Tämän lain tavoitteena on edistää maan alueiden omaehtoista kehittämistä ja tasapainoista alueellista kehitystä.

Toimittaessa edellä 2 momentissa tarkoitetulla tavalla lain tavoitteen saavuttamiseksi on pyrittävä ottamaan huomioon, että tämä tapahtuu ympäristön kestävää kehitystä tukevalla tavalla.

Kunnilla ja valtiolla on aluekehitysvastuu sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Aluekehitysviranomaisena toimii maakunnallisesta edunvalvonnasta ja seutukaavoituksesta huolehtiva kuntayhtymä (maakunnan liitto) maakuntajakolaissa (1159/1997) tarkoitetussa maakunnassa.

Valtion viranomaisten tulee päätöksenteossaan ja toiminnassaan ottaa huomioon tämän lain tavoite ja arvioida toimenpiteidensä alueellisia vaikutuksia.

Aluekehitysviranomainen huolehtii toimialueellaan yleisestä aluepoliittisesta suunnittelusta, 4 §:n 2 momentissa tarkoitettujen aluekehittämisohjelmien valmistelusta ja niiden toteutumisen seurannasta sekä aluehallintoviranomaisille kuuluvien aluekehitystoimenpiteiden yhteensovittamisesta.

Suunnitelmat ja ohjelmat valmistellaan yhteistyössä valtion ja kuntien viranomaisten sekä alueella toimivien yritysten ja järjestöjen kanssa.

Maakunnan liitto vastaa maakunnan yleisestä kehittämisestä sekä edistää kuntien seudullista ja muuta yhteistyötä.

Aluekehitysviranomainen hoitaa tehtäviinsä liittyviä kansainvälisiä asioita ja yhteyksiä.

Rakennerahasto-ohjelmien kansallisesta hallinnoinnista annetun lain (1353/1999), jäljempänä rakennerahastolaki, 6 §:n 4 kohdassa tarkoitettu maakunnan liitto toimii Interreg-yhteisöaloiteohjelmassa Euroopan yhteisön rakennerahastoista tulevan rahoitusosuuden myöntävänä viranomaisena. Rahoitusosuus myönnetään hankkeeseen avustuksena.

Maakunnan liitto voi myöntää hankkeeseen 1 momentissa tarkoitetun avustuksen Interreg-yhteisöaloiteohjelman mukaiselle alueelle, jos hallintokomitea on rakennerahastolain 21 b §:n mukaisesti puoltanut hankkeen rahoittamista ja hanke on yhteisön oikeuden ja kansallisen lainsäädännön säännösten sekä Interreg-yhteisöaloiteohjelman mukainen.

Rakennerahastovaroja myöntävä maakunnan liitto voi sisäasiainministeriön hallinnonalalla myöntää ohjelma-asiakirjan mukaisella alueella sijaitsevaan hankkeeseen Euroopan yhteisön rakennerahastovaroja vastaavan valtion rahoitusosuuden, jos siitä on sovittu ohjelman hallintokomiteassa rakennerahastolain 21 b §:n 1 momentin mukaan.

Tarkempia säännöksiä tässä pykälässä tarkoitetuista avustuksen ehdoista ja avustuksen myöntämisessä noudatettavista menettelyistä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Sen lisäksi, mitä 3 a §:ssä säädetään, Euroopan yhteisön rakennerahastojen rahoitusosuuden ja sitä vastaavan valtion rahoitusosuuden myöntämiseen ja maksamiseen sovelletaan, mitä tässä laissa säädetään.

Jos 3 a §:ssä tarkoitettu rakennerahastojen rahoitusosuus myönnetään avustuksena hankkeeseen, johon kansallinen julkinen rahoitusosuus tulee pääasiallisesti muulta valtion viranomaiselta kuin sisäasiainministeriöltä, sovelletaan Euroopan yhteisön rakennerahastoista tulevan rahoitusosuuden myöntämiseen soveltuvin osin, mitä kansallisesta rahoitusosuudesta tulevasta avustuksesta säädetään.

Rakennerahastojen rahoitusosuuden ja 3 a §:n 3 momentissa tarkoitetun valtion rahoitusosuuden myöntämiseen ei sovelleta, mitä tämän lain 6 §:n 2 momentissa säädetään määrärahan käytöstä maakunnan liiton alueella. Rakennerahastojen rahoitusosuuteen ei sovelleta, mitä alueiden kehittämisestä annetun asetuksen (1315/1993) 12 §:n 1 momentissa säädetään kone- ja laitehankintojen enimmäisosuudesta kehittämishankkeen hyväksyttävistä kokonaismenoista.

Avustuksen myöntämisestä ylimaakunnallisiin hankkeisiin sovelletaan, mitä tämän lain 10 a §:ssä säädetään.

Rakennerahastolain 1 a §:ssä tarkoitettuja innovatiivisia toimia koskevassa ohjelma-asiakirjassa nimetty maakunnan liitto toimii Euroopan yhteisön rakennerahastoista tulevan rahoitusosuuden myöntävänä viranomaisena. Rahoitusosuus myönnetään avustuksena.

Maakunnan liitto voi myöntää ohjelma-alueella sijaitsevaan hankkeeseen 1 momentissa tarkoitetun avustuksen, jos hallintokomitea on rakennerahastolain 21 b §:n mukaisesti puoltanut hankkeen rahoittamista ja hanke on yhteisön oikeuden ja kansallisen lainsäädännön säännösten sekä innovatiivisia toimia koskevan ohjelman mukainen.

Rakennerahastovaroja myöntävä maakunnan liitto voi sisäasiainministeriön hallinnonalalla myöntää hankkeeseen rakennerahastovaroja vastaavan valtion rahoitusosuuden, jos siitä on sovittu innovatiivisia toimia koskevassa ohjelma-asiakirjassa.

Sen lisäksi, mitä 3 c §:ssä säädetään, rakenne-rahastojen ja sitä vastaavan valtion rahoitusosuuden myöntämiseen ja maksamiseen sovelletaan, mitä tässä laissa säädetään.

Jos Euroopan yhteisön rakennerahastojen rahoitusosuus myönnetään hankkeeseen, johon kansallinen julkinen rahoitusosuus tulee pääasiallisesti muulta valtion viranomaiselta kuin sisäasiainministeriöltä, sovelletaan EU-rahoitusosuuden myöntämiseen soveltuvin osin, mitä kansallisesta rahoitusosuudesta tulevasta avustuksesta säädetään.

Maakunnan liitto voi myöntää rakennerahastoista tulevan ja 3 c §:ssä tarkoitetun rakennerahastovaroja vastaavan valtion rahoitusosuuden ohjelma-asiakirjassa tarkoitetulle alueelle sen estämättä, mitä tämän lain 6 §:n 2 momentissa säädetään määrärahan käytöstä maakunnan liiton alueella.

Tarkempia säännöksiä tässä pykälässä tarkoitetuista avustuksen ehdoista ja avustuksen myöntämisessä noudatettavista menettelyistä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella. Lisäksi maakuntien liitoille voidaan antaa tarkempia säännöksiä tuen myöntämisessä noudatettavista menettelyistä sisäasiainministeriön asetuksella.

Rakennerahastolain 1 a §:ssä tarkoitetussa Urban-yhteisöaloiteohjelmassa Euroopan yhteisön rakennerahastovaroja vastaavan valtion rahoitusosuudesta tulevan avustuksen sisäasiainministeriön hallinnonalalla myöntää se maakunnan liitto, jonka alueella Urban-ohjelma-alue sijaitsee.

Maakunnan liitto voi myöntää ohjelma-alueella sijaitsevaan hankkeeseen 1 momentissa tarkoitetun avustuksen, jos hallintokomitea on rakennerahastolain 21 b §:n mukaisesti puoltanut hankkeen rahoittamista ja hanke on yhteisön oikeuden ja kansallisen lainsäädännön säännösten sekä Urban-yhteisöaloiteohjelman mukainen.

Edellä 1 momentissa tarkoitetusta vastaavasta valtion rahoitusosuudesta tulevan avustuksen myöntämiseen, maksamiseen ja valvontaan sovelletaan, mitä tässä laissa säädetään.

Tämän lain tavoitteen saavuttamiseksi alueiden kehittämistoimia suunnataan määräaikaisilla tavoiteohjelmilla, joiden tavoitteista, valmistelusta ja seurannasta säädetään tarkemmin asetuksella. Tavoiteohjelmista ja niiden yhteensovittamisesta päättää valtioneuvosto.

Tavoiteohjelmien sisältö määritellään aluekehitysviranomaisen johdolla sen toimialueella ohjelmakaudeksi valmisteltavissa aluekehittämisohjelmissa. Aluekehittämisohjelmat hyväksyy aluekehitysviranomainen.

Aluekehittämisohjelman perusteella sen rahoitukseen osallistuvat valtion ja kuntien viranomaiset sekä yhteisöt laativat aluekehitysviranomaisen johdolla ohjelmasopimuksia, jotka sisältävät eri alueilla toteutettavat suurimmat hankkeet ja niiden toteuttamisaikataulut sekä muut kehittämistoimet. Ohjelmasopimuksissa osapuolet sopivat aluekehittämisohjelmiin sisältyviin toimenpiteisiin liittyvistä rahoitusosuuksistaan.

Aluekehitysviranomainen yhteensovittaa yhdessä valtion piirihallintoviranomaisten kanssa ohjelmasopimuksissa määritellyt valtion rahoitusosuudet. Valtion viranomaiset sopivat rahoitusosuutensa valtion talousarviossa tarkoitukseen osoitettujen määrärahojen puitteissa.

Ohjelmasopimuksia tarkistetaan tarvittaessa aluekehitysviranomaisen tai muun rahoitukseen osallistuvan viranomaisen aloitteesta.

Valtion talousarviossa eri hallinnonaloilla nimetään ne määrärahat, joilla voidaan edistää alueellisten kehittämistavoitteiden ja niiden toteuttamiseksi laadittavien aluekehittämisohjelmien toteuttamista (aluekehitysrahat). Aluekehitysrahojen käytöstä päättävät ne valtion viranomaiset, joille määrärahat valtion talousarviossa osoitetaan. Aluekehitysrahojen käyttöä alueella yhteensovitetaan ja suunnataan ohjelmasopimuksissa. Aluekehitysrahoja osoitetaan aluekehittämisohjelmiin liittyviin elinkeinotoiminnan kehittämishankkeisiin, julkisiin investointeihin ja väestölle tärkeiden palvelujen turvaamiseen.

Alueen kehittämistavoitteiden toteuttamiseksi myönnetään avustusta lähinnä alueen elinkeinotoiminnan omatoimiseen kehittämiseen (maakunnan kehittämisraha). Valtion talousarvioon otetaan vuosittain tarvittava määräraha tätä tarkoitusta varten. Valtioneuvosto päättää määrärahan jakamisesta alueittain. Aluekehitysviranomainen päättää määrärahan käytöstä alueellaan. Aluekehityksestä vastaava ministeriö voi käyttää osan määrärahasta useampaa kuin yhtä aluetta koskeviin tai valtakunnallisesti tärkeisiin alueiden kehittämishankkeisiin. Tarkemmat säännökset maakunnan kehittämisrahan myöntämisestä, maksamisesta ja valvonnasta annetaan asetuksella.

Valtioneuvosto päättää vuosittain eri hallinnonalojen aluekehitysrahojen suuntaamisen yleisistä perusteista.

Aluepoliittisten tukitoimenpiteiden kohdentamista ja porrastamista varten määrätään kehitysalue ja rakennemuutosalue. Aluejakojen perustana käytetään seutukuntajakoa, joka perustuu lähinnä työssäkäyntiin ja kuntien väliseen yhteistyöhön. Seutukuntajaon vahvistaa aluekehityksestä vastaava ministeriö.

Valtioneuvosto voi määrätä maan heikoimmin kehittyneet alueet niiden kehittyneisyyden ja kehittämistarpeiden perusteella kehitysalueeksi. Kehitysalue jaetaan I, II ja III tukialueeseen seutukunnittain. Määräämis- ja jakamisperusteista säädetään asetuksella.

Valtioneuvosto voi saariston kehityksen edistämisestä annetun lain (494/81) 14 §:ssä tarkoitettua saaristoasiain neuvottelukuntaa kuultuaan määrätä kyseisen lain 9 §:n nojalla saaristokunnaksi määrätyn kunnan ja sellaisen muun kunnan saaristo-osan, johon valtioneuvosto on päättänyt sovellettavaksi saaristokuntaa koskevia säännöksiä, sekä pysyvästi asutun ilman kiinteää tieyhteyttä olevan saaren ja saariryhmän kuuluvaksi kehitysalueen I tai II tukialueeseen.

Seutukunta tai kunta, jossa teollisuuden tai palvelujen tuotantorakenteen voimakkaan muutoksen aiheuttama työttömyyden lisäys on aiheuttanut tai uhkaa aiheuttaa merkittäviä ongelmia, voidaan määrätä valtioneuvoston päätöksellä enintään kolmen vuoden ajaksi rakennemuutosalueeksi.

Kehitys- ja rakennemuutosalueen yrityksille myönnettävien julkisten investointitukien enimmäisosuuksista säädetään yritystuesta annetussa laissa (1136/93).

Muille kuin yrityksille myönnettävän maakunnan kehittämisrahan enimmäisosuus voi olla 70 prosenttia hankkeen kokonaiskustannuksista. Erityisen painavista syistä voidaan tämä enimmäisosuus yksittäisen hankkeen kohdalla ylittää.

Valtion aluehallintoviranomaisen on pyydettävä aluekehitysviranomaiselta lausunto sen toimialueen kehittämisen kannalta merkittävistä suunnitelmistaan ja päätöksistään sekä näiden rahoituksesta. Lausunto samoin kuin aluekehitysviranomaisen alueen kehitystä koskevat suunnitelmat on päätöksenteossa ja muussa toiminnassa otettava huomioon. Jos valtion aluehallintoviranomainen aikoo poiketa aluekehitysviranomaisen lausunnosta tai suunnitelmasta, sen on perusteltava poikkeaminen neuvoteltuaan sitä ennen asiasta aluekehitysviranomaisen kanssa.

Kunkin ministeriön tulee neuvotella aluekehityksestä vastaavan ministeriön kanssa hallinnonalansa keskushallintoviranomaisten ja liikelaitosten valmistelemista alueelliseen kehitykseen merkittävästi vaikuttavista toimenpiteistä.

Aluekehityksestä vastaava ministeriö vastaa kehittämisohjelmien ja alueellisen kehittämissuunnittelun yhteensovittamisesta, kokoamisesta ja arvioinnista yhteistyössä muiden ministeriöiden kanssa. Alueiden kehittämiseen vaikuttavia suunnitelmia ja päätöksiä valmistellessaan ministeriö toimii yhteistyössä aluekehitysviranomaisten kanssa.

Valtion paikallis- ja aluehallinnon toimielimistä, niiden toimialueista ja toimipaikoista sekä kustakin toimipaikasta saatavista palveluista päätettäessä on otettava huomioon, ettei asiakaspalvelujen saatavuus heikkene.

Ennen kuin valtion viranomainen tekee sellaisen 1 momentissa tarkoitetun päätöksen, joka saattaa heikentää asiakaspalvelujen saatavuutta, tai tekee valtioneuvostolle aloitteen tällaisen päätöksen tekemiseksi, sen on pyydettävä lausunto kunnalta, jota asia koskee. Jos asia koskee kahta tai useampaa kuntaa, lausunto on pyydettävä myös asianomaiselta maakunnan liitolta.

Jos valtion viranomainen aikoo poiketa 2 momentissa tarkoitetusta lausunnosta, sen on neuvoteltava asianomaisen kunnan ja maakunnan liiton kanssa. Lausunnosta on muuten voimassa, mitä 9 §:n 1 momentissa säädetään.

Aluekehityksestä vastaavan ministeriön yhteydessä toimii aluekehitysneuvottelukunta, jonka tehtävänä on lausuntoja antamalla osallistua tässä laissa tarkoitettujen päätösten valmisteluun, seurata alueellisen kehittämisen kansainvälistä kehitystä sekä lain tavoitteiden toteuttamista.

Tarkemmat säännökset neuvottelukunnasta annetaan asetuksella.

Tämän lain säännöksiä noudatetaan soveltuvin osin myös aluekehitysviranomaisen ja sisäasiainministeriön Euroopan yhteisön rakennerahastoista myöntämien avustusten ja niitä vastaavan kansallisen rahoitusosuuden osalta. Jos kansallinen julkinen rahoitusosuus hankkeeseen tulee kokonaan kunnilta, voi maakunnan liitto myöntää hankkeeseen Euroopan yhteisön rakennerahastojen rahoitusosuuden noudattaen soveltuvin osin, mitä tässä laissa säädetään, kuitenkin niin, että rakennerahastojen rahoitusosuuteen sovelletaan lisäksi, mitä 3 b §:n 3 momentin toisessa virkkeessä säädetään kone- ja laitehankintojen enimmäisosuudesta kehittämishankkeen hyväksytyissä kokonaismenoissa.

Myönnettäessä avustusta rakennerahastolain 23 §:ssä tarkoitettuihin ylimaakunnallisiin hankkeisiin, rakennerahaston ja sitä vastaava valtion rahoitusosuus tai yksinomaan 1 momentissa tarkoitettu Euroopan yhteisön rakennerahastojen rahoitusosuus taikka yksinomaan kansallinen valtion rahoitusosuus voidaan myöntää tämän lain 6 §:n 2 momentin estämättä myös toisen maakunnan liiton alueella olevaan hankkeeseen.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään aluekehitysviranomaisen velvollisuuksista, koskee soveltuvin osin sisäasiainministeriötä sen päättäessä tässä laissa tarkoitettujen varojen käyttöön liittyvästä takaisinperinnästä.

Sisäasiainministeriön on päätöksellään määrättävä aluekehitysviranomaiselle Euroopan yhteisöjen rakennerahastoista ja niitä vastaavat valtion varoista maksetut rahavarat tai yksinomaan kansallisista valtion varoista maksetut rahavarat tai niiden osan takaisin perittäväksi, jos aluekehitysviranomainen on käyttänyt rahavarat muuhun tarkoitukseen kuin mihin ne on myönnetty tai on rikkonut rahavarojen käyttämistä koskevia säännöksiä tai varojen osoittamispäätöksessä asetettuja ehtoja.

Jos valtio on Euroopan yhteisön rakennerahastoja koskevaan lainsäädäntöön perustuvan jäsenvaltion vastuun perusteella velvollinen maksamaan Euroopan yhteisöjen komissiolle takaisin Euroopan yhteisön rakennerahastojen varoja, sisäasiainministeriö voi päätöksellään määrätä aluekehitysviranomaisen maksamaan valtiolle sen komissiolle maksaman määrän täysimääräisenä kuluineen. Suoritus määrätään, jos varojen takaisinmaksu on johtunut aluekehitysviranomaisen virheellisestä menettelystä tai jos aluekehitysviranomainen on ohjelma-asiakirjan perusteella suoraan vastuussa komissiolle varojen käytöstä.

Takaisinperittävälle avustukselle on määrättävä maksettavaksi vuotuista korkoa korkolain (633/1982) 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan lisättynä kolmella prosenttiyksiköllä määrätystä avustuksen maksupäivästä sen takaisinmaksupäivään.

Jos takaisinperittävää määrää ei makseta viimeistään asetettuna eräpäivänä, on avustuksen saajan maksettava sille vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.

Tässä laissa tarkoitetun aluekehitysviranomaisena toimivan maakunnan liiton päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin muutoksenhausta kuntayhtymän päätökseen säädetään kuntalaissa (365/1995). Sisäasiainministeriön päätökseen haetaan muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

Tämän lain nojalla valtiolta maakunnan liitoille siirtyviin tehtäviin myönnetään niille kunnille, joiden alueella maakunnan liitto toimii aluekehitysviranomaisena, valtionosuutta siten kuin kuntien valtionosuuslaissa (688/92) säädetään.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.