2002 kum. STMp:n Dnro 6/001/97; kumoutunut, ks. L 459/2015 282 § 608/1948

873/2002 Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asioista, joista vakuutuslaitoksen on pyydettävä tapaturma-asiain korvauslautakunnan lausunto

Tämä asetus on kumoutunut 1.1.2016 alkaen. Ks. Työtapaturma- ja ammattitautiL 459/2015 282 §.

Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen mukaisesti säädetään 20 päivänä elokuuta 1948 annetun tapaturmavakuutuslain (608/1948) 30 c §:n 2 momentin nojalla, sellaisena kuin se on laissa 723/2002:

1 §

Tapaturmavakuutuslain mukaista vakuutusta harjoittavan vakuutuslaitoksen on pyydettävä tapaturma-asiain korvauslautakunnan lausunto ennen päätöksen antamista korvauspäätösehdotuksestaan, joka koskee:

 1)

lääketieteellistä tai oikeudellista syy-yhteyskysymystä, joka korvauskäytännön yhdenmukaisuuden vuoksi edellyttää periaatteellista kannanottoa;

 2)

vuosityöansiota tapauksissa, joissa vahingoittuneen ansiot ovat vaihdelleet sairauden, työttömyyden tai muu syyn vuoksi taikka kysymys on tapaturmavakuutuslain 28 §:n 3 momentissa tarkoitetun henkilön vuosityöansiosta; edellytyksenä on lisäksi, että tapaturma tai ammattitauti johtaa todennäköisesti ammatilliseen kuntoutukseen tai tapaturmaeläkkeen maksamiseen kuutta kuukautta pidemmältä ajalta;

 3)

leskeneläkkeen tulosovitusta, kun lesken tulot ovat vaihdelleet sairauden, työkyvyttömyyden tai muun syyn vuoksi taikka kun leski on tapaturmavakuutuslain 28 §:n 3 momentissa tarkoitettu henkilö;

 4)

tapaturmaeläkkeen maksamista ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun eläkettä on maksettu kuuden kuukauden ajalta, mikäli kysymys ei ole työkyvyn alentuman määräämisestä vahingoittuneelle maksetun palkan perusteella tai eläkkeen maksamisesta ammatillisen kuntoutuksen ajalta;

 5)

tapaturmaeläkkeen maksamista 4 kohdassa tarkoitettua myöhemmältä ajalta, jos eläkkeen maksamiseen vaikuttavissa seikoissa tapahtuu olennainen muutos ja työkyvyn alentumaa arvioitaessa on otettava huomioon muu vamma tai sairaus, työttömyys, ammatillisen kuntoutuksen tai sen selvittely- ja odotusajan pitkittyminen tai keskeytyminen taikka muu niihin rinnastettava syy;

 6)

tapaturmaeläkettä ammatillista kuntoutusta seuraavan työllistymisajan jälkeen, jos työkyvyn alentumaa ei voida arvioida vahingoittuneelle maksetun työansion perusteella ja päätöksellä poikettaisiin lautakunnan antamista ohjeista;

 7)

yli vuoden pituisen ammatillisen kuntoutuksen myöntämistä tai epäämistä;

 8)

pysyvän tapaturmaeläkkeen myöntämistä, kun vamman tai sairauden haittaluokka on pienempi kuin kuusi taikka tapaturmaeläkkeen epäämistä, kun haittaluokka on kuusi tai sitä korkeampi;

 9)

haittarahan perusteena olevan haittaluokan määräämistä, kun vamman tai sairauden haittaluokka on 8 tai sitä suurempi;

 10)

elinkorkoa, jos kysymys on harkinnanvaraisen täydennyskoron määräämisestä;

 11)

perhe-eläkkeen myöntämistä tai epäämistä 23 a §:n 2 momentissa tarkoitetulle henkilölle tai tämän lapselle;

 12)

tapaturmavakuutuslain 43 §:ssä tarkoitettua asiaa, jossa korvausvelvollisesta vakuutuslaitoksesta ei ole päästy yksimielisyyteen,

13)

muuta asiaa, joka lainsäädännön muuttumisen tai muutoin korvauskäytännön yhtenäisyyden vuoksi edellyttää lautakunnan periaatteellista kannanottoa.
2 §

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 2002.

Tällä asetuksella kumotaan sosiaali- ja terveysministeriön 20 päivänä helmikuuta 1997 antama päätös tapaturma-asiain korvauslautakunnassa käsiteltäviä asioita koskevan ohjeen vahvistamisesta (Dnro 6/001/97).