1997 sis. liitteet 1-3; jätetty edelleen voimaan, ks. L 646/2011 148 §, myöhemmin kumottu, soveltamisesta ks. A 518/2014 22 § 518/2014 10.7.2014 273/2000 1072/1993 1025/2000 1.1.2001 muutt. 2 ja 16 §:ää 817/2005 1.11.2005 987/2004 1.12.2004

962/1997 Valtioneuvoston päätös pakkauksista ja pakkausjätteistä

Tämä päätös on kumottu A:lla 3.7.2014/518, joka on voimassa 10.7.2014 alkaen. Tämän päätöksen 4–9, 12 ja 16–19 §:ää sovelletaan kuitenkin 30.4.2015 asti. Ks. VNa pakkauksista ja pakkausjätteestä 518/2014 22 §.

Valtioneuvosto on ympäristöministeriön esittelystä päättänyt 3 päivänä joulukuuta 1993 annetun jätelain (1072/1993) 5 ja 18 §:n nojalla, sellaisena kuin niistä on 18 § osaksi laissa 605/1997:

1 § Tarkoitus

Tämän päätöksen tarkoituksena on vähentää pakkauksista ja pakkausjätteistä aiheutuvia ympäristöhaittoja ja samalla ehkäistä kaupan esteiden syntyminen sekä kilpailun vääristyminen ja rajoittuminen.

Ensisijaisena tavoitteena on ehkäistä pakkausjätteiden syntymistä ja muina tavoitteina käyttää pakkauksia uudelleen, kierrättää ja muulla tavalla hyödyntää pakkausjätteitä sekä siten vähentää näiden jätteiden loppusijoitusta.
2 § Soveltamisala

Tätä päätöstä sovelletaan Suomessa markkinoille luovutettaviin ja täällä kulutettaviin pakkauksiin ja niistä syntyviin pakkausjätteisiin sen lisäksi, mitä niistä muualla säädetään.

2 momentti on kumottu A:lla 18.11.2004/987.

3 § Määritelmät

Tässä päätöksessä tarkoitetaan:

 1)

pakkauksella mistä tahansa materiaaleista koostuvaa tuotetta, joka on tarkoitettu tavaran säilytykseen ja suojaamiseen sekä mahdollistamaan sen käsittelyn ja kuljetuksen tuottajalta kuluttajalle tai käyttäjälle ja helpottamaan sen esillepanoa; samaan tarkoitukseen käytettävää kertakäyttötuotetta pidetään myös pakkauksena; pakkauksiin luetaan kuitenkin ainoastaan 2 momentissa tarkoitetut pakkaukset;

2)

pakkausjätteellä pakkausta tai pakkausmateriaalia, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä, lukuun ottamatta tuotantojäännöstä;

3)

pakkaajalla jätelain (1072/1993) 18 b §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua tuottajaa, jona kyseisen kohdan mukaan pidetään ammattimaista tuotteen pakkaajaa ja pakatun tuotteen maahantuojaa;

4)

pakkausjätteen jätehuollolla pakkausjätteen keräystä, kuljetusta, hyödyntämistä ja käsittelyä;

5)

ehkäisemisellä pakkauksen ja pakkausjätteen määrän ja ympäristöhaittojen vähentämistä pakkauksen koko elinkaaren aikana etenkin kehittämällä ympäristön kannalta puhtaita tuotteita ja tekniikoita;

6)

uudelleen käyttämisellä kaikkia toimia, joilla elinkaarensa aikana tietty vähimmäismäärä käyttökertoja kestämään suunniteltu ja tehty pakkaus joko täytetään uudelleen tai käytetään samanlaiseen tehtävään kuin se oli alunperin tarkoitettu, riippumatta siitä, käytetäänkö hyväksi kaupan olevia oheistuotteita, jotka on tarkoitettu pakkauksen uudelleentäyttöön; tällaisesta pakkauksesta tulee pakkausjäte, kun sitä ei enää täytetä tai käytetä uudelleen;

7)

hyödyntämisellä jäteasetuksen (1390/1993) liitteessä 5 tarkoitettua toimintaa, jonka tarkoituksena on ottaa talteen ja käyttöön pakkausjätteen sisältämä aine tai energia;

8)

kierrätyksellä jätteen jälleenkäsittelyä tuotantoprosessissa tai käyttöä raaka-aineeksi joko alkuperäiseen tarkoitukseensa tai muuhun tarkoitukseen, mukaan luettuna orgaaninen kierrätys, mutta pois luettuna energiakäyttö;

9)

orgaanisella kierrätyksellä pakkausjätteen biohajoavien osien aerobista tai anaerobista käsittelyä mikro-organismien avulla valvotuissa oloissa siten, että tuloksena saadaan stabiloituja orgaanisia aineita tai metaania; kaatopaikkakäsittelyä ei kuitenkaan pidetä orgaanisena kierrätyksenä;

10)

energiakäytöllä polttokelpoisen pakkausjätteen suoraa polttoa muun jätteen tai aineen kanssa tai yksinään siten, että lämpö otetaan talteen;

11)

käsittelyllä jäteasetuksen liitteessä 6 tarkoitettua toimintaa, jonka tarkoituksena on jätteen vaarattomaksi tekeminen tai lopullinen sijoittaminen;

12)

taloudellisella toimijalla pakkaajaa sekä pakkausmateriaalin toimittajaa, pakkauksen valmistajaa, jalostajaa, täyttäjää ja käyttäjää, maahantuojaa, kauppaa ja jakelijaa; sekä

13 kohta on kumottu A:lla 18.11.2004/987.

Pakkauksiin luetaan ainoastaan:

 1)

myyntipakkaus eli primaaripakkaus, joka on tarkoitettu myyntipaikalla loppukäyttäjälle tai kuluttajalle myytävän yksikön säilytykseen;

 2)

ryhmäpakkaus eli sekundaaripakkaus, joka on tarkoitettu tietystä myyntiyksiköiden määrästä koostuvan ryhmän säilytykseen myyntipaikalla riippumatta siitä, myydäänkö ryhmä sellaisenaan loppukäyttäjälle tai kuluttajalle vai käytetäänkö sitä ainoastaan myyntipaikalla; se on myös mahdollista poistaa tuotteesta ilman, että tuotteen ominaisuudet muuttuvat; sekä

 3)

kuljetuspakkaus eli tertiääripakkaus, jonka tarkoituksena on helpottaa tietyn myyntiyksiköiden tai ryhmäpakkausten määrän käsittelyä ja kuljetusta siten, että voidaan välttää niiden fyysistä käsittelyä ja kuljetusvaurioita; kuljetuspakkauksena ei kuitenkaan pidetä maantie-, rautatie-, meri- ja lentokuljetuksissa käytettävää konttia.

Edellä 1 momentin 1 kohdassa ja 2 momentissa oleva pakkauksen määritelmä perustuu lisäksi liitteessä 1 esitettyihin perusteisiin. Liitteessä on lisäksi kuvaavia esimerkkejä näiden perusteiden soveltamisesta.

Mitä tässä asetuksessa säädetään pakkaajasta, koskee vastaavasti jätelain 18 g §:ssä tarkoitettua tuottajayhteisöä lukuun ottamatta 13-15 §:iä. Tuottajayhteisöt voivat antaa jätelain ja tämän asetuksen mukaisia tehtäviä muodostamansa yhtiön tai muun oikeustoimikelpoisen yhteisön tehtäväksi.
4 § Materiaalikohtaiset kierrätysvaatimukset

Pakkaajan on huolehdittava markkinoille saattamiensa pakkausten osalta siitä, että

 1)

kuitupakkausten jätteistä kierrätetään vähintään 53 prosenttia pakkausjätteiden painosta;

 2)

lasipakkausten jätteistä kierrätetään vähintään 48 prosenttia pakkausjätteiden painosta;

 3)

metallipakkausten jätteistä kierrätetään vähintään 25 prosenttia pakkausjätteiden painosta;

 4)

muovipakkausten jätteistä kierrätetään vähintään 15 prosenttia pakkausjätteiden painosta.

4 §:ää sovelletaan 30.4.2015 asti, ks. VNa pakkauksista ja pakkausjätteestä 518/2014 22 §.

5 § Yleiset tavoitteet pakkausjätteen synnyn ehkäisylle, uudelleenkäytölle, hyödyntämiselle ja kierrätykselle

Pakkaajien on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta

 1)

pakkausjätteitä syntyy vuonna 2008 suhteessa bruttokansantuotteen muutokseen vähintään 5 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2001;

 2)

kaikista käytetyistä pakkauksista käytetään vuodessa uudelleen ja kaikesta pakkausjätteestä kierrätetään tai hyödynnetään muulla tavoin yhteensä vähintään 82 prosenttia käytettyjen pakkausten painosta;

 3)

kaikesta pakkausjätteestä hyödynnetään tai poltetaan energia talteen ottaen jätteenpolttolaitoksessa vähintään 61 prosenttia pakkausjätteiden painosta;

 4)

kaikesta pakkausjätteestä kierrätetään vähintään 42 prosenttia ja 31 päivään joulukuuta 2008 mennessä vähintään 55 prosenttia ja enintään 80 prosenttia pakkausjätteiden painosta.

6 §:ää sovelletaan 30.4.2015 asti, ks. VNa pakkauksista ja pakkausjätteestä 518/2014 22 §.

6 § Materiaalikohtaiset kierrätys- ja hyödyntämistavoitteet vuodelle 2008

Pakkaajan on lisäksi huolehdittava markkinoille saattamiensa pakkausten osalta siitä, että 31 päivään joulukuuta 2008 mennessä:

 1)

kuitupakkausten jätteistä hyödynnetään vähintään 75 prosenttia ja kierrätetään vähintään 60 prosenttia pakkausjätteiden painosta;

 2)

lasipakkausten jätteistä kierrätetään vähintään 60 prosenttia pakkausjätteiden painosta;

 3)

metallipakkausten jätteistä kierrätetään vähintään 50 prosenttia pakkausjätteiden painosta;

 4)

muovipakkausten jätteistä kierrätetään vähintään 22,5 prosenttia pakkausjätteiden painosta;

 5)

puupakkauksista kierrätetään vähintään 15 prosenttia pakkausjätteiden painosta.

6 §:ää sovelletaan 30.4.2015 asti, ks. VNa pakkauksista ja pakkausjätteestä 518/2014 22 §.

7 § Pakkausjätteen vienti

Jätteiden kansainvälisten siirtojen valvonnasta ja tarkastamisesta annetun EU:n neuvoston asetusten n:o 259/93 ja 1420/1999 mukaisesti yhteisöstä viety pakkausjäte lasketaan mukaan 4–6 §:ssä tarkoitettujen hyödyntämis- ja kierrätystavoitteiden saavuttamiseen vain, jos on vakuuttavaa näyttöä siitä, että hyödyntäminen ja kierrätys on tapahtunut sellaisten edellytysten vallitessa, jotka laajasti katsoen vastaavat asiaa koskevassa yhteisön lainsäädännössä säädettyjä vaatimuksia.

7 §:ää sovelletaan 30.4.2015 asti, ks. VNa pakkauksista ja pakkausjätteestä 518/2014 22 §.

8 § Pakkauksen luovuttaminen käytettäväksi uudelleen

Kuluttajalla tai pakkauksen loppukäyttäjällä on oikeus luovuttaa pakkaus pakkaajan ohjeen mukaisesti puhdistettuna ja lajiteltuna pakkaajalle käytettäväksi uudelleen.

8 §:ää sovelletaan 30.4.2015 asti, ks. VNa pakkauksista ja pakkausjätteestä 518/2014 22 §.

9 § Pakkausjätteen luovuttaminen hyödynnettäväksi

1 momentti on kumottu A:lla 18.11.2004/987.

Muussa kuin järjestetyssä jätteenkuljetuksessa pakkausjätteen haltija voi luovuttaa hyödynnettävän pakkausjätteen pakkaajan hyödynnettäväksi sen mukaan kuin tämän kanssa sovitaan. Sopimusperusteisessa jätteenkuljetuksessa kuljetuksen suorittajalla ja kunnan järjestämässä jätteenkuljetuksessa kunnalla pakkausjätteen haltijana on sama oikeus.

9 §:ää sovelletaan 30.4.2015 asti, ks. VNa pakkauksista ja pakkausjätteestä 518/2014 22 §.

10 §

10 § on kumottu A:lla 18.11.2004/987.

11 §

11 § on kumottu A:lla 18.11.2004/987.

12 § Jätehuollon järjestämisvelvollisuuden siirtyminen

Kun pakkausjäte luovutetaan tämän päätöksen mukaisesti pakkaajalle hyödynnettäväksi, jätelain 3 luvussa tarkoitettu jätehuollon järjestämisvelvollisuus siirtyy tämän pakkausjätteen osalta pakkaajalle.

12 §:ää sovelletaan 30.4.2015 asti, ks. VNa pakkauksista ja pakkausjätteestä 518/2014 22 §.

13 § Pakkausmateriaalin merkintä

Pakkauksiin voidaan tehdä niiden keräyksen, uudelleenkäytön ja hyödyntämisen, mukaan lukien kierrätys, helpottamiseksi merkinnät niissä käytetyistä materiaaleista, jotta ne voidaan tunnistaa ja luokitella kyseisellä teollisuuden alalla. Jos pakkauksiin tehdään tällaisia merkintöjä, ne on tehtävä liitteen 2 mukaisesti. Pakkauksen merkintä tehdään joko itse pakkaukseen tai sen etikettiin. Merkinnän tulee olla sekä selvästi nähtävissä että luettavissa myös sen jälkeen, kun pakkaus on avattu.
14 § Pakkauksen perusvaatimukset

Pakkaajan on huolehdittava siitä, että pakkaus täyttää tämän päätöksen liitteessä määritellyt pakkausten koostumusta, uudelleenkäytettävyyttä ja hyödynnettävyyttä koskevat perusvaatimukset.

Jos pakkaus vastaa yhdenmukaistettua standardia, jonka viitenumero on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä, tai muuta standardia, josta on ilmoitettu komissiolle pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/62/EY mukaisesti ja jonka viitenumero on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä, pakkauksen katsotaan täyttävän 1 momentissa tarkoitetut vaatimukset.
15 § Pakkauksen raskasmetallipitoisuus

Pakkaajan on huolehdittava siitä, että pakkauksen tai sen osan lyijyn, kadmiumin, elohopean ja kuudenarvoisen kromin yhteispitoisuudet eivät ylitä 600 ppm painosta 1 päivästä heinäkuuta 1998, 250 ppm painosta 1 päivästä heinäkuuta 1999 ja 100 ppm painosta 1 päivästä heinäkuuta 2001.

Edellä 1 momentissa mainittuja raja-arvoja ei sovelleta pakkaukseen, joka koostuu kokonaan kristallilasia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetussa neuvoston direktiivissä 69/493/ETY määritellystä kristallilasista.
16 § Seurantatietojen antaminen

Pakkaajan on vuosittain syyskuun loppuun mennessä ilmoitettava Pirkanmaan ympäristökeskukselle edellistä vuotta koskevat tiedot siten kuin siitä säädetään tietokantajärjestelmään liittyvien taulukoiden vahvistamisesta pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/62/EY mukaisesti annetussa komission päätöksessä 97/138/EY, jollei tietoja ole ilmoitettu 18 §:n 2 momentissa tarkoitetulle yhteisölle, jonka velvollisuutena on toimittaa tiedot edelleen Pirkanmaan ympäristökeskukselle.

Kunnan ja sopimusperusteisessa jätteenkuljetuksessa kuljetuksen suorittajan, jonka itsensä edellisen vuoden aikana hyödyntämän pakkausjätteen määrä on enemmän kuin 100 tonnia, on ilmoitettava vastaavasti Pirkanmaan ympäristökeskukselle hyödyntämänsä pakkausjätteen määrä ja laji.

Pirkanmaan ympäristökeskus kokoaa saamansa seurantatiedot ja toimittaa ne edelleen komissiolle 18 kuukauden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jolta tiedot on koottu. Silloin, kun annetaan 19 §:ssä tarkoitettu kertomus, seurantatiedot annetaan samanaikaisesti.

16 §:ää sovelletaan 30.4.2015 asti, ks. VNa pakkauksista ja pakkausjätteestä 518/2014 22 §.

17 § Neuvonta, tiedotus ja valistus

Jätelain 68 §:n 2 momentissa tarkoitetussa neuvonnassa on varmistettava, että kaikki pakkausten käyttäjät ja erityisesti kuluttajat saavat tarvittavat tiedot:

 1)

käytettävissä olevista palautus-, keräys- ja hyödyntämisjärjestelmistä;

 2)

pakkausten uudelleen käyttämiseen ja pakkausjätteen hyödyntämiseen ja kierrätykseen liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista;

 3)

pakkauksissa käytettävistä merkinnöistä.

17 §:ää sovelletaan 30.4.2015 asti, ks. VNa pakkauksista ja pakkausjätteestä 518/2014 22 §.

18 § Ilmoitus tuottajatiedostoon

Jätelain 50 b §:n 1 momentissa tarkoitetussa pakkaajan tekemässä ilmoituksessa tuottajatiedostoon merkitsemistä varten on oltava seuraavat tiedot:

 1)

pakkaajan nimi tai toiminimi;

 2)

yhteys- ja osoitetiedot;

 3)

yhteyshenkilön nimi ja asema;

 4)

yritys- ja yhteisötunnus;

 5)

selvitys pakkaajan markkinoille luovuttamista pakkauksista tonneina pakkausmateriaaleittain ja liikevaihdosta;

 6)

tiedot pakkaajan järjestämästä uudelleenkäytöstä, kierrätyksestä ja muusta hyödyntämisestä sekä muusta jätehuollosta, kuten vastaanottopaikoista, keräyksestä ja kuljetuksesta samoin kuin arvio sen piiriin kuuluvien pakkausjätteiden lajista ja määrästä;

 7)

selvitys edellä 6 kohdassa tarkoitetun uudelleenkäytön, hyödyntämisen ja muun jätehuollon järjestämiseen liittyvistä sopimuksista.

Jätelain 50 b §:n 1 momentissa tarkoitetussa tuottajayhteisön tekemässä ilmoituksessa tuottajatiedostoon hyväksymistä varten on oltava seuraavat tiedot:

 1)

tuottajayhteisön nimi tai toiminimi;

 2)

yhteys- ja osoitetiedot;

 3)

yhteyshenkilön nimi ja asema;

 4)

yritys- ja yhteisötunnus;

 5)

selvitys tuottajayhteisön edustamista pakkaajista; kunkin pakkaajan nimi, yritys- ja yhteisötunnus sekä tuottajayhteisöön liittymispäivämäärä;

 6)

selvitys tuottajayhteisön piiriin kuuluvien pakkaajien markkinoille luovuttamien pakkausten määrästä tonneina pakkausmateriaaleittain ja arvio niiden yhteisestä markkinaosuudesta;

 7)

yhtiöjärjestys tai muu vastaava asiakirja, jos toiminta sitä edellyttää;

 8)

tuottajayhteisön säännöt ja tarvittaessa muu selvitys, josta käy ilmi, miten velvoitteet on jaettu pakkaajien kesken ja miten uusi pakkaaja voi sopia tuottajavastuun hoitamisesta tuottajayhteisön kanssa;

 9)

tiedot tuottajayhteisön järjestämästä uudelleenkäytöstä, kierrätyksestä, muusta hyödyntämisestä ja muusta jätehuollosta, kuten vastaanottopaikoista, keräyksestä ja kuljetuksesta samoin kuin arvio sen piiriin kuuluvien pakkausten lajista ja määrästä;

 10)

selvitys uudelleenkäytön, hyödyntämisen ja muun jätehuollon järjestämiseen liittyvistä sopimuksista sekä sopimuskumppaneiden ympäristöluvista sekä mahdollisista ympäristöjohtamis- ja laatujärjestelmistä;

 11)

selvitys tuottajayhteisön vakavaraisuudesta tai muusta jätelain 50 c §:n 2 momentin 3 kohdan mukaisesta vakuudesta.

Pakkaajan ja tuottajayhteisön on ilmoitettava viipymättä Pirkanmaan ympäristökeskukselle, jos sen nimi, toiminimi tai yhteystiedot muuttuvat tai jos 1 momentin 6 ja 7 kohdassa ja 2 momentin 9 ja 10 kohdissa tarkoitetuissa jätehuoltojärjestelmässä ja sopimusjärjestelyissä tapahtuu oleellisia muutoksia. Tuottajayhteisön on lisäksi ilmoitettava viivytyksettä Pirkanmaan ympäristökeskukselle 2 momentin 8 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen ja liittymisehtojen muutoksista sekä 2 momentin 5 kohdassa tarkoitetut tiedot tuottajayhteisön piiriin liittyneistä uusista pakkaajista ja sen piiristä eronneista pakkaajista.

18 §:ää sovelletaan 30.4.2015 asti, ks. VNa pakkauksista ja pakkausjätteestä 518/2014 22 §.

19 § Kertomuksen laatiminen

Pirkanmaan ympäristökeskuksen on joka kolmas vuosi laadittava kertomus jätelain ja tämän asetuksen täytäntöönpanosta Suomessa eräiden ympäristöä koskevien direktiivien täytäntöönpanoon liittyvien kertomusten standardoinnista ja järkeistämisestä annetun neuvoston direktiivin 91/692/ETY 5 artiklan mukaisesti.

20 §:ää sovelletaan 30.4.2015 asti, ks. VNa pakkauksista ja pakkausjätteestä 518/2014 22 §.

20 § Jätesuunnitelma

Jätelain 40 §:ssä tarkoitettuun jätesuunnitelmaan sisällytetään pakkauksia ja pakkausjätteitä koskeva osa, jossa selostetaan, miten tämän päätöksen mukaisiin tavoitteisiin päästään.
21 § Ympäristöministeriön valtuudet

Ympäristöministeriö voi antaa tarkempia säännöksiä ja ohjeita 4–19 §:n täytäntöönpanosta sekä määrätä yksittäistapauksessa näitä pykäliä koskevista poikkeuksista, jos poikkeukset ovat Suomea sitovan kansainvälisen velvoitteen mukaisia.
22 § Pakkokeinot ja seuraamukset

Pakkokeinoista ja seuraamuksista, jotka johtuvat tässä päätöksessä säädettyjen velvollisuuksien noudattamatta jättämisestä, säädetään jätelain 10 luvussa.
23 § Voimaantulo ja siirtymäsäännökset

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1997.

Tämän päätöksen 14 §:ssä säädetyt velvoitteet on täytettävä vuoden 1997 loppuun mennessä. Päätöksen 14 ja 15 §:ssä säädetyt velvoitteet eivät koske pakkausta, joka on käytetty tuotteen pakkaamiseen ennen 31 päivää joulukuuta 1994, eikä ennen 31 päivää joulukuuta 1994 valmistettuja pakkauksia, jotka on luovutettu markkinoille viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1999. Päätöksen 16 §:ssä säädetty velvollisuus seurantatietojen antamiseen koskee ensimmäistä kertaa vuotta 1997. Päätöksen 17 §:ssä tarkoitettu tiedotuskampanja on toteutettava 30 päivään kesäkuuta 1998 mennessä.

Ennen tämän päätöksen voimaantuloa voidaan ryhtyä päätöksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/62/EY; EYVL N:o L 365, 31.12.1994, s. 10

Komission päätös 97/129/EY; EYVL N:o L 50, 20.2.1997, s. 28

Komission päätös 97/138/EY; EYVL N:o L 52, 22.2.1997, s. 22

Ilmoitettu neuvoston direktiivin 83/189/ETY, muut. 182/88/ETY ja 94/10/EY mukaisesti

Liitteet 1 ja 2 PDF-tiedostona. (13.10.2005/817)

Liite 3

PAKKAUSTEN KOOSTUMUSTA SEKÄ UUDELLEENKÄYTETTÄVYYTTÄ JA HYÖDYNNETTÄVYYTTÄ KOSKEVAT PERUSVAATIMUKSET

1) Pakkausten valmistusta ja koostumusta koskevat vaatimukset

Pakkaus on valmistettava siten, että sen koko ja paino rajoitetaan mahdollisimman pieneksi. Pakkaus on kuitenkin valmistettava siten, että varmistetaan vaadittava turvallisuuden, hygienian ja hyväksyttävyyden taso sekä pakatun tuotteen että kuluttajan kannalta.

Pakkaus on suunniteltava, valmistettava ja pidettävä kaupan siten, että sen uudelleenkäyttäminen tai hyödyntäminen, mukaan lukien kierrätys, on mahdollista, ja että sen vaikutukset ympäristöön jäävät mahdollisimman vähäisiksi, kun pakkausjäte tai pakkausten jätehuollosta syntyvät jäännökset sijoitetaan.

Pakkausta valmistettaessa on huolehdittava siitä, että haitallisten aineiden ja ainesten sekä muiden vaarallisten aineiden pitoisuudet pakkausmateriaalissa ja pakkauksen osissa ovat mahdollisimman vähäiset, jotta pakkausjätteiden jätehuollosta tai pakkauksista syntyvien jäännösten sijoittamisesta kaatopaikoille tai polttamisesta ei aiheudu haittaa ympäristölle.

2) Pakkausten uudelleenkäytettävyyttä koskevat vaatimukset

Pakkauksen on samanaikaisesti täytettävä seuraavat vaatimukset:

– pakkauksen fyysisten ominaisuuksien on oltava sellaiset, että se kestää useita kuljetus- ja käyttökertoja tavanomaisissa käyttöoloissa,

– käytettyä pakkausta on mahdollista käsitellä työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta koskevien vaatimusten mukaisesti, sekä

– kun pakkausta ei enää käytetä uudelleen ja siitä tulee jäte, noudatetaan pakkauksen hyödynnettävyyttä koskevia vaatimuksia.

3) Pakkauksen hyödynnettävyyttä koskevat vaatimukset

a) Kierrätykseen kelvollinen pakkaus

Pakkaus on valmistettava siten, että tietty prosenttiosuus siinä käytettyjen materiaalien painosta voidaan kierrättää ja käyttää raaka-aineena markkinoille toimitettavien tuotteiden valmistuksessa Euroopan yhteisössä voimassa olevien standardien mukaisesti. Tämä prosenttiosuus voi vaihdella sen materiaalityypin mukaan, josta pakkaus on valmistettu.

b) Energiakäyttöön kelvollinen pakkaus

Energiakäyttöön toimitettavilla pakkausjätteillä on oltava vähimmäislämpöarvo, jotta energiakäyttö voidaan optimoida.

c) Kompostointikelpoinen pakkaus

Kompostointiin toimitettavien pakkausjätteiden on oltava riittävän helposti biologisesti hajoavia, jotta niistä ei ole haittaa kompostoitavan jätteen erilliskeräykselle, kompostointiprosessille tai toiminnalle, jossa kompostia käytetään.

d) Biohajoava pakkaus

Biologisesti hajoavien pakkausjätteiden on hajottava fyysisesti, kemiallisesti, termisesti tai biologisesti siten, että suurin osa syntyneestä kompostista hajoaa lopulta hiilidioksidiksi, biomassaksi ja vedeksi.

 Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen 30.11.2000/1025:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.

Ilmoitettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY, muut. 98/48/EY mukaisesti

 18.11.2004/987:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2004.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/62/EY (31994L0062); EYVL N:o L 365, 31.12.1994, s. 10

 13.10.2005/817:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 2005.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/12/EY, (32004L0012); EYVL N:o 47, 18.2.2004, s. 26, Komission päätös 97/129/EY, (31997D0129); EYVL 50, 20.2.1997, s. 28