi, voidaan hakemuksesta vapauttaa Suomen kansalaisuudesta. Hakemuksessa on ilmoitettava syy, minkä vuoksi hakija haluaa vapautua Suomen kansalaisuudesta. Hakemusta ei hyväksytä, jos hakijalla on Suomessa kotikunta ja jos vapautumisen tarkoituksena on Suomen kansalaisuuteen liittyvän velvollisuuden välttäminen.

Jos hakija ei vielä hakemusta ratkaistaessa ole vieraan valtion kansalainen, hänet voidaan vapauttaa Suomen kansalaisuudesta vain päätöksellä, jonka voimaantulon edellytyksenä on, että hakija toimittaa päätöksessä mainitussa määräajassa selvityksen vieraan valtion kansalaisuuden saamisesta. Kun Maahanmuuttovirasto on saanut selvityksen vieraan valtion kansalaisuuden saamisesta, annetaan todistus ehdon täyttymisestä.

Maahanmuuttovirasto määrittää viranomaisen tai asianosaisen pyynnöstä kansalaisuusaseman, jos asialla on merkitystä Suomen kansalaisuuden olemassaolon tai siihen liittyvän oikeuden tai velvollisuuden kannalta, viranomaisen henkilörekisterissä olevan merkinnän oikeellisuuden, ulkomaalaisen Suomessa oleskelun taikka muun näihin verrattavissa olevan syyn kannalta.

Jos henkilön kansalaisuus on tuntematon ja hänellä on kotikunta Suomessa, henkilön kansalaisuusasema on pyrittävä määrittämään. Kansalaisuusasemaa ei kuitenkaan määritetä, jos henkilöllisyys ei muilta osin ole selvitetty.

Väestötietojärjestelmästä poimitaan vuosittain kyseisenä vuonna 18 vuotta täyttävät Suomen kansalaiseksi merkityt henkilöt, joille on väestötietojärjestelmään merkitty osoite, josta henkilö tavoitetaan. Poimintaan ei kuitenkaan oteta henkilöitä, joilla on ollut kotikunta Suomessa yhteensä vähintään seitsemän vuotta.

Väestötietojärjestelmästä poimitulle henkilölle annetaan ohje siitä, miten hänen tulee menetellä, jotta hän voisi säilyttää Suomen kansalaisuuden 22 vuotta täyttäessään. Ohjeen antamisesta vastaa Maahanmuuttovirasto. Ohje annetaan sinä vuonna, jona henkilö täyttää 18 vuotta.

Henkilön säilyttäessä Suomen kansalaisuuden 22-vuotiaana riittävän yhteyden perusteella maistraatti merkitsee asian väestötietojärjestelmään ja ilmoittaa merkinnästä asianosaiselle.

Väestötietojärjestelmästä poimitaan säännöllisesti 22 vuotta täyttäneet Suomen ja jonkin vieraan valtion kansalaiseksi merkityt henkilöt. Jos henkilö on menettänyt Suomen kansalaisuuden 22 vuotta täyttäessään, koska hänellä ei ole ollut riittävää yhteyttä Suomeen, maistraatti tekee asiasta merkinnän väestötietojärjestelmään ja ilmoittaa tästä asianosaiselle, jos hänen osoitteensa on tiedossa.

Asianosaisen tulee antaa Maahanmuuttovirastolle ja 38 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa maistraatille kansalaisuusaseman määrittämistä varten tiedossaan olevat kansalaisuuden saamiseen ja menettämiseen liittyvät tiedot sekä avustaa tarvittavien tietojen ja asiakirjojen saamisessa niiltä osin kuin avustamista voidaan häneltä kohtuudella vaatia.

Maahanmuuttovirasto ilmoittaa väestötietojärjestelmään merkittäväksi Suomen kansalaisuutta koskevan päätöksensä.

Maistraatti ilmoittaa Maahanmuuttovirastolle Suomessa syntyneestä lapsesta, jos lapsen vanhemmat on väestötietojärjestelmään merkitty kansalaisuudettomiksi tai jos vanhempien kansalaisuus on tuntematon.

Suomen edustuston saatua ilmoituksen henkilön halusta säilyttää Suomen kansalaisuus taikka poliisin tai edustuston annettua Suomen passin 18 vuotta täyttäneelle, mutta alle 22-vuotiaalle henkilölle poliisi tai edustusto ilmoittaa asiasta väestötietojärjestelmään. Vastaavan ilmoituksen antaa pääesikunta tai siviilipalveluskeskus, kun alle 22-vuotias Suomen kansalainen on suorittanut Suomessa varusmies- tai siviilipalveluksen. Merkintä Suomen kansalaisuuden säilymisestä 34 §:n nojalla tehdään järjestelmään ennen kuin henkilö täyttää 22 vuotta.

Edellä 3 momentissa tarkoitettu ilmoitus ei ole kuitenkaan tarpeen, jos henkilöllä on ollut kotikunta Suomessa yhteensä vähintään seitsemän vuotta.

Maahanmuuttoviraston tämän lain nojalla tekemästä päätöksestä saa valittaa hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

Hallinto-oikeuden päätökseen 32 ja 33 §:ssä tarkoitetussa asiassa saa hakea muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Hallinto-oikeuden muuhun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Valitusoikeus on myös Maahanmuuttovirastolla siltä osin kuin hallinto-oikeuden päätöksellä on kumottu Maahanmuuttoviraston päätös tai muutettu sitä.

Kanssahakijalle voidaan myöntää Suomen kansalaisuus hakemuksesta tai ilmoituksesta vain yhdessä hakijan kanssa. Ilmoituksen kanssahakijaan ei sovelleta 4 luvun mukaisia hakijaa koskevia edellytyksiä.

2 momentti on kumottu L:lla 28.11.2014/971.

Tässä laissa tarkoitettu hakemus ja ilmoitus jätetään henkilökohtaisesti Maahanmuuttovirastolle. Hakemus Suomen kansalaisuudesta vapautumiseksi sekä 26 §:ssä tarkoitettu ilmoitus lapsesta, 27 §:ssä tarkoitettu ilmoitus adoptiolapsesta ja 29 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus voidaan jättää myös Suomen edustustoon tai kunniakonsulaattiin. Hakijana olevan lapsen puolesta hakemuksen tai ilmoituksen tekee ja jättää hänen huoltajansa tai edunvalvojansa. Kanssahakijan ja hakijana olevan lapsen on oltava läsnä hakemusta tai ilmoitusta jätettäessä.

Tässä laissa tarkoitettu hakemus ja ilmoitus jätetään henkilökohtaisesti poliisille. Hakemus Suomen kansalaisuudesta vapautumiseksi sekä 26 §:ssä tarkoitettu ilmoitus lapsesta, 27 §:ssä tarkoitettu ilmoitus adoptiolapsesta ja 29 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus voidaan jättää myös Suomen edustustoon tai kunniakonsulaattiin. Hakijana olevan lapsen puolesta hakemuksen tai ilmoituksen tekee ja jättää hänen huoltajansa tai edunvalvojansa. Kanssahakijan ja hakijana olevan lapsen on oltava läsnä hakemusta tai ilmoitusta jätettäessä.

Maahanmuuttovirasto tarkastaa hakijan tai lapsen puolesta hakemuksen tai ilmoituksen jättävän huoltajan henkilöllisyyden. Jos kanssahakijalla tai hakijana olevalla lapsella on oma matkustusasiakirja tai henkilötodistus, Maahanmuuttovirasto tarkastaa myös lapsen henkilöllisyyden. Jos ilmoitus pannaan vireille Suomen ulkopuolella, henkilöllisyyden tarkastaa edustusto.

Poliisi tarkastaa hakijan tai lapsen puolesta hakemuksen tai ilmoituksen jättävän huoltajan henkilöllisyyden. Jos kanssahakijalla tai hakijana olevalla lapsella on oma matkustusasiakirja tai henkilötodistus, poliisi tarkastaa myös lapsen henkilöllisyyden. Jos ilmoitus pannaan vireille Suomen ulkopuolella, henkilöllisyyden tarkastaa edustusto.

Hakemuksen ja ilmoituksen käsittelyn jatkaminen 2 momentin mukaisen tarkastuksen jälkeen edellyttää Maahanmuuttoviraston käsittelymaksun suorittamista. Maksu määräytyy valtion maksuperustelain (150/1992) mukaisesti. Tarkemmat säännökset maksusta annetaan sisäasiainministeriön asetuksella.

Tämän lain mukaisten asioiden käsittelyyn kunniakonsulaateissa sovelletaan hallintolakia (434/2003).

Sähköiseen asiointiin sovelletaan sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettua lakia (13/2003). Jos hakemus tai ilmoitus on jätetty sähköisesti, 2 momentissa tarkoitettu tunnistaminen on suoritettava ennen kuin asia lopullisesti ratkaistaan ja 3 momentissa tarkoitettu käsittelymaksu suoritettava ennen kuin hakemuksen käsittely aloitetaan.

Hakijan on liitettävä kansalaisuushakemukseensa 17 §:ssä tarkoitettu selvitys suomen tai ruotsin kielen taidostaan ja 13 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettu selvitys siitä, kuinka hän saa Suomessa toimeentulonsa. Kielitaitoselvitystä ei kuitenkaan tarvita, jos hakijana on alle 15-vuotias lapsi. Jos hakemuksessa on 15 vuotta täyttänyt kanssahakija, hakijan on liitettävä hakemukseensa selvitys myös tämän suomen tai ruotsin kielen taidosta. Jos lapsi täyttää 15 vuotta hakemuksen vireillepanon jälkeen mutta ennen sen ratkaisemista, selvitys hänen kielitaidostaan on liitettävä hakemukseen.

Jos hakija haluaa hakemuksensa tueksi vedota johonkin tämän lain poikkeussäännökseen, hänen tulee liittää hakemukseensa selvitys, johon hän perustaa vaatimuksensa.

Hakija voidaan velvoittaa liittämään kansalaisuushakemukseensa ulkomaan viranomaisen antama rikosrekisterin otetta vastaava selvitys niistä valtioista, joissa hakija tai 15 vuotta täyttänyt kanssahakija on oleskellut vähintään kaksi vuotta, jos tällainen selvitys on kohtuudella saatavissa. Hakija voi vaihtoehtoisesti antaa suostumuksensa tällaisen selvityksen hankkimiseen.

Hakemuksesta voidaan pyytää lausunto suojelupoliisilta, keskusrikospoliisilta, Pääesikunnalta ja asianomaiselta sosiaaliviranomaiselta.

Maahanmuuttovirasto, suojelupoliisi ja keskusrikospoliisi voivat kutsua hakijan antamaan hakemuksen tai ilmoituksen käsittelyä varten tarvittavia tietoja. Näiden viranomaisten on mahdollisuuksien mukaan myös haastateltava hakijaa. Jos hakemus tai ilmoitus on pantu vireille ulkomailla, Suomen edustusto voi Maahanmuuttoviraston pyynnöstä kutsua hakijan antamaan asian käsittelyä varten tarvittavia tietoja.

Hakija voidaan velvoittaa antamaan myös muuta lisäselvitystä, jos se on tarpeen hakemuksen tai ilmoituksen hyväksymisen edellytysten selvittämiseksi.

Tässä laissa tarkoitettuun hakemukseen, ilmoitukseen tai kansalaisuusaseman määrittämiseen liittyvän viranomaiselle annettavan asiakirjan on oltava alkuperäinen. Maahanmuuttovirasto voi hyväksyä myös oikeaksi todistetun jäljennöksen asiakirjasta, jos jäljennöstä voidaan pitää luotettavana.

Ulkomaan viranomaisen antaman asiakirjan on oltava laillistettu tai siihen on liitettävä asianomaisen valtion toimivaltaisen viranomaisen antama todistus, jollei laillistaminen tai todistuksen liittäminen asiakirjaan ole ilmeisen tarpeetonta. Hakijan tai muun asianosaisen on omasta aloitteestaan vireillä olevassa asiassa huolehdittava asiakirjan kääntämisestä suomen tai ruotsin kielelle. Maahanmuuttovirasto voi hyväksyä myös muun kuin laillistetun asiakirjan ja asiakirjan, jossa ei ole edellä mainittua todistusta, sekä asiakirjan, jota ei ole käännetty, jos tämä on perusteltua kyseisen asiakirjan ja asian laadun perusteella.

Maahanmuuttovirasto voi hyväksyä sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa säädetyin tavoin toimitetun sähköisen asiakirjan, jos asiakirjaa voidaan pitää luotettavana.

Oikeudesta saada tietoja rikosrekisteristä säädetään rikosrekisterilaissa (770/1993).

Edellä 1 momentissa tarkoitetut tiedot voidaan saada teknisen käyttöyhteyden avulla tai konekielisessä muodossa. Maahanmuuttoviraston on ennen teknisen käyttöyhteyden avaamista esitettävä henkilörekisterin pitäjälle selvitys siitä, että tietojen suojauksesta huolehditaan asianmukaisesti.

Henkilö on velvollinen ilmoittamaan tässä laissa tarkoitettua omasta aloitteestaan vireille panemaansa asiaa käsittelevälle viranomaiselle yhteystiedoistaan ja niiden muutoksista.

Tämän lain nojalla tehtyä hakijalle myönteistä päätöstä ei tarvitse perustella. Milloin päätös on vain osittain myönteinen taikka milloin lasta koskeva myönteinen päätös on tehty vastoin toisen huoltajan tai lapsen tahtoa, päätös perustellaan.

Hakijalle myönteinen päätös ja päätös kansalaisuusaseman määrittämisestä voidaan antaa tiedoksi lähettämällä päätös postitse hänen ilmoittamaansa osoitteeseen. Vastaanottajan katsotaan saaneen päätöksestä tiedon Suomessa viimeistään seitsemän päivän ja ulkomailla viimeistään 30 päivän kuluttua kirjeen lähettämisestä, jollei muuta näytetä.

Muu kuin hakijalle myönteinen päätös annetaan tiedoksi postitse saantitodistusta vastaan. Päätös voidaan myös luovuttaa hakijan, tämän huoltajan tai muussa kansalaisuusasiassa asianosaisen tai tämän huoltajan valtuutuksen perusteella tiedoksiannon vastaanottajalle tai tämän edustajalle. Tiedoksiannosta on tällöin laadittava kirjallinen todistus, josta käy ilmi tiedoksiannon toimittaja ja vastaanottaja sekä tiedoksiannon ajankohta. Jos ulkomaille tarkoitettua tiedoksiantoa ei saada toimitetuksi, asiakirja annetaan tiedoksi Suomessa yleistiedoksiannolla siten kuin siitä säädetään tiedoksiannosta hallintoasioissa annetussa laissa (232/1966).

Hakijan 44 §:n 5 momentin mukaisesti vireille panemassa asiassa tehty päätös voidaan antaa tiedoksi sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa säädetyin tavoin.

Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin viranomaisten tehtävistä hakemuksen, ilmoituksen ja kansalaisuusaseman määrittämistä koskevan asian vireillepanossa ja käsittelyssä, käsittelymaksun suorittamisesta pantaessa asia vireille kunniakonsulaatissa sekä viranomaisten keskinäisen yhteistyön järjestämisestä toimien tarkoituksenmukaiseksi yhteensovittamiseksi ja tiedonvälityksestä huolehtimiseksi Suomen kansalaisuutta koskevissa asioissa.

Siitä, mitkä Suomen edustustoista hoitavat tässä laissa edustustolle säädettyjä tehtäviä, säädetään konsulipalvelulain (498/1999) 9 §:ssä ja sen nojalla annetussa asetuksessa.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2003.

Tällä lailla kumotaan 28 päivänä kesäkuuta 1968 annettu kansalaisuuslaki (401/1968) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen (aikaisempi laki).

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

Lain voimaantulon jälkeen vireille tulevaan asiaan sovelletaan tätä lakia jäljempänä säädetyin poikkeuksin.

Lain voimaantulon jälkeen vireille tulevan kansalaisuushakemuksen hakijaan ja kanssahakijaan sovelletaan 13 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisen asumisajan sijasta aikaisemman lain asumisaikaedellytystä, jos hakija kansalaisuushakemusta vireille pantaessa täyttää aikaisemman lain asumisaikaedellytyksen ja jos kansalaisuushakemus pannaan vireille vuoden kuluessa lain voimaantulosta.

Edellä 2 momentissa tarkoitettuun kansalaisuushakemukseen sovelletaan kuitenkin tämän lain kerättyä asumisaikaa koskevia säännöksiä, jos ne johtavat hakijalle edullisempaan lopputulokseen.

Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevaan kansalaisuusilmoitukseen ja hakemukseen kansalaisuuden säilyttämisestä sovelletaan aikaisempaa lakia kansalaisuuden saamisen ja säilyttämisen edellytysten osalta sekä aikaisemman lain 8 b §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitettuun asiaan aikaisemman lain kansalaisuuden menettämistä tai säilyttämistä koskevia säännöksiä.

Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevaan kansalaisuushakemukseen sovelletaan aikaisemman lain mukaista asumisaikaedellytystä, jos tämän lain voimaan tullessa hakijan varsinainen asunto ja koti on ja on ollut Suomessa vähintään aikaisemman lain asumisaikaedellytyksen mukaisen ajan ja aikaisemman lain mukainen toimeentuloedellytys täyttyy. Hakemukseen sovelletaan kuitenkin tämän lain kerättyä asumisaikaa koskevia säännöksiä, jos ne johtavat hakijalle edullisempaan lopputulokseen.

Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevaan kansalaisuushakemukseen sovelletaan aikaisemman lain mukaista kunniallisuusedellytystä tai tämän lain 13 §:n 1 momentin 3–5 kohdan ja 19 §:n säännöksiä sen mukaan, kummat säännökset johtavat hakijalle edullisempaan lopputulokseen.

Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevaan kansalaisuushakemukseen ja hakemukseen kansalaisuuden säilyttämisestä sovelletaan suomen tai ruotsin kielen taitoa koskevan selvityksen osalta kansalaisuusasetuksen (699/1985) 1 §:n 2 momenttia ja 5 §:n 2 momenttia.

Aikaisemman lain 4 §:n 3 momentin perusteella annettuun päätökseen voidaan päätöksessä määrätyn ajan kuluessa soveltaa aikaisemman lain 11 §:n 1 momenttia.

Maahanmuuttovirasto voi 1 momentin mukaisessa päätöksessä mainitun hakijan kirjallisesta pyynnöstä päättää ehdon poistamisesta, jos pyyntö on tehty päätöksessä määrätyn ajan kuluessa. Jos ehto koskee myös kanssahakijaa, ehdon poistaminen hänen osaltaan edellyttää hakijan kirjallisen pyynnön lisäksi kanssahakijan huoltajien ja 12 vuotta täyttäneen kanssahakijan suostumusta. Asian ratkaisussa noudatetaan lisäksi soveltuvin osin, mitä lapsen ja huoltajan kuulemisesta tässä laissa säädetään. Jos kanssahakija on päätöksen antamisen jälkeen täyttänyt 18 vuotta tai avioitunut, hänen on pyydettävä ehdon poistamista omalta osaltaan.

Ulkomaalainen tulee Suomen kansalaiseksi 1 momentin perusteella sinä päivänä, jolloin Maahanmuuttovirasto toteaa päätöksellään, että ehto on täytetty. Jos Maahanmuuttovirasto päättää 2 momentin mukaisesti ehdon poistamisesta päätöksestä, Suomen kansalaisuus katsotaan saaduksi sinä päivänä, jolloin päätös ehdon poistamisesta on tehty.

Aikaisemmin voimassa olleen Suomen kansalaisuuslainsäädännön kansalaisuuden menettämistä koskevia säännöksiä ei saa soveltaa, jos henkilöstä näiden säännösten soveltamisen seurauksena tulisi kansalaisuudeton.

Tämän lain 34 §:ää ei sovelleta lain voimaantulon jälkeen 22 vuotta täyttävään henkilöön, jonka on todettu säilyttävän Suomen kansalaisuuden aikaisemman lain 8 b §:n 1 tai 3 momentin perusteella. Lisäksi tämän lain 34 §:ää ei sovelleta lain voimaantulon jälkeen 22 vuotta täyttävään henkilöön, jonka aikaisemman lain 8 b §:n 2 momentissa tarkoitettuun hakemukseen on annettu päätös kansalaisuuden säilyttämisestä.

Ulkomaalainen, joka on syntynyt avioliiton ulkopuolella ennen tämän lain voimaantuloa, saa ilmoituksesta Suomen kansalaisuuden, jos isä oli hänen syntyessään Suomen kansalainen ja isyys on vahvistettu. Ilmoitus voidaan tehdä myös silloin, jos isä oli kuollut lapsen syntyessä, mutta oli kuollessaan Suomen kansalainen ja isyys on vahvistettu. Ilmoitus on tehtävä viiden vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta.

Alle 12-vuotias ottolapsi saa ilmoituksesta Suomen kansalaisuuden, jos päätös lapseksiottamisesta on tehty ennen tämän lain voimaantuloa. Lisäksi edellytetään, että ottovanhemmista ainakin toinen on Suomen kansalainen ja lapseksiottaminen on Suomessa pätevä. Ilmoitus on tehtävä viiden vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta.

Suomen kansalaisuutta ei kuitenkaan saa 2 momentissa tarkoitettu henkilö, jos hän on entinen Suomen kansalainen, joka on hakemuksestaan vapautettu Suomen kansalaisuudesta.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu ilmoitus on tehtävä viiden vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta.

Sen lisäksi, mitä 44 §:ssä säädetään, 58–60 §:ssä tarkoitettu ilmoitus voidaan jättää myös asianomaiseen Suomen diplomaattiseen edustustoon, konsulaattiin tai kunniakonsulaattiin.

Edustustoon ilmoitus voidaan myös lähettää postitse. Tällöin ilmoituksen vireilletulon edellytyksenä on, että 44 §:n 3 momentissa tarkoitettu käsittelymaksu on suoritettu. Edustuston tulee postitse lähetetyn ilmoituksen perusteella ja tarvittaessa lisäselvityksiä hankkimalla tarkastaa hakijan henkilöllisyys. Jos henkilöllisyyttä ei ole mahdollista muutoin tarkastaa, asianomainen Suomen diplomaattinen edustusto tai lähetetyn virkamiehen johtama konsulaatti voi asettaa ilmoituksen käsittelyn jatkamisen ehdoksi, että hakija saapuu henkilökohtaisesti edustustoon. Kunniakonsulaatin on sille lähetetyn ilmoituksen johdosta tarvittaessa pyydettävä muuta edustustoa tekemään tällainen päätös.

Myönnettäessä Suomen kansalaisuus 58 ja 60 §:n mukaisesti hakijalla katsotaan olevan 34 §:n 2 momentin mukainen riittävä yhteys Suomeen tekemänsä kansalaisuusilmoituksen perusteella, jos päätöstä tehtäessä hakija on täyttänyt 18 vaan ei 22 vuotta.

Tässä laissa säädetään niistä edellytyksistä, joiden nojalla henkilö saa, säilyttää tai menettää Suomen kansalaisuuden sekä menettelystä tällaista asiaa käsiteltäessä.

Tämän lain tarkoituksena on säännellä Suomen kansalaisuuden saaminen ja menettäminen ottaen huomioon sekä yksityishenkilön että valtion etu, estää ja vähentää kansalaisuudettomuutta sekä toteuttaa ja edistää hyvän hallinnon ja oikeusturvan periaatteita kansalaisuuteen liittyvien asioiden käsittelyssä ja päätöksenteossa.

Maahanmuuttovirasto päättää tässä laissa tarkoitetusta Suomen kansalaisuuden saamisesta, säilyttämisestä ja menettämisestä sekä kansalaisuusaseman määrittämisestä.

Tässä laissa tarkoitettua hakemusta tai ilmoitusta varten tarvittavien lomakkeiden kaavat vahvistaa Maahanmuuttovirasto.

Tämän lain säännöksiä kansalaisuuden menettämisestä ja kansalaisuudesta vapautumisesta ei saa soveltaa, jos henkilöstä niiden soveltamisen seurauksena tulisi kansalaisuudeton.

Lasta, joka on täyttänyt 12 vuotta, on kuultava häntä koskevasta hakemuksesta tai ilmoituksesta. Muuta kuin hakemuksen tai ilmoituksen tehnyttä huoltajaa on myös kuultava hakemuksen tai ilmoituksen johdosta, paitsi jos hänen olinpaikkansa on tuntematon eikä sitä saada selville.

Lapsi, joka on täyttänyt 15 vuotta, ei voi saada Suomen kansalaisuutta hakemuksesta tai ilmoituksesta eikä häntä voida siitä vapauttaa, jos hän on ilmoittanut vastustavansa kansalaisuuden myöntämistä tai siitä vapauttamista. Lapsi ei myöskään voi saada Suomen kansalaisuutta hakemuksesta tai ilmoituksesta eikä häntä voida siitä vapauttaa, jos muu kuin hakemuksen tai ilmoituksen tehnyt huoltaja on ilmoittanut vastustavansa kansalaisuuden myöntämistä tai siitä vapauttamista.

Lapsen tai muun kuin hakemuksen tai ilmoituksen tehneen huoltajan vastustuksesta huolimatta hakemus tai ilmoitus voidaan hyväksyä, jos sen katsotaan olevan lapsen edun mukaista. Lapsen edun selvittämiseksi pyydetään sosiaalihuoltolain (710/1982) 6 §:ssä tarkoitetulta toimielimeltä lausunto, jollei sen hankkiminen ole ilmeisen tarpeetonta.

Suomen kansalaisuuden saaminen edellyttää, että hakijan henkilöllisyys on luotettavasti selvitetty.

Selvitystä henkilöllisyydestä voidaan esittää asiakirjanäytöllä tai antamalla muutoin luotettavina pidettäviä tietoja asianomaisen henkilön nimestä, syntymäajasta, perhesuhteista, kansalaisuudesta ja muista asian ratkaisemisen kannalta tarpeellisista henkilötiedoista. Henkilöllisyyttä selvitettäessä tulee ottaa huomioon ne tiedot, jotka henkilö on aikaisemmin antanut viranomaiselle omasta ja lapsensa henkilöllisyydestä.

Jos ulkomaalainen on vähintään viimeksi kuluneet kymmenen vuotta esiintynyt väestötietojärjestelmästä ilmenevällä henkilöllisyydellä, hänen henkilöllisyyttään pidetään 1 momentin mukaisesti selvitettynä, vaikka hän on aiemmin esiintynyt useammalla kuin yhdellä henkilöllisyydellä. Henkilöllisyyttä ei kuitenkaan pidetä selvitettynä yksinomaan kymmenen vuoden ajan kulumisen perusteella, jos hakijalle on myönnetty muukalaispassi ulkomaalaislain (301/2004) 134 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella kansalaisuusvaltion passin hankkimista varten, vaan hakijan on tällöin esitettävä kansalaisuusvaltionsa passi tai selvitys siitä, että kansalaisuusvaltion passin saaminen ei ole ollut mahdollista sellaisista syistä, jotka eivät ole johtuneet hakijasta.

Muutos henkilön nimeen, syntymäaikaan tai kansalaisuuteen katkaisee 3 momentissa tarkoitetun kymmenen vuoden määräajan kulumisen, jos muutosta ei voida pitää vähäisenä. Myös muu henkilöllisyyttä koskeva muutos voi katkaista määräajan kulumisen, jos muutoksen katsotaan selvitetyn henkilöllisyyden kokonaisarvioinnin kannalta muodostavan uuden henkilöllisyyden.

Henkilölle ei myönnetä kansalaisuutta hakemuksen tai ilmoituksen perusteella, vaikka hän täyttäisi kansalaisuuden saamisen edellytykset, jos on perusteltua syytä epäillä, että kansalaisuuden myöntäminen vaarantaa kansallista turvallisuutta, tai jos kansalaisuuden myöntäminen muusta painavasta syystä hakijan tilanteen kokonaisvaltaisen tarkastelun perusteella on vastoin yhteiskunnan tai valtion etua.

Arvioitaessa ulkomaalaisen Suomessa asumista varsinaisella asunnolla ja kodilla tarkoitetaan tässä laissa henkilön tosiasiallista ja pääasiallista oleskelupaikkaa, jossa hän oleskelee pysyväisluonteisesti.

Tässä laissa Suomessa syntymiseen rinnastetaan syntyminen suomalaisessa aluksessa tai ilma-aluksessa vieraan valtion alueella tai kansainvälisellä alueella.

Suomessa syntyvä lapsi saa syntymäpaikan perusteella Suomen kansalaisuuden, jos lapsen vanhemmilla on Suomessa pakolaisen asema tai jos heille muutoin on annettu suojelua kansalaisuusvaltionsa viranomaisia vastaan. Lisäksi edellytetään, että lapsi ei saa kummankaan vanhempansa kansalaisuutta muutoin kuin rekisteröimällä lapsen syntymä vanhemman kansalaisuusvaltion viranomaisessa tai muulla tämän valtion viranomaisen myötävaikutusta edellyttävällä tavalla. Jos edellä tarkoitettua suojelua on annettu vain toiselle vanhemmista, edellytetään myös, että lapsi ei saa syntyessään eikä hänellä syntymänsä perusteella ole edes toissijaisesti oikeutta saada toisen vanhempansa kansalaisuutta.

Ulkomaalainen alle 12-vuotias lapsi, joka on adoptoitu ja jonka adoptiovanhemmista ainakin toinen on Suomen kansalainen, saa Suomen kansalaisuuden adoption perusteella siitä ajankohdasta lukien, jolloin adoptio on Suomessa pätevä.

Lapsi, joka ei saa Suomen kansalaisuutta 9 §:n nojalla tai joka ei ole saanut Suomen kansalaisuutta ilmoituksesta, saa Suomen kansalaisuuden vanhempiensa keskinäisen avioliiton perusteella avioliiton solmimisesta lukien, jos mies oli lapsen syntyessä ja on siitä lähtien ollut Suomen kansalainen ja miehen isyys lapseen on vahvistettu ennen avioliiton solmimista.

Jos isyys kuitenkin vahvistetaan avioliiton solmimisen jälkeen ja isä on edelleen Suomen kansalainen, lapsi saa Suomen kansalaisuuden vasta isyyden vahvistamispäivästä lukien. Jos isä on kuollut avioliiton solmimisen jälkeen, lapsi saa Suomen kansalaisuuden isyyden vahvistamispäivästä lukien, jos isä oli kuollessaan Suomen kansalainen.

Suomessa tavattavaa löytölasta pidetään Suomen kansalaisena niin kauan kuin hänen ei ole todettu olevan vieraan valtion kansalainen. Jos lapsi on todettu vieraan valtion kansalaiseksi vasta sen jälkeen, kun hän on täyttänyt viisi vuotta, lapsen Suomen kansalaisuus kuitenkin säilyy.

Suomessa syntynyttä lasta, jonka vanhempien kansalaisuus on tuntematon, pidetään Suomen kansalaisena niin kauan kuin hänen ei ole todettu olevan vieraan valtion kansalainen. Sama koskee Suomessa avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta, jonka synnyttäneen äidin kansalaisuus on tuntematon. Jos lapsi on todettu vieraan valtion kansalaiseksi vasta sen jälkeen, kun hän on täyttänyt viisi vuotta, lapsen Suomen kansalaisuus kuitenkin säilyy.

Kansalaistamisen yleisistä edellytyksistä voidaan poiketa vain jäljempänä säädetyillä perusteilla.

3 momentti on kumottu L:lla 24.10.2025/929.

2 momentti on kumottu L:lla 24.10.2025/929.

Jos hakija on ennen jatkuvan oleskeluluvan myöntämistä oleskellut Suomessa tilapäisellä oleskeluluvalla, puolet tilapäisellä oleskeluluvalla oleskellusta ajasta otetaan 14 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetyn estämättä huomioon asumisaikaa laskettaessa. Edellytyksenä on, että hakija on oleskellut Suomessa jatkuvalla oleskeluluvalla vähintään vuoden välittömästi ennen hakemuksen ratkaisemista.

Kansalaistamisen edellytyksenä olevaan asumisaikaan hyväksytään Suomen ulkopuolella oleskelua yhteensä enintään 365 vuorokautta. Hakemuksen ratkaisemista edeltävän vuoden ajalta hyväksytään ulkomailla oleskelua kuitenkin yhteensä enintään 90 vuorokautta. Näiden määrien ylimeneviä ulkomaanpäiviä ei oteta mukaan asumisaikaa laskettaessa.

Yli viiden vuoden yhtäjaksoinen oleskelu Suomen ulkopuolella katkaisee asumisajan laskemisen. Asumisajan laskeminen alkaa tällöin uudelleen 14 §:n 1 momentin mukaisesti.

Toimeentuloedellytys täyttyy, jos hakija antaa luotettavana pidettävän tiedon toimeentulonsa perusteesta ja on viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana turvautunut työttömyysturvalaissa (1290/2002) tarkoitettuun työttömyysetuuteen tai toimeentulotuesta annetussa laissa (1412/1997) tarkoitettuun toimeentulotukeen yhteensä korkeintaan kolmen kuukauden ajan.

Toimeentuloedellytys ei koske alle 18-vuotiasta eikä 65 vuotta täyttänyttä henkilöä.

Hakijalle voidaan myöntää Suomen kansalaisuus, vaikka toimeentuloedellytys ei täyty, jos hänen terveydentilansa tai vammansa pitkäaikaisesti estää sen täyttämisen tai hän ei muusta erittäin painavasta syystä pysty täyttämään sitä. Harkinnassa on otettava huomioon lapsen etu.

Luku- ja kirjoitustaidottoman sekä 65-vuotiaan tai sitä vanhemman hakijan osalta, jolle on myönnetty oleskelulupa muulla kuin 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla perusteella, voidaan kielitaitoedellytyksestä poiketa, jos hakija hallitsee suomen tai ruotsin kielen ymmärtämisen ja puhumisen alkeet tai on osallistunut säännöllisesti suomen tai ruotsin kielen opintoihin.

Luku- ja kirjoitustaidottomuus sekä muut 2 momentissa tarkoitetut edellytykset osoitetaan hakijan suomen tai ruotsin kielen opettajan antamalla todistuksella.

Myös ulkomailla annettu tuomio voidaan ottaa arvioinnissa huomioon, jos teko, josta rangaistus on tuomittu olisi vastaavissa olosuhteissa tehtynä Suomen lain mukaan rikos.

Edellä 1 momentissa tarkoitetulle ulkomaalaiselle ei voida myöntää kansalaisuutta ennen kuin hänelle tuomittu ehdollisen vankeusrangaistuksen koeaika tai hänelle määrätty lähestymiskielto on päättynyt.

Jos kansalaisuushakemus hylätään 13 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella, hakijalle voidaan määrätä odotusaika, jona häntä ei kansalaisteta ilman perusteltua syytä. Kansalaisuuden myöntäminen odotusajan kuluessa tai sen päätyttyä edellyttää uutta hakemusta, jolloin kansalaisuuden myöntämisen edellytysten täyttyminen arvioidaan uudelleen.

Jos hakija on syyllistynyt useampaan kuin yhteen rangaistavaan tekoon, eri teoista seuraavia odotusaikoja ei lasketa yhteen. Vaihtoehtoisista odotusajoista valitaan se, jonka päättymisajankohta on myöhäisin ja aikaan lisätään kutakin muuta odotusajan aiheuttavaa tekoa kohden vähintään kaksi kuukautta ja enintään yksi vuosi teon laadun ja teosta määrätyn rangaistuksen ankaruuden perusteella, kuitenkin siten, että odotusaika ei ylitä 2 momentissa säädettyä rangaistuslajikohtaista enimmäisaikaa.

Odotusajan 2 ja 3 momentin mukainen pituus määrätään hakijan tilanteen kokonaisvaltaisen tarkastelun perusteella. Kokonaisvaltaisessa tarkastelussa otetaan huomioon 19 §:ssä tarkoitetut seikat ja hakijan yksilölliset olosuhteet.

Odotusaikaa ei määrätä eikä hakijaa 19 §:n 1 momentissa tarkoitetut seikat huomioon ottaen kansalaisteta toistaiseksi, jos hänet on tuomittu syyllistymisestä erittäin vakavaan rikokseen.

Kansalaisuudettomalle voidaan myöntää Suomen kansalaisuus 13 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetyn estämättä, jos hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa on ja on ollut Suomessa viimeksi kuluneet viisi vuotta.

Kansalaisuushakemus käsitellään kiireellisenä, jos hakija on kansainvälistä suojelua saava tai kansalaisuudeton.

Päätös hakemukseen on tehtävä viimeistään vuoden kuluessa siitä, kun viranomainen on vastaanottanut asianmukaisesti täytetyn hakemuksen liitteineen. Jos Maahanmuuttovirasto joutuu pyytämään tai hankkimaan asiassa lisäselvitystä, käsittelyajan kuluminen keskeytyy, kunnes tarvittavat selvitykset on saatu.

Päätös voidaan tehdä 2 momentissa säädettyä määräaikaa myöhemmin, jos asiassa on erityisen monimutkaisia tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin liittyviä kysymyksiä, tai päätöstä ei ole mahdollista tehdä Maahanmuuttovirastosta riippumattomista syistä.

Islannin, Norjan, Ruotsin tai Tanskan kansalaiselle voidaan myöntää Suomen kansalaisuus 13 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetyn estämättä, jos hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa on ja on ollut Suomessa viimeksi kuluneet kaksi vuotta.

Alle 15-vuotiaalle kanssahakijalle voidaan myöntää Suomen kansalaisuus 13 §:n 1 momentin 2 ja 6 kohdan estämättä, jos hakemusta ratkaistaessa hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa on Suomessa.

Kanssahakijalle, joka on täyttänyt 15 vuotta, voidaan myöntää Suomen kansalaisuus 13 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetyn estämättä, jos hakemusta ratkaistaessa hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa on ja on ollut Suomessa viimeksi kuluneet viisi vuotta.

Edellä 1 momentissa tarkoitetulle lapselle voidaan myöntää Suomen kansalaisuus 13 §:n 1 momentin 2 ja 6 kohdan estämättä, jos hakemusta ratkaistaessa lapsi on alle 15-vuotias ja lapsen varsinainen asunto ja koti on Suomessa.

Jos hakemusta ratkaistaessa lapsi on täyttänyt 15 vuotta, hänelle voidaan myöntää Suomen kansalaisuus 13 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetyn estämättä, jos lapsen varsinainen asunto ja koti on ja on ollut Suomessa viimeksi kuluneet viisi vuotta.

Jos 3 momentissa tarkoitettu lapsi on Pohjoismaan kansalainen, edellytyksenä hakemuksen hyväksymiselle on kuitenkin kahden vuoden asumisaika.

Jos kanssahakija täyttää 18 vuotta ennen kuin hakemus on ratkaistu, hänen on täydennettävä hakemus itseään koskevaksi.

Jos lapsi täyttää 18 vuotta ennen kuin huoltajan hänen puolestaan tekemä hakemus on ratkaistu, hänen on vahvistettava allekirjoituksellaan hakemus. Jos hakemusta ei vahvisteta, se hylätään.

Maahanmuuttovirasto asettaa 1 ja 2 momentissa tarkoitetuille henkilöille kohtuullisen määräajan, jossa hakemusta on täydennettävä tai se on vahvistettava. Hakijaan, joka on täydentänyt kansalaisuushakemusta tai joka on vahvistanut kansalaisuushakemuksen, sovelletaan 23 §:n 2 momentissa ja 24 §:n 3 momentissa säädettyjä edellytyksiä, jos ne ovat täyttyneet ennen 18 ikävuoden täyttämistä. Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettuun hakijaan sovelletaan toimeentuloedellytyksen osalta 17 a §:n 2 momentin alle 18-vuotiaita henkilöitä koskevia säännöksiä.

Jos ulkomaalainen lapsi on täyttänyt 12 vuotta ennen adoptiota, hän saa ilmoituksesta Suomen kansalaisuuden, jos adoptiovanhemmista ainakin toinen on Suomen kansalainen ja adoptio on Suomessa pätevä.

Henkilö, joka on täyttänyt 18 vaan ei 23 vuotta, saa ilmoituksesta Suomen kansalaisuuden, jos hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa on ja on ollut Suomessa yhteensä vähintään 10 vuotta, joista vähintään kaksi vuotta keskeytyksettä ennen ilmoituksen tekemistä, ja jos häntä ei ole tuomittu vankeusrangaistukseen.

Jos 1 momentissa tarkoitettu hakija on syntynyt Suomessa, edellytyksenä ilmoituksen hyväksymiselle on kuitenkin kuuden vuoden asumisaika. Jos 1 momentissa tarkoitetun hakijan varsinainen asunto ja koti on ollut Islannissa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa ennen ilmoituksen tekemistä, asuminen rinnastetaan Suomessa asumiseen, mutta kuitenkin vain viisi vuotta ilmoituksen tekemistä edeltävältä ajalta ja vain 16 vuoden ikään asti.

Suomen kansalaisuutta ei voi 1 momentin nojalla saada henkilö, joka on menettänyt Suomen kansalaisuuden väärien tietojen antamisen perusteella, eikä myöskään vihollisvaltion kansalainen tai sen entinen kansalainen, kun puolustustila on saatettu voimaan.

Entinen Suomen kansalainen saa ilmoituksesta Suomen kansalaisuuden.

Se, joka on menettänyt Suomen kansalaisuuden 32, 33 tai 33 a §:n perusteella tai joka on tuomittu lainvoimaisella tuomiolla viimeksi mainitussa pykälässä tarkoitetusta rikoksesta siinä tarkoitettuun rangaistukseen, ei voi 1 momentin nojalla saada Suomen kansalaisuutta.

Islannin, Norjan, Ruotsin tai Tanskan 18 vuotta täyttänyt kansalainen saa ilmoituksesta Suomen kansalaisuuden, jos hän on saanut Islannin, Norjan, Ruotsin tai Tanskan kansalaisuuden muulla tavoin kuin kansalaistamalla, jos hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa on ja on ollut Suomessa viimeksi kuluneet viisi vuotta ja jos häntä ei tänä aikana ole tuomittu vapausrangaistukseen.

Ilmoitukseen perustuva kansalaisuus katsotaan saaduksi sinä päivänä, jolloin ilmoitus on tullut vireille toimivaltaisessa viranomaisessa, jos edellytykset kansalaisuuden saamiselle täyttyivät vireilletulopäivänä. Muussa tapauksessa kansalaisuus katsotaan saaduksi kansalaisuuden saamiselle säädettyjen edellytysten täyttymispäivänä.

Jos aviomiehen isyys on kumottu tai isyyden kumoamiseen johtanut kanne on nostettu ennen kuin lapsi on täyttänyt viisi vuotta taikka jos vahvistettu isyys tai vanhemmuuslain 5 §:n 1 momentissa tarkoitetussa tilanteessa äitiys on kumottu tai isyyden tai äitiyden kumoamiseen johtanut kanne on nostettu viiden vuoden kuluessa isyyden tai äitiyden vahvistamisesta, voidaan päättää, että lapsi menettää isän tai äidin kansalaisuuden perusteella saadun Suomen kansalaisuuden. Päätös tästä tehdään lapsen tilanteen kokonaisvaltaisen tarkastelun perusteella. Arvioinnissa on otettava huomioon etenkin lapsen ikä ja siteet Suomeen.

Jos henkilö on antanut sellaisen henkilöään koskevan tai muun väärän tai harhaanjohtavan tiedon, jonka tunteminen olisi johtanut Suomen kansalaisuuden epäämiseen, taikka salannut sellaisen olennaisen seikan, joka olisi vaikuttanut samalla tavoin, voidaan päättää, että henkilö menettää hakemuksesta tai ilmoituksesta saadun Suomen kansalaisuuden. Henkilölle myönnetyn Suomen kansalaisuuden menettämisestä voidaan päättää myös sillä perusteella, että hän on saanut kansalaisuuden toimimalla muutoin petollisesti.

Jos lapsi on saanut Suomen kansalaisuuden yhdessä 1 momentissa tarkoitetun henkilön kanssa taikka jos 1 momentissa tarkoitetun henkilön kansalaisuus on ollut edellytyksenä sille, että lapsi saa Suomen kansalaisuuden, voidaan myös lapsen osalta tehdä päätös Suomen kansalaisuuden menettämisestä. Lapsi ei kuitenkaan voi menettää Suomen kansalaisuutta, jos lapsen vanhempi on Suomen kansalainen.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu päätös tehdään henkilön tilanteen kokonaisvaltaisen tarkastelun perusteella. Arvioinnissa otetaan huomioon teon moitittavuuden lisäksi siihen liittyneet olosuhteet ja hakemuksen tai ilmoituksen tehneen siteet Suomeen. Lapsen osalta on otettava huomioon lisäksi lapsen ikä ja siteet Suomeen.

Päätöstä kansalaisuuden menettämisestä ei voida 1 ja 2 momentin mukaisissa tapauksissa tehdä, jos kansalaisuushakemuksen tai -ilmoituksen ratkaisusta on kulunut yli kymmenen vuotta.

Jos henkilö, jolla on Suomen kansalaisuuden lisäksi jonkin muun valtion kansalaisuus, on tuomittu Suomessa lainvoimaisella tuomiolla rikoslain (39/1889) 12 luvun 1–6 tai 9 §:n, 13 luvun 1 tai 2 §:n, 34 luvun 12 §:n, 34 a luvun 2 §:n 1 momentin 3–9 kohdan tai 2–4 momentin taikka 3–7 tai 9–11 §:n mukaisesta Suomen elintärkeitä etuja vastaan kohdistuneesta rikoksesta vähintään kahden vuoden pituiseen ehdottomaan vankeus- tai yhdistelmärangaistukseen, voidaan päättää, että henkilö menettää Suomen kansalaisuuden. Kansalaisuuden voi menettää myös henkilö, joka on tuomittu edellä tarkoitettuun rangaistukseen edellä tarkoitetun rikoksen yrityksestä tai osallisuudesta sellaiseen rikokseen tai sen yritykseen.

Milloin kahdesta tai useammasta rikoksesta on tuomittu yhteinen rangaistus, kansalaisuuden menettäminen edellyttää lisäksi, että ainakin yksi rikoksista on 1 momentissa tarkoitettu rikos ja että siitä rikoksesta erikseen tuomittaessa olisi tuomion mukaan seurannut 1 momentissa tarkoitettu rangaistus.

Henkilö ei voi menettää kansalaisuuttaan, jos hän oli rikoksen tehdessään alle 18-vuotias tai jos on kulunut yli viisi vuotta siitä, kun 1 momentissa tarkoitettu tuomio on saanut lainvoiman.

Edellä 33 a §:ssä tarkoitettu päätös kansalaisuuden menettämisestä tehdään henkilön tilanteen kokonaisvaltaisen tarkastelun perusteella. Arvioinnissa otetaan huomioon henkilön siteet Suomeen ja hänen muuhun kansalaisuusvaltioonsa. Näitä siteitä arvioitaessa otetaan huomioon ainakin hänen asuin- ja oleskeluhistoriansa, perhesiteensä ja kielitaitonsa sekä koulunkäyntinsä, opiskelunsa, työntekonsa ja muu taloudellinen toimintansa kansalaisuusvaltioissaan. Arvioinnissa otetaan huomioon myös henkilön perheenjäsenille mahdollisesti aiheutuvat seuraukset.

Suomen kansalainen, jolla on myös jonkin vieraan valtion kansalaisuus, säilyttää Suomen kansalaisuuden täyttäessään 22 vuotta vain, jos hänellä on riittävä yhteys Suomeen.

Suomen kansalainen, joka on myös vieraan valtion kansalainen tai joka haluaa tulla vieraan valtion kansalaiseksi, voidaan hakemuksesta vapauttaa Suomen kansalaisuudesta. Hakemuksessa on ilmoitettava syy, minkä vuoksi hakija haluaa vapautua Suomen kansalaisuudesta. Hakemusta ei hyväksytä, jos hakijalla on Suomessa kotikunta ja jos vapautumisen tarkoituksena on Suomen kansalaisuuteen liittyvän velvollisuuden välttäminen.

Jos hakija ei vielä hakemusta ratkaistaessa ole vieraan valtion kansalainen, hänet voidaan vapauttaa Suomen kansalaisuudesta vain päätöksellä, jonka voimaantulon edellytyksenä on, että hakija toimittaa päätöksessä mainitussa määräajassa selvityksen vieraan valtion kansalaisuuden saamisesta. Kun Maahanmuuttovirasto on saanut selvityksen vieraan valtion kansalaisuuden saamisesta, annetaan todistus ehdon täyttymisestä.

Maahanmuuttovirasto määrittää viranomaisen tai asianosaisen pyynnöstä kansalaisuusaseman, jos asialla on merkitystä Suomen kansalaisuuden olemassaolon tai siihen liittyvän oikeuden tai velvollisuuden kannalta, viranomaisen henkilörekisterissä olevan merkinnän oikeellisuuden, ulkomaalaisen Suomessa oleskelun taikka muun näihin verrattavissa olevan syyn kannalta.

Jos henkilön kansalaisuus on tuntematon ja hänellä on kotikunta Suomessa, henkilön kansalaisuusasema on pyrittävä määrittämään. Kansalaisuusasemaa ei kuitenkaan määritetä, jos henkilöllisyys ei muilta osin ole selvitetty.

Väestötietojärjestelmästä poimitaan vuosittain kyseisenä vuonna 18 vuotta täyttävät Suomen kansalaiseksi merkityt henkilöt, joille on väestötietojärjestelmään merkitty osoite, josta henkilö tavoitetaan. Poimintaan ei kuitenkaan oteta henkilöitä, joilla on ollut kotikunta Suomessa yhteensä vähintään seitsemän vuotta.

Väestötietojärjestelmästä poimitulle henkilölle annetaan ohje siitä, miten hänen tulee menetellä, jotta hän voisi säilyttää Suomen kansalaisuuden 22 vuotta täyttäessään. Ohjeen antamisesta vastaa Maahanmuuttovirasto. Ohje annetaan sinä vuonna, jona henkilö täyttää 18 vuotta.

Henkilön säilyttäessä Suomen kansalaisuuden 22-vuotiaana riittävän yhteyden perusteella Digi- ja väestötietovirasto tai Ahvenanmaan valtionvirasto merkitsee asian väestötietojärjestelmään ja ilmoittaa merkinnästä asianosaiselle.

Väestötietojärjestelmästä poimitaan säännöllisesti 22 vuotta täyttäneet Suomen ja jonkin vieraan valtion kansalaiseksi merkityt henkilöt. Jos henkilö on menettänyt Suomen kansalaisuuden 22 vuotta täyttäessään, koska hänellä ei ole ollut riittävää yhteyttä Suomeen, Digi- ja väestötietovirasto tai Ahvenanmaan valtionvirasto tekee asiasta merkinnän väestötietojärjestelmään ja ilmoittaa tästä asianosaiselle, jos hänen osoitteensa on tiedossa.

Asianosaisen tulee antaa Maahanmuuttovirastolle ja 38 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa Digi- ja väestötietovirastolle tai Ahvenanmaan valtionvirastolle kansalaisuusaseman määrittämistä varten tiedossaan olevat kansalaisuuden saamiseen ja menettämiseen liittyvät tiedot sekä avustaa tarvittavien tietojen ja asiakirjojen saamisessa niiltä osin kuin avustamista voidaan häneltä kohtuudella vaatia.

Maahanmuuttovirasto ilmoittaa väestötietojärjestelmään merkittäväksi Suomen kansalaisuutta koskevan päätöksensä.

Digi- ja väestötietovirasto ja Ahvenanmaan valtionvirasto ilmoittavat Maahanmuuttovirastolle Suomessa syntyneestä lapsesta, jos lapsen vanhemmat on väestötietojärjestelmään merkitty kansalaisuudettomiksi tai jos vanhempien kansalaisuus on tuntematon.

Suomen edustuston saatua ilmoituksen henkilön halusta säilyttää Suomen kansalaisuus taikka poliisin tai edustuston annettua Suomen passin 18 vuotta täyttäneelle, mutta alle 22-vuotiaalle henkilölle poliisi tai edustusto ilmoittaa asiasta väestötietojärjestelmään. Vastaavan ilmoituksen antaa pääesikunta tai siviilipalveluskeskus, kun alle 22-vuotias Suomen kansalainen on suorittanut Suomessa varusmies- tai siviilipalveluksen. Merkintä Suomen kansalaisuuden säilymisestä 34 §:n nojalla tehdään järjestelmään ennen kuin henkilö täyttää 22 vuotta.

Edellä 3 momentissa tarkoitettu ilmoitus ei ole kuitenkaan tarpeen, jos henkilöllä on ollut kotikunta Suomessa yhteensä vähintään seitsemän vuotta.

Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019).

Kanssahakijalle voidaan myöntää Suomen kansalaisuus hakemuksesta tai ilmoituksesta vain yhdessä hakijan kanssa. Ilmoituksen kanssahakijaan ei sovelleta 4 luvun mukaisia hakijaa koskevia edellytyksiä.

2 momentti on kumottu L:lla 28.11.2014/971.

Tässä laissa tarkoitettu hakemus ja ilmoitus jätetään henkilökohtaisesti Maahanmuuttovirastolle. Hakemus Suomen kansalaisuudesta vapautumiseksi sekä 26 §:ssä tarkoitettu ilmoitus lapsesta, 27 §:ssä tarkoitettu ilmoitus adoptiolapsesta ja 29 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus voidaan jättää myös Suomen edustustoon tai kunniakonsulaattiin. Hakijana olevan lapsen puolesta hakemuksen tai ilmoituksen tekee ja jättää hänen huoltajansa tai edunvalvojansa. Kanssahakijan ja hakijana olevan lapsen on oltava läsnä hakemusta tai ilmoitusta jätettäessä.

Maahanmuuttovirasto tarkastaa hakijan tai lapsen puolesta hakemuksen tai ilmoituksen jättävän huoltajan henkilöllisyyden. Jos kanssahakijalla tai hakijana olevalla lapsella on oma matkustusasiakirja tai henkilötodistus, Maahanmuuttovirasto tarkastaa myös lapsen henkilöllisyyden. Jos ilmoitus pannaan vireille Suomen ulkopuolella, henkilöllisyyden tarkastaa edustusto.

Hakemuksen ja ilmoituksen käsittelyn jatkaminen 2 momentin mukaisen tarkastuksen jälkeen edellyttää Maahanmuuttoviraston käsittelymaksun suorittamista. Maksu määräytyy valtion maksuperustelain (150/1992) mukaisesti. Tarkemmat säännökset maksusta annetaan sisäasiainministeriön asetuksella.

Tämän lain mukaisten asioiden käsittelyyn kunniakonsulaateissa sovelletaan hallintolakia (434/2003).

Sähköiseen asiointiin sovelletaan sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettua lakia (13/2003). Jos hakemus tai ilmoitus on jätetty sähköisesti, 2 momentissa tarkoitettu tunnistaminen on suoritettava ennen kuin asia lopullisesti ratkaistaan ja 3 momentissa tarkoitettu käsittelymaksu suoritettava ennen kuin hakemuksen käsittely aloitetaan.

Hakijan on liitettävä kansalaisuushakemukseensa 17 §:ssä tarkoitettu selvitys suomen tai ruotsin kielen taidostaan ja 13 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettu selvitys siitä, kuinka hän saa Suomessa toimeentulonsa. Kielitaitoselvitystä ei kuitenkaan tarvita, jos hakijana on alle 15-vuotias lapsi. Jos hakemuksessa on 15 vuotta täyttänyt kanssahakija, hakijan on liitettävä hakemukseensa selvitys myös tämän suomen tai ruotsin kielen taidosta. Jos lapsi täyttää 15 vuotta hakemuksen vireillepanon jälkeen mutta ennen sen ratkaisemista, selvitys hänen kielitaidostaan on liitettävä hakemukseen.

Jos hakija haluaa hakemuksensa tueksi vedota johonkin tämän lain poikkeussäännökseen, hänen tulee liittää hakemukseensa selvitys, johon hän perustaa vaatimuksensa.

Hakija voidaan velvoittaa liittämään kansalaisuushakemukseensa ulkomaan viranomaisen antama rikosrekisterin otetta vastaava selvitys niistä valtioista, joissa hakija tai 15 vuotta täyttänyt kanssahakija on oleskellut vähintään kaksi vuotta, jos tällainen selvitys on kohtuudella saatavissa. Hakija voi vaihtoehtoisesti antaa suostumuksensa tällaisen selvityksen hankkimiseen.

Hakemuksesta ja ilmoituksesta voidaan pyytää lausunto suojelupoliisilta, keskusrikospoliisilta, Pääesikunnalta ja asianomaiselta sosiaaliviranomaiselta.

Maahanmuuttovirasto, suojelupoliisi ja keskusrikospoliisi voivat kutsua hakijan antamaan hakemuksen tai ilmoituksen käsittelyä varten tarvittavia tietoja. Näiden viranomaisten on mahdollisuuksien mukaan myös haastateltava hakijaa. Jos hakemus tai ilmoitus on pantu vireille ulkomailla, Suomen edustusto voi Maahanmuuttoviraston pyynnöstä kutsua hakijan antamaan asian käsittelyä varten tarvittavia tietoja.

Hakija voidaan velvoittaa antamaan myös muuta lisäselvitystä, jos se on tarpeen hakemuksen tai ilmoituksen hyväksymisen edellytysten selvittämiseksi.

Tässä laissa tarkoitettuun hakemukseen, ilmoitukseen tai kansalaisuusaseman määrittämiseen liittyvän viranomaiselle annettavan asiakirjan on oltava alkuperäinen. Maahanmuuttovirasto voi hyväksyä myös oikeaksi todistetun jäljennöksen asiakirjasta, jos jäljennöstä voidaan pitää luotettavana.

Ulkomaan viranomaisen antaman asiakirjan on oltava laillistettu tai siihen on liitettävä asianomaisen valtion toimivaltaisen viranomaisen antama todistus, jollei laillistaminen tai todistuksen liittäminen asiakirjaan ole ilmeisen tarpeetonta. Hakijan tai muun asianosaisen on omasta aloitteestaan vireillä olevassa asiassa huolehdittava asiakirjan kääntämisestä suomen tai ruotsin kielelle. Maahanmuuttovirasto voi hyväksyä myös muun kuin laillistetun asiakirjan ja asiakirjan, jossa ei ole edellä mainittua todistusta, sekä asiakirjan, jota ei ole käännetty, jos tämä on perusteltua kyseisen asiakirjan ja asian laadun perusteella.

Maahanmuuttovirasto voi hyväksyä sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa säädetyin tavoin toimitetun sähköisen asiakirjan, jos asiakirjaa voidaan pitää luotettavana.

Henkilö on velvollinen ilmoittamaan tässä laissa tarkoitettua omasta aloitteestaan vireille panemaansa asiaa käsittelevälle viranomaiselle yhteystiedoistaan ja niiden muutoksista.

Tämän lain nojalla tehtyä hakijalle myönteistä päätöstä ei tarvitse perustella. Milloin päätös on vain osittain myönteinen taikka milloin lasta koskeva myönteinen päätös on tehty vastoin toisen huoltajan tai lapsen tahtoa, päätös perustellaan.

Hakijalle myönteinen päätös ja päätös kansalaisuusaseman määrittämisestä voidaan antaa tiedoksi lähettämällä päätös postitse hänen ilmoittamaansa osoitteeseen. Vastaanottajan katsotaan saaneen päätöksestä tiedon Suomessa viimeistään seitsemän päivän ja ulkomailla viimeistään 30 päivän kuluttua kirjeen lähettämisestä, jollei muuta näytetä.

Muu kuin hakijalle myönteinen päätös annetaan tiedoksi postitse saantitodistusta vastaan. Päätös voidaan myös luovuttaa hakijan, tämän huoltajan tai muussa kansalaisuusasiassa asianosaisen tai tämän huoltajan valtuutuksen perusteella tiedoksiannon vastaanottajalle tai tämän edustajalle. Tiedoksiannosta on tällöin laadittava kirjallinen todistus, josta käy ilmi tiedoksiannon toimittaja ja vastaanottaja sekä tiedoksiannon ajankohta. Jos ulkomaille tarkoitettua tiedoksiantoa ei saada toimitetuksi, asiakirja annetaan tiedoksi Suomessa yleistiedoksiannolla siten kuin siitä säädetään tiedoksiannosta hallintoasioissa annetussa laissa (232/1966).

Hakijan 44 §:n 5 momentin mukaisesti vireille panemassa asiassa tehty päätös voidaan antaa tiedoksi sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa säädetyin tavoin.

Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin viranomaisten tehtävistä hakemuksen, ilmoituksen ja kansalaisuusaseman määrittämistä koskevan asian vireillepanossa ja käsittelyssä, käsittelymaksun suorittamisesta pantaessa asia vireille kunniakonsulaatissa sekä viranomaisten keskinäisen yhteistyön järjestämisestä toimien tarkoituksenmukaiseksi yhteensovittamiseksi ja tiedonvälityksestä huolehtimiseksi Suomen kansalaisuutta koskevissa asioissa.

Siitä, mitkä Suomen edustustoista hoitavat tässä laissa edustustolle säädettyjä tehtäviä, säädetään konsulipalvelulain (498/1999) 9 §:ssä ja sen nojalla annetussa asetuksessa.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2003.

Tällä lailla kumotaan 28 päivänä kesäkuuta 1968 annettu kansalaisuuslaki (401/1968) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen (aikaisempi laki).

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

Lain voimaantulon jälkeen vireille tulevaan asiaan sovelletaan tätä lakia jäljempänä säädetyin poikkeuksin.

Lain voimaantulon jälkeen vireille tulevan kansalaisuushakemuksen hakijaan ja kanssahakijaan sovelletaan 13 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisen asumisajan sijasta aikaisemman lain asumisaikaedellytystä, jos hakija kansalaisuushakemusta vireille pantaessa täyttää aikaisemman lain asumisaikaedellytyksen ja jos kansalaisuushakemus pannaan vireille vuoden kuluessa lain voimaantulosta.

Edellä 2 momentissa tarkoitettuun kansalaisuushakemukseen sovelletaan kuitenkin tämän lain kerättyä asumisaikaa koskevia säännöksiä, jos ne johtavat hakijalle edullisempaan lopputulokseen.

Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevaan kansalaisuusilmoitukseen ja hakemukseen kansalaisuuden säilyttämisestä sovelletaan aikaisempaa lakia kansalaisuuden saamisen ja säilyttämisen edellytysten osalta sekä aikaisemman lain 8 b §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitettuun asiaan aikaisemman lain kansalaisuuden menettämistä tai säilyttämistä koskevia säännöksiä.

Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevaan kansalaisuushakemukseen sovelletaan aikaisemman lain mukaista asumisaikaedellytystä, jos tämän lain voimaan tullessa hakijan varsinainen asunto ja koti on ja on ollut Suomessa vähintään aikaisemman lain asumisaikaedellytyksen mukaisen ajan ja aikaisemman lain mukainen toimeentuloedellytys täyttyy. Hakemukseen sovelletaan kuitenkin tämän lain kerättyä asumisaikaa koskevia säännöksiä, jos ne johtavat hakijalle edullisempaan lopputulokseen.

Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevaan kansalaisuushakemukseen sovelletaan aikaisemman lain mukaista kunniallisuusedellytystä tai tämän lain 13 §:n 1 momentin 3–5 kohdan ja 19 §:n säännöksiä sen mukaan, kummat säännökset johtavat hakijalle edullisempaan lopputulokseen.

Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevaan kansalaisuushakemukseen ja hakemukseen kansalaisuuden säilyttämisestä sovelletaan suomen tai ruotsin kielen taitoa koskevan selvityksen osalta kansalaisuusasetuksen (699/1985) 1 §:n 2 momenttia ja 5 §:n 2 momenttia.

Aikaisemman lain 4 §:n 3 momentin perusteella annettuun päätökseen voidaan päätöksessä määrätyn ajan kuluessa soveltaa aikaisemman lain 11 §:n 1 momenttia.

Maahanmuuttovirasto voi 1 momentin mukaisessa päätöksessä mainitun hakijan kirjallisesta pyynnöstä päättää ehdon poistamisesta, jos pyyntö on tehty päätöksessä määrätyn ajan kuluessa. Jos ehto koskee myös kanssahakijaa, ehdon poistaminen hänen osaltaan edellyttää hakijan kirjallisen pyynnön lisäksi kanssahakijan huoltajien ja 12 vuotta täyttäneen kanssahakijan suostumusta. Asian ratkaisussa noudatetaan lisäksi soveltuvin osin, mitä lapsen ja huoltajan kuulemisesta tässä laissa säädetään. Jos kanssahakija on päätöksen antamisen jälkeen täyttänyt 18 vuotta tai avioitunut, hänen on pyydettävä ehdon poistamista omalta osaltaan.

Ulkomaalainen tulee Suomen kansalaiseksi 1 momentin perusteella sinä päivänä, jolloin Maahanmuuttovirasto toteaa päätöksellään, että ehto on täytetty. Jos Maahanmuuttovirasto päättää 2 momentin mukaisesti ehdon poistamisesta päätöksestä, Suomen kansalaisuus katsotaan saaduksi sinä päivänä, jolloin päätös ehdon poistamisesta on tehty.

Aikaisemmin voimassa olleen Suomen kansalaisuuslainsäädännön kansalaisuuden menettämistä koskevia säännöksiä ei saa soveltaa, jos henkilöstä näiden säännösten soveltamisen seurauksena tulisi kansalaisuudeton.

Tämän lain 34 §:ää ei sovelleta lain voimaantulon jälkeen 22 vuotta täyttävään henkilöön, jonka on todettu säilyttävän Suomen kansalaisuuden aikaisemman lain 8 b §:n 1 tai 3 momentin perusteella. Lisäksi tämän lain 34 §:ää ei sovelleta lain voimaantulon jälkeen 22 vuotta täyttävään henkilöön, jonka aikaisemman lain 8 b §:n 2 momentissa tarkoitettuun hakemukseen on annettu päätös kansalaisuuden säilyttämisestä.

Ulkomaalainen, joka on syntynyt avioliiton ulkopuolella ennen tämän lain voimaantuloa, saa ilmoituksesta Suomen kansalaisuuden, jos isä oli hänen syntyessään Suomen kansalainen ja isyys on vahvistettu. Ilmoitus voidaan tehdä myös silloin, jos isä oli kuollut lapsen syntyessä, mutta oli kuollessaan Suomen kansalainen ja isyys on vahvistettu. Ilmoitus on tehtävä viiden vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta.

Alle 12-vuotias ottolapsi saa ilmoituksesta Suomen kansalaisuuden, jos päätös lapseksiottamisesta on tehty ennen tämän lain voimaantuloa. Lisäksi edellytetään, että ottovanhemmista ainakin toinen on Suomen kansalainen ja lapseksiottaminen on Suomessa pätevä. Ilmoitus on tehtävä viiden vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta.

Suomen kansalaisuutta ei kuitenkaan saa 2 momentissa tarkoitettu henkilö, jos hän on entinen Suomen kansalainen, joka on hakemuksestaan vapautettu Suomen kansalaisuudesta.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu ilmoitus on tehtävä viiden vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta.

Sen lisäksi, mitä 44 §:ssä säädetään, 58–60 §:ssä tarkoitettu ilmoitus voidaan jättää myös asianomaiseen Suomen diplomaattiseen edustustoon, konsulaattiin tai kunniakonsulaattiin.

Edustustoon ilmoitus voidaan myös lähettää postitse. Tällöin ilmoituksen vireilletulon edellytyksenä on, että 44 §:n 3 momentissa tarkoitettu käsittelymaksu on suoritettu. Edustuston tulee postitse lähetetyn ilmoituksen perusteella ja tarvittaessa lisäselvityksiä hankkimalla tarkastaa hakijan henkilöllisyys. Jos henkilöllisyyttä ei ole mahdollista muutoin tarkastaa, asianomainen Suomen diplomaattinen edustusto tai lähetetyn virkamiehen johtama konsulaatti voi asettaa ilmoituksen käsittelyn jatkamisen ehdoksi, että hakija saapuu henkilökohtaisesti edustustoon. Kunniakonsulaatin on sille lähetetyn ilmoituksen johdosta tarvittaessa pyydettävä muuta edustustoa tekemään tällainen päätös.

Myönnettäessä Suomen kansalaisuus 58 ja 60 §:n mukaisesti hakijalla katsotaan olevan 34 §:n 2 momentin mukainen riittävä yhteys Suomeen tekemänsä kansalaisuusilmoituksen perusteella, jos päätöstä tehtäessä hakija on täyttänyt 18 vaan ei 22 vuotta.