Lapseksiottamisen tarkoituksena on edistää lapsen parasta vahvistamalla lapsen ja vanhemman suhde lapseksiotettavan ja lapseksiottajan välille.

Lapseksiottaminen vahvistetaan tuomioistuimen päätöksellä.

Alaikäisen lapsen lapseksiottaminen voidaan vahvistaa, jos sen harkitaan olevan lapsen edun mukaista ja on selvitetty, että lapsi tulee saamaan hyvän hoidon ja kasvatuksen. Lapseksiottamisen vahvistamista haettaessa tuomioistuimelle on esitettävä selvitys siitä, että lapsi on lapseksiottajan hoidettavana tai että tämä muutoin huolehtii lapsen hoidosta ja kasvatuksesta.

Täysi-ikäisen henkilön lapseksiottaminen voidaan vahvistaa, jos on selvitetty, että tämä on alaikäisenä ollut lapseksiottajan hoidettavana ja kasvatettavana eikä lapseksiottamista ole voitu vahvistaa lapsen ollessa alaikäinen tai että lapseksiottamiseen on olemassa muita tähän verrattavia erittäin painavia syitä.

Lapseksiottamista ei voida vahvistaa, jos lapseksiottamisen johdosta on annettu tai luvattu annettavaksi korvausta taikka jos joku muu kuin lapseksiottaja on ottolapsisuhteen vahvistamisen varalta suorittanut tai sitoutunut suorittamaan korvausta lapsen elatusta varten.

Sopimus tai sitoumus 1 momentissa tarkoitetun korvauksen tai elatuksen suorittamisesta on mitätön.

Omaa lasta ei voi ottaa ottolapseksi. Lapseksiottaja voi kuitenkin ottaa ottolapseksi oman lapsensa, joka on aikaisemmin annettu ottolapseksi.

Lapseksiottajan tulee olla täyttänyt 25 vuotta.

Lapseksiottaminen voidaan kuitenkin vahvistaa, jos lapseksiottaja on täyttänyt 18 vuotta ja lapseksiotettava on lapseksiottajan puolison lapsi tai hänen oma lapsensa, joka on aikaisemmin annettu ottolapseksi, taikka lapseksiottamiseen on olemassa muita erittäin painavia syitä.

Puolisot voivat avioliiton aikana ainoastaan yhdessä ottaa ottolapsen, jollei 2 ja 3 momentissa toisin säädetä.

Puoliso voi yksin ottaa ottolapsekseen puolisonsa lapsen taikka oman lapsensa, joka on aikaisemmin annettu ottolapseksi.

Puoliso voi yksin ottaa ottolapsen, jos toinen puoliso sairautensa tai vammaisuutensa takia ei voi pätevästi ilmaista tahtoaan taikka jos toisen puolison olinpaikka on tuntematon.

Muut kuin puolisot eivät voi yhdessä ottaa ottolasta.

Lapseksiottamista ei voida vahvistaa ilman lapseksiotettavan suostumusta, jos hän on täyttänyt 12 vuotta. Suostumus ei kuitenkaan ole tarpeen, jos lapsi sairautensa tai vammaisuutensa takia ei voi ilmaista tahtoaan.

Lapseksiottamista ei myöskään voida vahvistaa vastoin 12 vuotta nuoremman lapsen tahtoa, jos lapsi on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota.

Alaikäisen lapseksiottamista ei voida vahvistaa, elleivät hänen vanhempansa ole antaneet tähän suostumustaan eikä 2 tai 3 momentissa taikka 36 §:n 2 momentissa toisin säädetä.

Lapseksiottaminen voidaan erittäin painavista syistä vahvistaa, vaikka vanhemmat tai toinen heistä eivät ole antaneet suostumustaan lapseksiottamiseen taikka ovat peruuttaneet aikaisemmin antamansa suostumuksen, jos harkitaan, että lapseksiottaminen on ilmeisen ratkaisevasti lapsen edun mukaista ja että vanhemman suostumuksen antamatta jättämiseen tai annetun suostumuksen peruuttamiseen ei ole riittävää aihetta ottaen huomioon lapsen etu sekä lapsen ja vanhemman välinen kanssakäyminen, heidän välillään vallitseva suhde ja sen laatu.

Lapseksiottaminen voidaan 2 momentissa säädettyjen perusteiden mukaisesti vahvistaa myös silloin, kun vanhempi sairautensa tai vammaisuutensa takia ei voi pätevästi ilmaista tahtoaan taikka kun vanhemman olinpaikka on tuntematon.

Vanhempien suostumus lapseksiottamiseen on annettava sosiaalihuoltolain 6 §:ssä (736/92) tarkoitetulle kunnan määräämälle toimielimelle (kunnan sosiaalihuollon toimielin) tai 3 luvussa tarkoitetulle ottolapsitoimistolle. Ulkomailla suostumus on annettava sille, joka ulkoasiainhallinnosta annetun lain (1164/87) 6 §:n mukaan voi suorittaa julkiselle notaarille kuuluvia tehtäviä, tai 36 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla. Tarkemmat säännökset suostumuksen vastaanottamisesta annetaan asetuksella.

Ennen suostumuksen antamista on lapsen vanhemman kanssa järjestettävä neuvottelu, jossa on selvitettävä lapseksiottamisen tarkoitus ja sen edellytykset sekä oikeusvaikutukset. Lisäksi vanhemmalle on selvitettävä kaikki ne sosiaalipalvelut sekä taloudelliset tukitoimenpiteet, jotka ovat hänen ja lapsen käytettävissä.

Lapsen äidin suostumusta ei saa ottaa vastaan ennen kuin äiti on riittävästi toipunut synnytyksestä eikä aikaisemmin kuin kahdeksan viikon kuluttua lapsen syntymästä.

Lapseksiottamiseen annettavasta suostumuksesta on tehtävä asiakirja, joka on päivättävä ja jonka allekirjoittaa suostumuksen antaja.

Kun lapseksiottaminen on vahvistettu, ottolasta on pidettävä ottovanhempien eikä aikaisempien vanhempien lapsena sovellettaessa mitä sukulaisuuden ja lankouden oikeudellisesta vaikutuksesta on voimassa, jollei erikseen muuta säädetä tai ottolapsisuhteen luonteesta muuta johdu.

Jos puoliso on avioliiton aikana tai avioliiton purkauduttua kuoleman johdosta yksin ottanut ottolapseksi toisen puolison lapsen, on lasta kuitenkin pidettävä puolisoiden yhteisenä lapsena.

Ottolapsen sukunimestä säädetään sukunimilaissa (694/85).

Kun ottolapsisuhde on vahvistettu, vapautuvat lapsen aikaisemmat vanhemmat velvollisuudesta vastata lapsen elatuksesta.

Jos lapsen aikaisempi vanhempi ennen lapseksiottamista on sopimuksella sitoutunut tai tuomiostuimen päätöksellä velvoitettu suorittamaan elatusapua lapselle, hän vapautuu lapseksiottamisen jälkeen erääntyvien elatusapuerien maksamisesta. Jos elatusapu on vahvistettu suoritettavaksi kertamaksuna, vanhempi vapautuu suorittamasta elatusapua, jos sitä ei ole maksettu ennen lapseksiottamista.

Lapseksiottamisen oikeudelliset vaikutukset lakkaavat, jos ottovanhempi ja ottolapsi menevät keskenään avioliittoon. Ottolapsisuhteen lakkaaminen ei perusta oikeudellista suhdetta ottolapsen ja hänen aikaisempien vanhempiensa ja näiden sukulaisten välille.

Luvan myöntämisestä 1 momentissa tarkoitettuun avioliittoon säädetään avioliittolaissa.

Ottolapsineuvonnan tarkoituksena on lapseksiottamista koskevassa asiassa valvoa lapsen etua sekä neuvotteluilla ja toimenpiteillä auttaa lasta, lapsen vanhempia ja lapseksiottajia ennen kuin tuomioistuin vahvistaa lapseksiottamisen sekä tarvittaessa myös sen jälkeen.

Ottolapsineuvonnan yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluu sosiaali- ja terveysministeriölle.

Ottolapsineuvontaa antavat kuntien sosiaalihuollon toimielimet sekä ottolapsitoimistot, jotka ovat saaneet sosiaali- ja terveysministeriön luvan harjoittaa ottolapsineuvontaa.

Ottolapsineuvontaa annettaessa ottolapsitoimiston on hankittava asianomaiselta kunnan sosiaalihuollon toimielimeltä lausunto lapsen sekä lapseksiottajan olosuhteista.

Kansainvälinen lapseksiottamispalvelu voi myös välittää alle 18-vuotiaalle lapselle, jolla on asuinpaikka Suomessa ja joka tarvitsee ottovanhemmat, lapseksiottajan, jolla on asuinpaikka vieraassa valtiossa, jos tällainen lapseksiottaminen on lapsen edun mukainen.

Kansainvälisen lapseksiottamispalvelun yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluu sosiaali- ja terveysministeriölle.

Erityisenä asiantuntijaviranomaisena on sosiaali- ja terveysministeriön alainen Suomen kansainvälisten lapseksiottamisasioiden lautakunta (lapseksiottamisasioiden lautakunta). Se toimii myös Haagissa 29 päivänä toukokuuta 1993 lasten suojelusta ja yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa tehdyn yleissopimuksen (Haagin sopimus) 6 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettuna keskusviranomaisena.

Lapseksiottamisasioiden lautakunnan kokoonpanosta, asettamisesta ja tehtävistä säädetään tarkemmin asetuksella.

Kansainvälistä lapseksiottamispalvelua antavat Suomessa ne kuntien sosiaalihuollon toimielimet ja muut yhteisöt, jotka ovat saaneet sosiaali- ja terveysministeriön luvan tähän toimintaan (palvelunantajat).

Palvelunantaja huolehtii Haagin sopimuksen III luvussa tarkoitettuna valtuutettuna toimielimenä niistä sopimuksessa edellytetyistä tehtävistä, jotka lailla, asetuksella tai sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä on sille uskottu.

Palvelunantaja saa toimia yhteistyössä ainoastaan sellaisen ulkomailla vastaavassa palvelutehtävässä työskentelevän viranomaisen, järjestön tai muun toimielimen kanssa, jonka lapseksiottamisasioiden lautakunta on hyväksynyt (ulkomainen palvelunantaja). Lautakunta voi peruuttaa hyväksymisen, jos siihen havaitaan olevan syytä.

Palvelunantajan tehtävistä säädetään tarkemmin asetuksella.

Kansainvälisestä lapseksiottamispalvelusta palvelunantaja voi periä maksun sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Palvelunantaja voi lisäksi periä lapseksiottajalta ne asetuksessa tarkemmin säädetyt kulut, jotka hänen asiassaan ovat aiheutuneet.

Palvelunantajan on jokaisessa tapauksessa varmistauduttava siitä, että 3 §:ssä tarkoitettua korvausta lapseksiottamisen johdosta tai lapsen elatusta varten ei ole annettu tai suoritettu eikä ole luvattu annettavaksi tai sitouduttu suorittamaan.

Jos joku, jolla on Suomessa asuinpaikka, aikoo ottaa ottolapseksi alle 18-vuotiaan lapsen, jolla on asuinpaikka vieraassa valtiossa, hänen on pyydettävä kansainvälistä lapseksiottamispalvelua palvelunantajalta.

Lapseksiottamisasioiden lautakunta voi myöntää luvan lapseksiottamiseen 25 §:n 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa, jos 1–7 §:ssä säädetyt lapseksiottamisen edellytykset ovat olemassa ja kansainvälistä lapseksiottamispalvelua on annettu siten kuin 19–24 §:ssä säädetään.

Lapseksiottamisasioiden lautakunta voi myöntää luvan 25 §:n 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa, jos 1–11 §:ssä säädetyt lapseksiottamisen edellytykset ovat olemassa ja lautakunnalle on esitetty lapseksiottajan asuinpaikkavaltion toimivaltaisen viranomaisen tai muun toimivaltaisen toimielimen antama lausunto lapseksiottajasta ja hänen olosuhteistaan sekä selvitys siitä, että hänet on todettu kelpoiseksi ja sopivaksi ottovanhemmaksi, että hänelle on annettu tarvittavaa neuvontaa sekä että lapsella on lupa päästä lapseksiottajan asuinpaikkavaltioon ja asua siellä pysyvästi.

Luvan myöntäessään lautakunta voi asettaa lapseksiottamiselle erityisen ehdon tai rajoituksen.

Lupa on voimassa määräajan, jota ei voida määrätä kahta vuotta pidemmäksi. Lautakunta voi hakemuksesta pidentää luvan voimassaoloaikaa enintään kahdella vuodella kerrallaan saatuaan palvelunantajan sekä kunnan sosiaalihuollon toimielimen tai ottolapsitoimiston lausunnon asiasta. Jos lapsi on luvassa mainitussa määräajassa sijoitettu lapseksiottajan luokse lapseksiottamisen tarkoituksessa, luvan voimassaolo jatkuu, kunnes lapseksiottaminen on vahvistettu. Luvan voimassaolo lakkaa, jos lapsi sijoituksen epäonnistumisen vuoksi otetaan pois lapseksiottajan luota.

Lapsen vanhemman, joka aikoo antaa alaikäisen lapsensa ottolapseksi, tai henkilön,joka aikoo ottaa alaikäisen lapsen ottolapseksi, on pyydettävä ottolapsineuvonnan järjestämistä kotikuntansa sosiaalihuollon toimielimeltä tai sosiaali- ja terveysministeriön luvan saaneelta ottolapsitoimistolta.

Toimivaltaisesta tuomioistuimesta lapseksiottamista koskevassa asiassa säädetään oikeudenkäymiskaaren 10 luvussa.

Lapseksiottamisen vahvistamista koskeva asia pannaan vireille kirjallisella hakemuksella, jonka tekevät lapseksiottaja tai lapseksiottajat yhdessä.

Ennen kuin alaikäisen lapseksiottamista koskeva asia otetaan tuomioistuimessa tutkittavaksi, hakijan, jolla on asuinpaikka Suomessa, tulee esittää tuomioistuimelle selvitys siitä, että ottolapsineuvontaa on annettu siten kuin 16–18 ja 28 §:ssä säädetään. Jos kyseessä on 25 §:ssä tarkoitettu lapseksiottaminen, hakijan on selvitettävä, että lupa on myönnetty.

Tuomioistuimen on omasta aloitteestaan määrättävä hankittavaksi kaikki se selvitys, joka on tarpeen lapseksiottamisen vahvistamista koskevan asian ratkaisemiseksi.

Tuomioistuimen on tarvittaessa kuultava kaikkia niitä henkilöitä, jotka voivat antaa tietoja lapseksiottamista koskevasta asiasta.

Alaikäisen lapsen vanhemmalle sekä lapsen huoltajalle ja holhoojalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi lapseksiottamisen vahvistamista koskevassa asiassa. Jos lapsen vanhempi on vajaavaltainen, on myös hänen huoltajalleen ja holhoojalleen varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Jos lapseksiottaja on julistettu holhottavaksi, on hänen holhoojalleen samoin varattava tilaisuus tulla kuulluksi.

Kuuleminen 1 momentin mukaan ei ole kuitenkaan tarpeen, jos kutsua ei voida antaa kuultavalle tiedoksi tai kuultavan mielipide on jo aikaisemmin luotettavasti selvitetty taikka kuulemista on muutoin pidettävä asian ratkaisemisen kannalta aiheettomana.

Hakijalla, lapsella sekä henkilöllä, jota 31 §:n 1 momentin mukaan on kuultava, on oikeus hakea muutosta lapseksiottamisen vahvistamista koskevassa asiassa annettuun tuomioistuimen päätökseen.

Lapseksiottamisen vahvistamista koskevat asiat on kaikissa oikeusasteissa käsiteltävä kiireellisinä.

Lapseksiottamisen vahvistamista koskeva hakemus tutkitaan Suomessa, jos lapseksiottajilla tai lapseksiotettavalla on täällä asuinpaikka.

Lapseksiottamisen vahvistamista koskeva hakemus voidaan tutkia Suomessa myös, jos lapseksiotettava tai jompikumpi lapseksiottajista on Suomen kansalainen ja sen valtion viranomaiset, jossa lapseksiottajilla tai lapseksiotettavalla on asuin- tai kotipaikka, eivät ole toimivaltaisia käsittelemään asiaa tai hakemuksen tutkimiselle Suomessa on muu painava peruste.

Kun lapseksiotettava ja lapseksiottajat ovat Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin tai Tanskan kansalaisia, lapseksiottamisen vahvistamista koskeva hakemus tutkitaan kuitenkin Suomessa vain, jos jommallakummalla lapseksiottajalla on kotipaikka Suomessa.

4 momentti on kumottu L:lla 13.3.2009/154.

Menettely lapseksiottamisen vahvistamisessa määräytyy Suomen lain mukaan.

Lapseksiottamisen edellytykset määräytyvät myös Suomen lain mukaan.

Jos on ilmeistä, että alle 18-vuotias lapseksiotettava siirtyy asumaan vieraaseen valtioon, jossa Suomessa vahvistettu lapseksiottaminen ei ole pätevä, ja että lapseksiotettavalle aiheutuu pätemättömyydestä olennaista haittaa, lapseksiottamista ei tule vahvistaa.

Vanhempien suostumus lapseksiottamiseen voidaan vieraassa valtiossa antaa myös noudattaen sitä muotoa ja menettelyä, jota sanotun valtion lain mukaan on noudatettava.

Jos vanhempien suostumus lapseksiottamiseen puuttuu sen vuoksi, että lapseksiottamista ei ole säännelty siinä valtiossa, jossa suostumus olisi annettava, lapseksiottaminen voidaan vahvistaa, jos tämä selvästi vastaa vanhempien tahtoa.

Vieraassa valtiossa tapahtunut lapseksiottaminen ja ottolapsisuhteen purkaminen tunnustetaan Suomessa päteväksi siten kuin jäljempänä säädetään.

Vieraassa valtiossa annettu päätös tai muu oikeudellinen toimenpide voidaan katsoa tässä laissa tarkoitetuksi lapseksiottamisen vahvistamiseksi, jos sen olennaisena tarkoituksena on lapsen ja vanhemman välisen suhteen vahvistaminen, vaikka toimenpiteen oikeudelliset vaikutukset sanotussa valtiossa eivät vastaisi lapseksiottamisen oikeusvaikutuksia Suomen lain mukaan.

Jollei 2 momentista muuta johdu, vieraassa valtiossa tapahtunut lapseksiottaminen on ilman eri toimenpidettä pätevä Suomessa, jos kummallakin lapseksiottajalla on lapseksiottamisen ajankohtana ollut asuin- tai kotipaikka sanotussa valtiossa tai tämän valtion kansalaisuus taikka jos lapseksiottaminen on pätevä siinä valtiossa, jossa lapseksiottajilla on lapseksiottamisen ajankohtana ollut asuin- tai kotipaikka.

Vieraassa valtiossa tapahtunut lapseksiottaminen, johon on ollut haettava 25 §:ssä tarkoitettu lupa, on ilman eri toimenpidettä pätevä Suomessa vain, jos lupa on myönnetty.

Haagin sopimuksen osapuolena olevassa vieraassa valtiossa vahvistettu ja siellä Haagin sopimuksen mukaiseksi varmennettu lapseksiottaminen on 1 ja 2 momentin estämättä ilman eri toimenpidettä pätevä Suomessa.

Vieraassa valtiossa tapahtunut lapseksiottaminen, joka ei 1–3 momentin nojalla ole pätevä Suomessa, on täällä pätevä vain, jos Helsingin hovioikeus on vahvistanut sen.

Vieraassa valtiossa tapahtunut ottolapsisuhteen purkaminen on ilman eri toimenpidettä pätevä Suomessa, jos ottolapsella ja kummallakin ottovanhemmalla on purkamisajankohtana ollut joko kotipaikka sanotussa valtiossa tai tämän valtion kansalaisuus taikka jos purkaminen on pätevä niissä valtioissa, joissa ottolapsella ja ottovanhemmilla on purkamisajankohtana ollut kotipaikka.

Muu vieraassa valtiossa tapahtunut ottolapsisuhteen purkaminen on Suomessa pätevä vain, jos Helsingin hovioikeus on vahvistanut sen.

Sen estämättä, mitä 38 ja 39 §:ssä on säädetty, Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kesken tehdyn, avioliittoa, lapseksiottamista ja holhousta koskevia kansainvälis-yksityisoikeudellisia määräyksiä sisältävän sopimuksen (SopS 20/31) mukaisesti Islannissa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa tapahtunut lapseksiottaminen tai ottolapsisuhteen purkaminen on ilman eri toimenpidettä pätevä Suomessa.

Helsingin hovioikeus voi vahvistaa vieraassa valtiossa tapahtuneen lapseksiottamisen päteväksi, jos jommallakummalla lapseksiottajalla tai lapseksiotettavalla on lapseksiottamisen ajankohtana ollut asuin- tai kotipaikkansa taikka kansalaisuutensa perusteella sellainen yhteys siihen valtioon, jossa lapseksiottaminen on tapahtunut, että sen viranomaisilla voidaan katsoa olleen riittävä aihe ottaa asia tutkittavaksi.

Helsingin hovioikeus voi vahvistaa vieraassa valtiossa tapahtuneen ottolapsisuhteen purkamisen päteväksi, jos ottolapsella tai jommallakummalla ottovanhemmalla on purkamisajankohtana ollut 1 momentissa tarkoitettu yhteys siihen valtioon, jossa ottolapsisuhde on purettu.

Jos lapseksiottaminen tai ottolapsisuhteen purkaminen on tapahtunut muulla tavoin kuin viranomaisen päätöksellä, se voidaan vahvistaa päteväksi vain, kun jollakin asianosaisella on ollut 1 tai 2 momentissa mainittu yhteys siihen valtioon, jossa lapseksiottaminen tai ottolapsisuhteen purkaminen on tapahtunut, ja tämä toimenpide on sanotun valtion lain mukaan pätevä.

Vaikka lapseksiottaminen olisi 38 §:n 1 momentin nojalla katsottava päteväksi Suomessa, Helsingin hovioikeus voi hakemuksesta vahvistaa, että lapseksiottaminen tunnustetaan Suomessa.

Mitä 1 momentissa säädetään, koskee myös ottolapsisuhteen purkamista, joka 39 §:n 1 momentin nojalla olisi katsottava päteväksi Suomessa.

Edellä 38 §:n 4 momentissa, 39 §:n 2 momentissa ja 41 a §:ssä sekä jäljempänä 42 b §:ssä tarkoitettua vahvistamista koskeva hakemus tehdään Helsingin hovioikeudelle.

Hovioikeuden asiasta antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta.

Jos lapseksiottaminen on varmennettu Haagin sopimuksen mukaiseksi, lapseksiottamisella on ainakin ne oikeusvaikutukset, joista Haagin sopimuksen 26 artiklan 1 kappaleessa määrätään.

Jos lapseksiottaminen on vahvistettu Haagin sopimuksen osapuolena olevassa vieraassa valtiossa ja siellä varmennettu Haagin sopimuksen mukaiseksi ja lapseksiottaminen ei tuon valtion oikeusjärjestyksen mukaan ole johtanut lapsen ja vanhemman välisen oikeudellisen suhteen lakkaamiseen, Helsingin hovioikeus voi ottovanhempien tai lapsen hakemuksesta vahvistaa lapseksiottamisen sellaiseksi lapseksiottamiseksi, jonka vaikutuksena on lapsen ja hänen aikaisempien vanhempiensa välisen oikeussuhteen lakkaaminen. Edellytyksenä on lisäksi, että Haagin sopimuksen 4 artiklan c ja d kohdassa tarkoitetut suostumukset on annettu tai annetaan tällaiseen lapseksiottamiseen.

Edellä 38 §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitettua lapseksiottamista sekä 39 §:n 1 momentissa tarkoitettua ottolapsisuhteen purkamista ei tule katsoa Suomessa päteväksi eikä hovioikeuden tule vahvistaa lapseksiottamista tai ottolapsisuhteen purkamista 41 §:n tai 41 a §:n nojalla päteväksi, jos tämä johtaisi Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastaiseen tulokseen.

Jos vieraan valtion lailla on merkitystä tässä laissa säädetyn asian ratkaisemiselle, tulee tuomioistuimen tai muun viranomaisen, jollei se tunne vieraan valtion lakia eikä asianosainen esitä siitä selvitystä, pyytää selvitys vieraan valtion lain sisällöstä lapseksiottamisasioiden lautakunnalta.

Edellä 34 §:n 2 momentissa, 35 §:n 3 momentissa ja 41 §:ssä mainituissa tapauksissa lapseksiottamisasioiden lautakunnalle on varattava tilaisuus antaa lausuntonsa niistä seikoista, joilla on merkitystä asian ratkaisemiselle.

Tuomioistuin tai muu viranomainen voi pyytää 36 ja 37 §:ssä tarkoitetuista asioista lapseksiottamisasioiden lautakunnan lausunnon.

Jos alle 18-vuotias lapseksiotettava on Islannin, Norjan, Ruotsin tai Tanskan kansalainen ja hänellä on kotipaikka siinä valtiossa, jonka kansalainen hän on, tuomioistuimen on ennen lapseksiottamisen vahvistamista varattava tämän valtion lastenhuoltoviranomaiselle tilaisuus antaa asiasta lausunto.

Tuomioistuin, joka on vahvistanut lapseksiottamisen, voi hakemuksesta varmentaa, että lapseksiottaminen on tapahtunut Haagin sopimuksen mukaisesti.

Tuomioistuin voi pyytää 1 momentissa tarkoitetussa asiassa lapseksiottamisasioiden lautakunnan lausunnon.

Ottolapsen lapseksiottamisesta on voimassa, mitä tässä laissa on säädetty lapsesta.

Ottolapsi, joka ei ole Suomen kansalainen, voi saada Suomen kansalaisuuden niin kuin kansalaisuuslaissa (401/68) on säädetty.

Kunnan sosiaalihuollon toimielimen, ottolapsitoimiston ja palvelunantajan on säilytettävä ottolapsineuvonnan tai kansainvälisen lapseksiottamispalvelun yhteydessä tehdyt tai vastaanotetut ottolasta, hänen vanhempiaan ja ottovanhempiaan koskevat asiakirjat vähintään 100 vuotta niiden laatimisesta.

Palvelunantaja voi siirtää 1 momentissa tarkoitetut asiakirjat sen kunnan sosiaalihuollon toimielimen tai ottolapsitoimiston säilytettäviksi, joka on antanut asiassa ottolapsineuvontaa, jos toimielin tai ottolapsitoimisto suostuu siihen. Jos ottolapsitoimisto tai palvelunantaja lopettaa tässä laissa tarkoitetun toimintansa, 1 momentissa tarkoitetut asiakirjat on siirrettävä sen kunnan sosiaalihuollon toimielimen säilytettäviksi, jolle sosiaali- ja terveysministeriö antaa tehtäväksi ottaa vastaan asiakirjat.

Ottolapsella ja hänen huoltajallaan sekä ottolapsen jälkeläisillä on oikeus tarpeellisella tavalla ohjattuina saada tietoja 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista asiakirjoista. Tietojen antamisesta voidaan kuitenkin kieltäytyä, jos tietojen antamisesta voi aiheutua vaaraa ottolapsen terveydelle tai kehitykselle taikka jos tietojen antaminen olisi muutoin vastoin ottolapsen etua tai muuta yksityistä etua.

Tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä hoidettaessa saatujen ja laadittujen asiakirjojen salassapidosta sekä tehtäviä hoitavien vaitiolovelvollisuudesta on voimassa, mitä sosiaalihuollon asiakirjojen salassapidosta ja sosiaalihuollon tehtäviä hoitavien vaitiolovelvollisuudesta säädetään.

Sosiaali- ja terveysministeriö voi hakemuksesta myöntää luvan ottolapsitoimiston ylläpitämiseen kuntayhtymälle tai muulle kuntien yhteenliittymälle taikka Suomessa rekisteröidylle yhdistykselle.

Sosiaali- ja terveysministeriö voi, hankittuaan asiasta ensin lapseksiottamisasioiden lautakunnan lausunnon, myöntää luvan kansainvälisen lapseksiottamispalvelun antamiseen kunnan sosiaalihuollon toimielimelle, kuntayhtymälle tai muulle kuntien yhteenliittymälle taikka Suomessa rekisteröidylle yhdistykselle.

Lupa ottolapsitoimiston ylläpitämiseen tai kansainvälisen lapseksiottamispalvelun antamiseen voidaan myöntää hakijalle, joka toimii ilman taloudellisen voiton tavoittelua ja jonka harkitaan kykenevän antamaan ottolapsineuvontaa tai kansainvälistä lapseksiottamispalvelua ammattitaitoisesti. Edellytyksenä luvan myöntämiselle on lisäksi, että toiminnan aloittamista voidaan pitää ottolapsineuvonnan tai kansainvälisen lapseksiottamispalvelun järjestämisen kannalta tarkoituksenmukaisena.

Lupa ottolapsitoimiston ylläpitämiseen tai kansainvälisen lapseksiottamispalvelun antamiseen myönnetään määräajaksi, enintään viideksi vuodeksi kerrallaan.

Luvan myöntäessään sosiaali- ja terveysministeriö voi samalla antaa tarkempia määräyksiä ottolapsineuvonnan tai kansainvälisen lapseksiottamispalvelun harjoittamisesta.

Ottolapsitoimiston ja kansainvälisen lapseksiottamispalvelun antaja on velvollinen antamaan sosiaali- ja terveysministeriölle sen pyytämiä valvontaa varten tarpeellisia tietoja ja selvityksiä.

Sosiaali- ja terveysministeriö voi peruuttaa 50 §:n nojalla myöntämänsä luvan, jos ottolapsineuvontaa tai kansainvälistä lapseksiottamispalvelua annettaessa ei noudateta voimassa olevia säännöksiä tai määräyksiä taikka jos toiminnassa havaitaan puutteellisuuksia tai epäkohtia eikä niitä ole sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa määräajassa korjattu tai poistettu.

Jos joku ilmoittamalla sanomalehdessä tai muulla tavalla julkisesti luvatta tarjoaa lapsen lapseksiotettavaksi tahi mahdollisuuden antaa lapsi ottolapseksi taikka jos joku muu kuin lapsen vanhempi tai laillinen huoltaja luvatta sijoittaa lapsen lapseksiottamisen tarkoituksessa yksityiskodissa kasvatettavaksi, on hänet tuomittava laittomasta ottolapsen välittämisestä sakkoon.

Laittomasta ottolapsen välittämisestä tuomitaan myös, jos joku muu kuin palvelunantaja välittää lapseksiottajan Suomesta ulkomailla olevalle lapselle tai lapsen ulkomailta ottolapseksi Suomeen.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1985.

Tällä lailla kumotaan lapseksiottamisesta 19 päivänä tammikuuta 1979 annettu laki (32/79) sekä eräistä kansainvälisluontoisista perheoikeudellisista suhteista 5 päivänä joulukuuta 1929 annetun lain (379/29) II osan 3 luku.

Jos tuomioistuin on ennen tammikuun 1 päivää 1980 antanut suostumuksen ottolapsen ottamiseen, on ottolapsisuhteeseen sovellettava silloin voimassa ollutta lakia, jollei jäljempänä toisin säädetä. Jos tuomioistuin on vahvistanut lapseksiottamisen tammikuun 1 päivän 1980 jälkeen, on ottolapsisuhteeseen sovellettava tämän lain säännöksiä.

Ottolapsisuhdetta, joka on perustettu ennen tämän lain voimaantuloa, ei voi purkaa tuomioistuimen päätöksellä.

Jos tuomioistuin on ennen tammikuun 1 päivää 1980 antanut suostumuksen ottolapsen ottamiseen, on tuomioistuimen ottovanhemman hakemuksesta vahvistettava, että ottolapsisuhteeseen on sovellettava tämän lain säännöksiä. Hakemukseen on sovellettava ainoastaan, mitä tämän lain 8 ja 11 §:ssä sekä 29 §:n 1 momentissa ja 34 §:n 4 momentissa säädetään lapsen suostumuksesta ja laillisesta tuomioistuimesta.

Jos tuomioistuin on ennen tammikuun 1 päivää 1980 antanut suostumuksen ottolapsen ottamiseen, on ottolapsen perintöoikeudesta ja oikeudesta periä ottolapsi voimassa, mitä silloin voimassa olleessa laissa on säädetty.

Mitä 1 momentissa on säädetty, ei kuitenkaan ole sovellettava, jos tuomioistuin on 56 §:n 3 momentin nojalla vahvistanut, että ottolapsisuhteeseen on sovellettava tämän lain säännöksiä. Jos perinnönjättäjä on kuollut ennen tuomioistuimen päätöksen antamista, on oikeudesta perinnönjättäjän jäämistöön kuitenkin voimassa, mitä aikaisemmassa laissa on säädetty.

Tämän lain 37–46 §:ää sovelletaan myös sellaiseen lapseksiottamiseen ja ottolapsisuhteen purkamiseen, joka on tapahtunut ennen lain voimaantuloa. Kuitenkin lapseksiottaminen tai ottolapsisuhteen purkaminen, joka on ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleen lain mukaan katsottu päteväksi, on edelleen pätevä.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.