Verokortin antaa Verohallinto. Jos verovelvollinen ei saa postitse verokorttia, hän on velvollinen itse sitä pyytämään Verohallinnolta.

Verokortti on annettava hyvissä ajoin ennen suorituksen maksua sille työnantajalle tai muulle pidätysvelvolliselle, jonka maksama suoritus on saajan pääasiallista ennakonpidätyksenalaista tuloa. Muuta tuloa varten tarkoitettu verokortti on esitettävä tulon maksajalle.

Verokorttia ei ole tarpeen antaa tai esittää suorituksen maksajalle, jos maksaja on saanut verokorttiin merkityt pidätystiedot ennakkoperintälain (1118/1996) 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla Verohallinnolta tai työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015) 111 §:ssä tarkoitetulla ilmoituksella korvauksensaajan työnantajalta.

Verokorttia ei ole tarpeen antaa tai esittää suorituksen maksajalle, jos maksaja on saanut verokorttiin merkityt pidätystiedot ennakkoperintälain (1118/1996) 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla Verohallinnolta tai tapaturmavakuutuslain (608/1948) 39 §:ssä tarkoitetulla tapaturmailmoituksella korvauksensaajan työnantajalta.

Ennakonpidätysvelvollisen on säilytettävä verokortti. Ennakonpidätysvelvollisuuden päättyessä verovuoden aikana verokortti on välittömästi palautettava verovelvolliselle.

Jos palkkaa varten annetussa verokortissa on ennakonpidätyksen toimittamista tulon määrän perusteella rajoittava määräys, ennakonpidätysvelvollisen on merkittävä verokorttiin palkan maksaja, maksetun ennakonpidätyksen alaisen palkan määrä ja palkan maksun ajanjakso. Jos verokorttia ei ole 2 momentin nojalla luovutettu ennakonpidätysvelvolliselle, verovelvolliselle on annettava erillinen todistus, josta käyvät ilmi edellä mainittujen tietojen lisäksi verovelvollisen yksilöintitiedot ja käytetyt ennakonpidätystiedot.

Ennakonpidätys on toimitettava 60 prosentin suuruisena, jos suorituksen saaja ei anna suorituksen maksajalle verokorttia eikä maksaja saa 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla pidätyksen toimittamista varten tarvittavia tietoja eikä ennakonpidätystä toimitettaessa ole sovellettava tässä asetuksessa tai Verohallinnon ennakonpidätyksen määrästä antamassa päätöksessä tarkoitettuja muita pidätysprosentteja.

Ennakonpidätys on toimitettava verokorttiin merkityn perus- ja lisäprosentin mukaan tai verokorttiin merkityn muun asianomaista tuloa koskevan pidätysprosentin mukaan.

Ennakonpidätys toimitetaan perus- ja lisäprosentin mukaan siten, että ennakonpidätys lasketaan kunakin maksukautena maksettavasta määrästä perusprosentin mukaan verokorttiin merkittyyn maksukauden tulorajaan asti ja tulorajan ylittävästä tulon osasta lisäprosentin mukaan.

Jos suoritus maksetaan aikaisemmin maksetun määrän lisäksi tai useamman kuin yhden maksukauden ajalta, ennakonpidätys voidaan toimittaa 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Pidätys voidaan toimittaa myös siten, että kuhunkin maksua edeltäneeseen saman kalenterivuoden maksukaudelta maksettuun määrään lisätään niihin kohdistuva osa maksettavasta suorituksesta. Näin saaduista yhteismääristä lasketuista ennakonpidätyksistä vähennetään aikaisemmin samalta ajalta toimitettujen ennakonpidätysten määrä. Näin saatu erotus on maksettavasta suorituksesta toimitettava ennakonpidätys.

Työnantajan on palkansaajan vaatimuksesta laskettava ennakonpidätys ainoastaan vuositulorajaa käyttäen.

Sivutulosta ennakonpidätys toimitetaan sivutuloverokorttiin merkityn henkilökohtaisen prosenttiluvun mukaan tai muuhun tarkoitusta varten myönnettyyn verokorttiin merkityn henkilökohtaisen ennakonpidätysprosentin mukaan.

Jos suorituksia maksetaan satunnaisesti erikseen muuhun maksettavaan määrään lisäämättä, ennakonpidätys on toimitettava verokortista ilmenevän lisäprosentin suuruisena tai tarkoitusta varten myönnettyyn verokorttiin merkityn prosenttiluvun mukaan.

Mitä ennakkoperintälain 11 §:ssä säädetään sovelletaan myös etukäteen maksettavaan suoritukseen.

Päätoimesta maksettavasta lomaltapaluurahasta, lomarahasta ja muusta vastaavasta loma-ajan lisäksi suoritettavasta loman pituuden mukaan määräytyvästä korvauksesta ennakonpidätys toimitetaan päätoimen verokorttiin merkityn perusprosentin tai verokortista ilmenevän muun vastaavan henkilökohtaisen pidätysprosentin mukaan.

Kun ennakonpidätys toimitetaan edellä 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla lomaraha ja muu 2 momentissa tarkoitettu suoritus lisätään aikaisemmin maksettuihin palkkioihin ja ennakonpidätys toimitetaan näin saadusta palkkojen yhteismäärästä siten kuin 5 §:ssä säädetään.

4 momentti on kumottu A:lla 30.12.1999/1351.

5 momentti on kumottu A:lla 19.12.1997/1267.

Ennakonpidätys muusta kuin rahana maksettavasta suorituksesta toimitetaan maksukausittain lisäämällä suoritus rahana maksettavaan määrään. Jos muu kuin rahana maksettava suoritus on satunnainen, ennakonpidätys toimitetaan samana kalenterivuonna siten, että suoritus lisätään joko sen myöntämistä lähinnä seuraavan maksukauden aikana maksettavaan määrään tai suoritusta seuraavina kalenterivuoden jäljellä olevina maksukuukausina maksettavaan määrään tasasuuruisiin eriin jaettuna.

Jos satunnaisen suorituksen arvo on enintään 400 euroa vuodessa, ennakonpidätys voidaan toimittaa kerran vuodessa, viimeistään kalenterivuonna tapahtuvan viimeisen rahana maksettavan suorituksen ennakonpidätyksen yhteydessä.

Tuloverolain 67 ja 68 §:ssä tarkoitetuista eduista ennakonpidätys toimitetaan vähintään kerran vuodessa, viimeistään kalenterivuonna tapahtuvan viimeisen rahana maksettavan suorituksen ennakonpidätyksen yhteydessä.

Ennakkoperintälain 25 §:n 1 momentissa tarkoitetuista luonnolliselle henkilölle maksettavista työ- ja käyttökorvauksista ennakonpidätys on toimitettava siten kuin 4–6 §:ssä säädetään, jollei 15 §:n 1 momentista muuta johdu. Arvonlisäveron osuus vähennetään ennen ennakonpidätyksen toimittamista.

Ennakonpidätys henkilöstörahaston rahasto-osuudesta ja ylijäämästä toimitetaan verovelvollisen sivutuloja varten vahvistetun henkilökohtaisen pidätysprosentin tai verokorttiin merkityn lisäprosentin mukaan.

Luonnollinen henkilö tai kuolinpesä ei ole velvollinen toimittamaan ennakonpidätystä eikä maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksua, jos suoritus ei ylitä vuosittain 1 500 euroa tai jos se ei liity ennakkoperintälain 9 §:n 3 momentissa tarkoitettuun maksajan toimintaan.

Luonnollinen henkilö tai kuolinpesä ei ole velvollinen toimittamaan ennakonpidätystä eikä maksamaan työnantajan sosiaaliturvamaksua, jos suoritus ei ylitä vuosittain 1 500 euroa tai jos se ei liity ennakkoperintälain 9 §:n 3 momentissa tarkoitettuun maksajan toimintaan.

Pääomatulosta ei toimiteta ennakonpidätystä, jos suorituksen määrä on enintään 20 euroa. Ennakonpidätystä ei myöskään toimiteta eikä työnantajan sairausvakuutusmaksua suoriteta, jos muun yksittäisen, satunnaisesti maksettavan suorituksen määrä on enintään 20 euroa kalenterikuukaudessa.

Ennakonpidätystä pääomatulosta ei toimiteta, jos suorituksen määrä on enintään 20 euroa. Ennakonpidätystä ei myöskään toimiteta eikä työnantajan sosiaaliturvamaksua suoriteta, jos muun yksittäisen, satunnaisesti maksettavan suorituksen määrä on enintään 20 euroa.

Ennakonpidätys yli 100 euron määräisestä puun myyntitulosta ja metsää kohdanneen vahingon perusteella suoritetusta vähintään mainitun suuruisesta vakuutuskorvauksesta on 19 prosenttia. Pienemmästä määrästä ei toimiteta ennakonpidätystä. Ennakonpidätys yli 100 euron määräisestä hankintakaupasta on 13 prosenttia.

Ennakonpidätys yli 100 euron määräisestä puun myyntitulosta ja metsää kohdanneen vahingon perusteella suoritetusta vähintään mainitun suuruisesta vakuutuskorvauksesta on 20 prosenttia. Pienemmästä määrästä ei toimiteta ennakonpidätystä. Ennakonpidätys yli 100 euron määräisestä hankintakaupasta on 14 prosenttia.

Ennakonpidätys ennakkoperintärekisteriin merkitsemättömälle yhteisölle, yhteisetuudelle ja yhtymälle maksettavista ennakkoperintälain 25 §:n 1 momentissa tarkoitetuista työkorvauksesta ja käyttökorvauksesta on 13 prosenttia.

Arvonlisäveron osuus vähennetään ennen ennakonpidätyksen toimittamista.

Jos on ilmeistä, että ennakonpidätys 15 §:n 1 ja 2 momenteissa tarkoitetuista tuloista on maksuunpantavien verojen ja maksujen suoritukseksi liian suuri, myös verovelvollisen muut tulot ja niistä toimitettava ennakkoperintä huomioon ottaen, Verohallinto voi verovelvollisen pyynnöstä, saatuaan verovelvollisen selvityksen asiasta, alentaa pidätyksen vastaamaan lopullisia veroja ja maksuja.

Jos on ilmeistä, että ennakonpidätys 15 §:n 3 momentissa tarkoitetusta työkorvauksesta on muusta syystä kuin työstä johtuvien tavanomaisten kustannusten vuoksi liian suuri, Verohallinto voi verovelvollisen pyynnöstä, saatuaan verovelvollisen selvityksen asiasta, alentaa ennakonpidätyksen vastaamaan lopullisia veroja ja maksuja. Jos ennakkoperintärekisteriin merkitsemättömän luonnollisen henkilön ennakonpidätysprosentti on ilmeisesti liian suuri, Verohallinto voi selvityksen saatuaan alentaa ennakonpidätyksen vastaamaan lopullisia veroja ja maksuja.

Palkansaajalle voidaan ennakonpidätystä toimittamatta maksaa Suomessa tai ulkomailla tehdystä työmatkasta johtuvia matkakustannusten korvauksia sen mukaan kuin Verohallinnon vuosittain antamassa kustannuspäätöksessä määrätään.

Palkansaajan on esitettävä työnantajalle selvitys (matkalasku) korvausten maksamista varten. Matkalaskusta tulee käydä ilmi matkan tarkoitus, kohde, tarvittaessa matkareitti, matkustamistapa, matkan alkamis- ja päättymisajankohdat sekä ulkomaille tehtyjen matkojen osalta tiedot maasta tai alueesta, jossa matkavuorokausi on ulkomailla päättynyt.

Maksettaessa korvauksia palkansaajan omistamalla tai hallitsemalla kulkuneuvolla tehdystä työmatkasta matkalaskuun on merkittävä 2 momentissa tarkoitettujen tietojen lisäksi korvausten perusteena käytetyt kilometrimäärät sekä yksikköhinnat.

Matkalaskuun on liitettävä tositteet tai muu selvitys, joiden perusteella työnantaja maksaa korvauksia palkansaajalle.

Kun palkansaajalle maksetaan korvausta valokuvaan perustuvan tekijänoikeuden käyttämisestä, saadaan valokuvaan kohdistuvien materiaali- ja välinekustannusten osuudeksi muun selvityksen puuttuessa laskea 20 prosenttia korvauksen määrästä.

Ennakkoperintälain 23 §:ssä tarkoitetun muun tulonhankkimistoiminnan tuottamaksi tuloksi katsotaan kalastuksesta ja metsästyksestä, palvelurahoista, katsastuksesta ja tarkastuksesta, kurssien järjestämisestä sekä yksityisopetuksen antamisesta ja muusta sellaisesta toiminnasta saadut tulot.

Verovuoden aikana kannettavan ennakon eräpäivä on kantokuukauden 23 päivä.

Verovuoden päättymisen jälkeen kannettavan ennakon eräpäivä on kolmen viikon kuluttua ennakon määräämisestä. Verovuoden päättymisen jälkeen kannettavalle ennakolle voidaan määrätä aikaisempi eräpäivä, jos verovelvollinen sitä vaatii. Eräpäivä voi kuitenkin olla aikaisintaan se päivä, jolloin ennakko määrätään. Jos verovuoden päättymisen jälkeen kannettava ennakko määrätään ennen verovuoden päättymistä, ennakon eräpäivä on aikaisintaan verovuoden päättymistä seuraavan kuukauden 1 päivä.

Jos ennakon eräpäivä ei ole pankkipäivä, eräpäivä on seuraava ensimmäinen pankkipäivä.

Ennakkovero kannetaan Verohallinnon määrääminä kantokuukausina siten, että eri kuukausina kannettavat ennakot on maksettava viimeistään kunkin kalenterikuukauden 23 päivänä.

Jos verovelvollinen vaatii ennakon määräämistä, muuttamista tai poistamista, hänen on esitettävä vaatimuksensa tueksi selvitys.

Jos verovelvollinen pyytää ennakon uudelleen määräämistä tai sen poistamista, hänen on esitettävä vaatimuksensa tueksi selvitys.

Verohallinnon on tehtävä ennakkoperintälain 24 §:ssä tarkoitettu maksuunpanopäätös siten, että yhteisö tai yhteisetuus voi maksaa ennakon ennen tilikauden päättymistä ja muu verovelvollinen ennen kalenterivuoden päättymistä. Rajoitetusti verovelvolliselle ennakko voidaan määrätä muulloinkin.

Edellä 1 momentin 3–9 kohdissa tarkoitetut tiedot merkitään palkanmaksuittain.

Palkkakorttiin tai sen liitteeseen on merkittävä luontoisedun laatu ja laskentaperuste sekä palkansaajan edusta työnantajalle maksama määrä, ennakkoperintälain 15 §:n mukaan maksetun korvauksen laatu ja peruste sekä sanotun pykälän perusteella palkasta vähennetyn määrän laatu ja peruste.

Kalenterivuoden päätyttyä on palkkakorttiin merkittävä 1 momentin 4–9 kohdissa tarkoitettujen määrien vuosittaiset yhteismäärät.

Silloinkin kun palkasta ei ole toimitettava ennakonpidätystä, on palkkakorttiin tai sen liitteeseen merkittävä 1, 3 ja 4 momentissa tarkoitetut tiedot.

Jos palkka on maksettu ulkomailla suoritetusta työstä ja palkasta ei tuloverolain 77 §:n perusteella ole toimitettava ennakonpidätystä tai se on toimitettava vain osasta palkkaa, on palkkakorttiin tai sen liitteeseen merkittävä 1, 3 ja 4 momentissa tarkoitetut tiedot sekä valtio, jossa on työskennelty, työntekopaikkakunta, ulkomailla oleskelun kesto kussakin valtiossa sekä oleskelun aikana tapahtuneet Suomessa käynnit.

Jos palkansaaja työskentelee lähetettynä työntekijänä tai muutoin ulkomailla sairausvakuutuslain (703/2003) 33 a §:ssä tai työnantajan sosiaaliturvasta annetun lain (705/2003) 2 a §:ssä tarkoitetulla tavalla, palkkakorttiin tai sen liitteeseen merkitään 6 momentissa tarkoitettujen tietojen lisäksi se sairausvakuutuslain 33 a §:ssä tarkoitettu vakuutuspalkka, jota ulkomaan työssä pidetään eläkepalkkaan luettavan työansion ja eläkemaksun perusteena.

Jos 1 ja 3 momentissa tarkoitettujen tietojen perusteita on muutettu tai tietoja on muutoin korjattu, on alkuperäinen tieto säilytettävä ja uusi tieto sekä ajankohta, josta alkaen sitä sovelletaan, on merkittävä palkkakorttiin tai sen liitteeseen.

Palkkalistaan on merkittävä myös 1 momentin 4–12 kohdissa tarkoitettujen määrien yhteismäärät.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun työnantajan on laadittava palkkalistoista ja muista kalenterikuukauden aikana tapahtuneista palkkasuorituksista yhdistelmä, josta käy ilmi ennakkoperintälain 32 §:ssä tarkoitettuun valvontailmoitukseen merkityt tiedot.

Valtion ja sen laitoksen ennakkoperintälain mukaisista suorituksista tekemien muistiinpanojen osalta noudatetaan, mitä valtion talousarviosta annetussa laissa ja asetuksessa (423/1988 ja 1243/1992) sekä valtion liikelaitoksista annetussa laissa (627/1987) säädetään tai niiden nojalla määrätään.

Kirjanpitovelvollisen työnantajan tulee kirjanpitoonsa kirjata ennakonpidätykset ennakonpidätysten tiliä käyttäen.

Palkka ja muut kirjaukset on merkittävä palkkakirjanpitoon ja muistiinpanoihin siten, että kirjausten yhteys palkkalistasta palkkakorttiin sekä Verohallinnolle maksettavaan määrään ja annettaviin ilmoituksiin on vaikeuksitta todettavissa.

Mitä kirjanpitolaissa (1336/1997) säädetään tai sen nojalla määrätään koneellisten tietovälineiden hyväksikäytöstä, koskee myös palkkakirjanpitoa. Verohallinnon kehotuksesta palkkakirjanpito on saatettava välittömästi työnantajan kustannuksella selväkieliseen kirjalliseen muotoon. Palkkakirjanpidon verotarkastus voidaan suorittaa myös elektronisia välineitä käyttäen.

Mitä 1 momentissa säädetään koskee soveltuvin osin myös muistiinpanoja.

Mitä tässä luvussa säädetään työnantajasta ja palkansaajasta koskee soveltuvin osin myös muuta suorituksen maksajaa ja saajaa.

Palkkakirjanpito ja muistiinpanot on laadittava siten, että niistä käyvät riittävästi eriteltyinä selville ennakkoperintälain 13 §:n mukaiset palkat ja muut ennakonpidätyksen alaiset suoritukset.

Ennakkoperintälain 34 §:ssä tarkoitettu satunnaisesti palkkaa maksava työnantaja on maksaja, jolla on verovuoden aikana palveluksessaan vain yksi palkansaaja tai jos palkansaajia on enintään viisi, heidän työsuhteensa ei kestä koko kalenterivuotta.

Ennakkoperintälain 39 §:n 5 momentissa ja 43 §:n 4 momentissa tarkoitettu ennakonpidätyksenalainen suoritus, josta ei ole toimitettu ennakonpidätystä, voi olla määrältään enintään 400 euroa kalenterivuodessa. Suoritukset, joista ei ole toimitettu ennakonpidätystä, eivät voi pidätysvelvollisen osalta yhteismäärältäänkään olla kalenterivuodessa 600 euroa suurempia.

Mitä verotusmenettelystä annetun asetuksen 2 ja 3 §:ssä säädetään verovelvollisen esittämisvelvollisuudesta ja sen laajuudesta ja sisällöstä sovelletaan myös työnantajaan ja muuhun suorituksen maksajaan.

Ennakkoperintää koskevaan päätökseen tai muuhun asiakirjaan, joka annetaan automaattista tietojenkäsittelyä tai muutoin ainakin osittain painomenetelmää käyttäen, voidaan allekirjoitus jättää merkitsemättä.

Ennakon eriä määrättäessä jätetään täysien senttien yli menevä osa lukuun ottamatta.

Saadakseen sellaisessa kansainvälisessä sopimuksessa, jonka tarkoituksena on välttää veron ennakon periminen useammassa kuin yhdessä valtiossa, edellytetyn todistuksen ennakonpidätyksen toimittamisesta Suomessa, työnantajan on ilmoitettava Verohallinnolle työntekijän nimi, henkilötunnus, työskentelyajat toisessa sopimusvaltiossa sekä muut tarvittavat tiedot. Jos ennakonpidätystä ei olosuhteiden muuttumisen johdosta enää toimiteta Suomeen, on työnantajan ilmoitettava tästä välittömästi Verohallinnolle.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

Tällä asetuksella kumotaan 1 päivänä joulukuuta 1978 annettu ennakkoperintäasetus (904/1978) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen kuitenkin niin, että kumotun asetuksen 32 ja 34 §:ää sovelletaan vuodelta 1996 maksettuihin suorituksiin, ja mitä ennakonpidätystodistuksesta on kumotussa asetuksessa säädetty sovelletaan vuosilta 1996 ja 1997 toimitettavissa verotuksissa.

Ennakkoperintälain 39 §:ssä tarkoitettua maksuvelvollisuuden poistamista varten työnantajan on tehtävä lääninverovirastolle asiaa koskeva hakemus, josta tulee käydä selville maksulipun tiedot ja hakemuksen kohteena olevat palkansaajat, kun hakemus koskee maksuunpanoa, joka on toimitettu ennen 1 päivää tammikuuta 1998.