Tätä lakia sovelletaan jäljempänä mainituin poikkeuksin työhön, jota työntekijä sopimuksen perusteella tekee työnantajalle tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan suomalaisessa aluksessa tai työnantajan määräyksestä väliaikaisesti muualla.

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun tilapäiseen työhön on kuitenkin sovellettava 13, 31, 36, 74 ja 75 §:n säännöksiä sekä huvialuksessa tehtävään työhön 4 ja 5 §:n säännöksiä.

Kotimaaliikenteen aluksessa tehtävään työhön ei aluksen liikennöidessä Suomen rajojen sisäpuolella tai Saimaan kanavan vuokra-alueella ja siihen välittömästi liittyvillä Neuvostoliiton vesialueilla sovelleta 20, 36, 37, 46, 51, 54, 68–73, 78 ja 84 §:n säännöksiä.

Työsopimus voidaan tehdä määräajaksi taikka koskemaan määrättyä matkaa tai määrättyjä matkoja tahi olemaan voimassa toistaiseksi. Sopimusta on pidettävä määräajaksi tehtynä myös silloin, kun on sovittu määrätystä työstä tai työsuhteen kestoaika muutoin käy ilmi sopimuksen tarkoituksesta.

Työntekijällä, jonka työsuhde on jatkunut yhtäjaksoisesti yhdeksän kuukautta tai jolla ei viimeisen kuuden kuukauden aikana ole ollut mahdollisuutta irtisanoa työsopimustaan päättymään kotimaassaan tai työsopimuksen solmimispaikkakunnalla, on oikeus, vaikka toisin olisi sovittu, irtisanoa työsopimuksensa päättymään kulloinkin noudatettavan irtisanomisajan kuluttua.

Sopimuksen, jonka mukaan työn tulee alkaa myöhemmin kuin vuoden kuluttua sopimuksen teosta, työntekijä voi ennen työn alkamista irtisanoa.

Osa työsopimuksen voimassaoloajasta voidaan sopia erityiseksi, enintään neljä kuukautta kestäväksi koeajaksi, jonka kuluessa sopimus voidaan molemmin puolin purkaa. Purkaminen ei saa kuitenkaan tapahtua 15 §:n 3 momentissa tarkoitetuilla tai muutoin epäasiallisilla perusteilla. Mikäli työnantaja järjestää työntekijälle erityisen työhön liittyvän koulutuksen, joka kestää yhdenjaksoisesti yli neljä kuukautta, voidaan sopia enintään kuuden kuukauden pituisesta koeajasta.

Työsopimus on tehtävä kirjallisesti, mistä huolehtiminen kuuluu työnantajalle.

Jos sopimuksen voimassaoloaikana työntekijä siirtyy aluksesta toiseen, siirtymisestä on ilmoitettava Liikenteen turvallisuusvirastolle siten kuin laivaväen luetteloinnista annetussa laissa (1360/2006) säädetään.

Työsopimus on tehtävä neljänä kappaleena, josta yksi tulee antaa työntekijälle, yksi aluksen päällikölle ja kaksi työnantajalle.

Tässä laissa tarkoitettuun työhön saadaan ottaa miespuolinen henkilö, joka on täyttänyt tai saman kalenterivuoden aikana täyttää kuusitoista vuotta, ja naispuolinen henkilö, joka on täyttänyt seitsemäntoista vuotta. Kahdeksaatoista vuotta nuorempaa naishenkilöä ei saa ottaa työhön euroopanliikennealueen ulkopuolella käytettävään alukseen.

Pääasiallisesti höyryvoimalla kulkevaan alukseen ei saa ottaa lämmittäjäksi tai hiilenluojaksi alle kahdeksantoista vuotiasta henkilöä.

Alaikäinen saa työntekijänä itse tehdä sekä irtisanoa ja purkaa työsopimuksensa. Holhoojalla on kuitenkin oikeus purkaa alaikäisen tekemä työsopimus, jos purkaminen on tarpeellista alaikäisen kasvatuksen, kehityksen tai terveyden takia.

Työsopimuksesta johtuvia oikeuksia, paitsi erääntynyttä saamista, ei työntekijä tai työnantaja voi toisen sopimuspuolen suostumuksetta siirtää kolmannelle.

Työnantajan liikettä tai alusta luovutettaessa jatkuvat työsuhteet luovuttajaa velvoittavina, jollei jäljempänä säädetystä muuta johdu.

Milloin työnantajan liike tai alus luovutetaan Suomen kansalaiselle tai suomalaiselle yritykselle siirtyvät hänen oikeutensa ja velvollisuutensa 2 momentissa säädetystä poiketen välittömästi uudelle omistajalle, jos työntekijä kysyttäessä ilmoittaa siirtyvänsä tämän palvelukseen. Uusi omistaja ei kuitenkaan vastaa työntekijän palkka- tai muusta työsuhteeseen perustuvasta saamisesta, joka on erääntynyt ennen luovutusta. Työntekijän irtisanomisoikeudesta edellä tarkoitetuissa tapauksissa säädetään 44 §:ssä.

Liikkeen tai aluksen luovutusta koskevia säännöksiä on vastaavasti sovellettava vuokralleantoon.

Työnantaja voi panna sijaansa toisen henkilön johtamaan tai valvomaan työtä.

Jos sijainen tehtaväänsä suorittaessaan virheellä tai laiminlyönnillä aiheuttaa työntekijälle vahinkoa, työnantaja on vastuussa sen korvaamisesta.

Työntekijän on suoritettava hänelle annettu työ huolellisesti, noudattaen niitä määräyksiä, joita työnantaja työn suoritustavan, laadun ja laajuuden sekä ajan ja paikan suhteen toimivaltansa mukaisesti antaa. Hänen on vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa ja olisi omiaan tuottamaan vahinkoa työnantajalle.

Työntekijän on noudatettava työturvallisuuden edellyttämää varovaisuutta. Hänen on ilmoitettava työnantajalle käytössään tai hoidettavanaan olevissa koneissa tai laitteissa tahi työ- ja suojeluvälineissä taikka aluksessa kuljetettavassa lastissa havaitsemistaan vioista tai puutteellisuuksista, joista saattaa aiheutua tapaturman tai sairastumisen vaaraa.

Aluksen ollessa satamassa tai varmalla ankkuripaikalla on työntekijän oltava vapaa-aikanaan aluksessa vain, milloin se on välttämättä tarpeen aluksen, siinä olevien tai lastin turvallisuuden takia taikka aluksen tulevan matkan tai siirtämisen vuoksi.

Työnantajan on järjestettävä työntekijöille maksuton kulkuyhteys maihin, jos sellainen on järjestettävissä olosuhteisiin nähden kohtuullisin kustannuksin.

Työntekijä ei saa työnantajan luvatta tehdä toiselle sellaista työtä tai harjoittaa muutoinkaan sellaista toimintaa, joka työsuhteessa noudatettavan hyvän tavan vastaisena kilpailutekona ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa. Jos työnantaja työsopimusta tehtäessä on tietoinen kilpailevasta toiminnasta eikä nimenomaan sovita, että siitä on luovuttava, lupa on katsottava annetuksi.

Tuomioistuin voi työnantajan vaatimuksesta julistaa puretuksi vastoin 1 momenttia tehdyn työsopimuksen ja kieltää työntekijältä kilpailevan toiminnan.

Joka ottaa työhön henkilön, jonka hän tietää 1 momentin nojalla tai muutoin aikaisemman työsopimuksen perusteella olevan estynyt sellaiseen työhön ryhtymästä, vastaa työntekijän ohella työnantajan vahingon korvaamisesta.

4 momentti on kumottu L:lla 20.5.1996/333.

Kilpailukieltosopimus saa rajoittaa työntekijän oikeutta tehdä uusi työsopimus tai harjoittaa ammattia enintään kuuden kuukauden ajan. Kilpailun rajoitusaika voi olla enintään vuosi, jos työntekijän voidaan katsoa saaneen kohtuullisen korvauksen hänelle sidonnaisuudesta aiheutuvasta haitasta. Kilpailukieltosopimukseen liittyvä sopimussakko ei saa ylittää työntekijän työsuhteen päättymistä edeltäneiden kuuden kuukauden aikana saamaa palkkaa. Jollei sopimussakosta ole sovittu, työntekijän velvollisuudesta korvata tällaisen sopimuksen rikkomisesta aiheutuva vahinko on voimassa, mitä 64 §:n 3 momentissa on säädetty. Kilpailukieltosopimus ei sido työntekijää, jos työsuhde on päättynyt työnantajasta johtuvasta syystä.

Mitä 3 momentissa on säädetty kilpailukieltosopimuksen kestosta ja tähän sopimukseen liittyvästä sopimussakosta, ei koske toimitusjohtajan välittömänä alaisena yrityksen, liikkeen tai laitoksen johtamiseen osallistuvaa, johtavassa asemassa olevaa henkilöä.

Kilpailukieltosopimus on mitätön siltä osin kuin se on tehty vastoin 1–3 momentin säännöksiä. Muutoin on tällaisen sopimuksen pätevyydestä ja sovittelusta voimassa, mitä varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetussa laissa (228/89) on säädetty.

Työnantajan liike- ja ammattisalaisuuksia, jotka työntekijälle on uskottu tai hän muuten on saanut tietoonsa, työntekijä ei saa sopimussuhteen aikana käyttää hyödykseen tai ilmaista muille. Vahingon korvaamisesta on työntekijän ohella, joka on ilmaissut salaisuuden, vastuussa myös se, jonka hyväksi ilmaiseminen tapahtui, mikäli viimeksi mainittu tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että työntekijä menetteli oikeudettomasti.

Työntekijä ei saa vastaanottaa tai itselleen edustaa tai vaatia lahjaa tai muuta etua suosiakseen toista elinkeinotoiminnassa tai palkinnoksi sellaisesta suosimisesta.

Työntekijä ei saa ottaa alukseen mukaansa mitään, joka voi aiheuttaa vaaraa alukselle, aluksessa oleville tai lastille tahi aiheuttaa epäjärjestystä aluksessa. Päällikön luvatta ei työntekijä saa myöskään ottaa mukaansa kauppatavaroita.

Jos on syytä olettaa, että alukseen on tuotu jotakin, josta saattaa aiheutua 1 momentissa tarkoitettua vaaraa tai epäjärjestystä, on päälliköllä oikeus todistajien läsnäollessa tutkituttaa työntekijäin käytettävissä olevat tilat. Mikäli aluksesta löydetään jotakin edellä tarkoitettua vaaraa tai epäjärjestystä aiheuttavaa, on päälliköllä oikeus ottaa se talteen, kuljetuttaa maihin tai, jos on välttämätöntä, hävittää.

Jos työntekijän läsnäolo on tarpeen meriselityksen antamista varten, on hän velvollinen jäämään meriselityksen antamiseen asti sille paikkakunnalle, jolla selitys on annettava, tai niin lähelle sitä, että hän voi kutsun saatuaan viivytyksettä olla paikalla. Työnantajan on maksettava työntekijälle edellä tarkoitetulta ajalta palkka sekä kustannettava hänen ylläpitonsa ja meriselityksen antamista varten tarpeelliset matkansa.

Työnantaja, joka ei työehtosopimuslain (436/46) nojalla ole sidottu työehtosopimukseen, on kuitenkin velvollinen noudattamaan työsuhteissa niitä palkka- ja muita ehtoja, jotka kyseessä olevassa tai siihen lähinnä rinnastettavassa työssä asianomaisen alan yleiseksi katsottavassa valtakunnallisessa työehtosopimuksessa on määrätty noudatettaviksi.

Jos työsopimus joiltakin osiltaan on ristiriidassa sen kanssa, mitä 1 momentissa on säädetty, on työsopimus näiltä osiltaan mitätön ja niiden sijasta käyvät noudatettaviksi asianomaisen työehtosopimuksen määräykset.

3–5 momentit on kumottu L:lla 20.1.2004/24.

Työnantaja ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa työntekijöitä eri asemaan iän, terveydentilan, vammaisuuden, kansallisen tai etnisen alkuperän, kansalaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen, kielen, uskonnon, mielipiteen, vakaumuksen, perhesuhteiden, ammattiyhdistystoiminnan, poliittisen toiminnan tai muun näihin verrattavan seikan vuoksi. Sukupuoleen perustuvan syrjinnän kiellosta säädetään naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa (609/1986). Siitä, mitä syrjinnän käsitteellä tarkoitetaan, vastatoimien kiellosta ja todistustaakasta syrjintäasiaa käsiteltäessä säädetään yhdenvertaisuuslaissa (21/2004).

Määräaikaisissa ja osa-aikaisissa työsuhteissa ei saa pelkästään työsopimuksen kestoajan tai työajan pituuden vuoksi soveltaa epäedullisempia työehtoja kuin muissa työsuhteissa, ellei se ole perusteltua asiallisista syistä.

Työnantajan on muutoinkin kohdeltava työntekijöitä tasapuolisesti, ellei siitä poikkeaminen ole työntekijöiden tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua.

Työnantajan on noudatettava 1 momentissa säädettyä syrjinnän kieltoa myös ottaessaan työntekijöitä työhön.

Palkka lasketaan sen päivän alusta, jolloin työntekijä saapuu työhönsä, ja sen päivän loppuun, jolloin työsuhde päättyy, jollei muualla tässä laissa säädetystä muuta johdu.

Jos työntekijän on ennen työnteon aloittamista täytynyt matkustaa sopimuksentekopaikkakunnalta päästäkseen työhönsä, on palkka kuitenkin suoritettava sen päivän alusta, jolloin hän lähti matkalle.

Päiväpalkkaa kuukausipalkasta laskettaessa katsotaan kuukauden sisältävän kolmekymmentä päivää.

Jos työntekijämäärä matkan kestäessä vähenee, on siten syntynyt palkan säästö siltä ajalta, jonka alus on merellä, jaettava jäljellä olevien työntekijäin kesken sen mukaan, kuin kunkin työ on lisääntynyt, kuitenkin vain mikäli työstä ei ole suoritettu ylityökorvausta sen mukaan, kuin siitä on säädetty erikseen.

Mitä 1 momentissa on säädetty koskee keittiöhenkilökuntaa myös aluksen ollessa satamassa.

Tämän pykälän säännöksiä on sovellettava myös, milloin alus on matkan alkaessa ollut vajaamiehitetty.

Mikäli jäljempänä säädetystä ja sen nojalla sovitusta ei johdu muuta, on palkka maksettava pyydettäessä aluksen ollessa satamassa, samassa maassa kuitenkin vain joka seitsemäs päivä.

Palkka on maksettava käteisenä rahana, jollei 20 §:n säännöksestä muuta johdu. Pyydettäessä palkka on maksettava maksupaikkakunnan rahana sen kurssin mukaan, jota maksupaikkakunnalla oleva pankkilaitos soveltaa siihen rahaan, jossa palkka on sovittu maksettavaksi.

Palkka voidaan sopia maksettavaksi palkanmaksukausittain. Palkanmaksukausi saa olla enintään kuukauden pituinen. Palkka on tällöin maksettava palkanmaksukauden viimeisenä päivänä työajan päätyttyä työpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä, jollei toisin ole sovittu. Työsuhteen päättyessä päättyy myös palkanmaksukausi.

Palkka voidaan, mikäli siitä erikseen sovitaan, maksaa työntekijän pankkitilille taikka pankki- tai postisiirron välityksellä. Jollei toisin ole sovittu, maksu tai siirtomääräys on lähetettävä niin ajoissa, että palkan voidaan laskea olevan erääntymispäivänä työntekijän käytettävissä, minkä ohella hänelle on varattava mahdollisuus tarpeen vaatiessa saada palkka tai osa siitä käteisenä. Tällaisesta maksutavasta aiheutuvista kustannuksista vastaa työnantaja.

Jos työsuhteesta johtuvien saatavien suoritus työsuhteen päättyessä viivästyy, työntekijällä on oikeus saada täysi palkka odotuspäiviltä, kuitenkin enintään kuudelta päivältä. Jollei työntekijän saatava ole selvä ja riidaton tai jos saatavan viivästyminen johtuu työnantajan laskuvirheestä tai muusta siihen rinnastettavasta erehdyksestä, on työntekijällä oikeus odotuspäivien palkkaan vain, jos hän on huomauttanut saatavan viivästymisestä työnantajalle kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä eikä tämä ole suorittanut saatavaa kolmen arkipäivän kuluessa huomautuksesta. Oikeus odotusajan palkkaan alkaa näissä tapauksissa edellä mainitun työnantajalle varatun maksuajan kuluttua.

Jos rahapalkka työsuhteen aikana tai sen päättyessä erääntyy pyhä-, itsenäisyys- tai vapunpäivänä, joulu- tahi juhannusaattona taikka arkilauantaina tahi arkipäivänä, jona pankkien yleisesti keskinäisissä maksuissaan käyttämät maksujärjestelmät eivät säädöskokoelmassa julkaistavan Suomen Pankin ilmoituksen mukaan ole Euroopan keskuspankin tai Suomen Pankin tekemän päätöksen vuoksi käytössä, pidetään lähinnä edellistä arkipäivää erääntymispäivänä.

Työntekijän pyynnöstä on määräosa hänen palkastaan kuukausittain pantava hänen tililleen pankkiin tai maksettava hänen määräämälleen henkilölle.

Jollei työnantaja hänestä riippuvasta syystä ole suorittanut 1 momentissa tarkoitettuja maksuja kulloinkin kohtuulliseksi katsottavan ajan kuluessa, on hänen maksettava suorittamatta jääneelle määrälle korkoa korkolain (633/82) 4 §:n mukaisesti ja lisäksi korvattava aiheutunut vahinko.

Jos käsirahaa on suoritettu sopimuksen vakuudeksi, se saadaan vähentää palkasta jollei toisin ole sovittu.

Työnantaja ei saa kuitata työntekijän palkkasaamista vastasaamisellaan siltä osin kuin palkkaa lain mukaan ei saa ulosmitata.

Jos työntekijälle on suoritettu palkasta vähennettävää käsirahaa tai muuta ennakkoa, se luetaan ensisijaisesti siihen palkan osaan, jota ei saa vastasaamisella kuitata.

Jos työntekijä sopimuksen mukaisesti on ollut työnantajan käytettävissä hänen kuitenkaan työnantajasta riippuvasta syystä saamatta tehdä työtä, palkka on hänelle maksettava.

Milloin työntekijä alusta tai 1 §:ssä tarkoitettua muuta työpaikkaa kohdanneen merionnettomuuden, tulipalon, poikkeuksellisen luonnontapahtuman tai muun senkaltaisen hänestä ja työnantajasta riippumattoman esteen takia ei ole voinut suorittaa työtään, työntekijällä on oikeus saada esteen kestämisaikana palkkansa enintään kahdelta viikolta. Työntekijän oikeudesta korvaukseen työnteon estyessä aluksen tuhoutumisen tai kuntoonpanokelvottomaksi julistamisen vuoksi säädetään 58 §:ssä.

Työntekijälle 1 ja 2 momentin nojalla maksettavasta palkasta työnantaja saa 22 §:n 1 momenttia noudattaen vähentää, mitä työntekijältä on työsuorituksen puuttumisen johdosta säästynyt tai mitä hän sinä aikana muulla työllä on ansainnut tai tahallaan jättänyt ansaitsematta.

Jos työnantaja voisi irtisanoa tai purkaa työsopimuksen, hänellä on oikeus, noudattaen päällikön kohdalla 90 päivän, muun päällystön kohdalla 30 päivän sekä muiden kuin edellä mainittujen työntekijäin kohdalla 14 päivän ilmoitusaikaa, lomauttaa työntekijä siten, että työnteko ja palkanmaksu keskeytetään toistaiseksi tai määräajaksi työsuhteen muutoin pysyessä voimassa. Työntekijä voidaan edellä mainitulla tavalla lomauttaa enintään 90 päivän ajaksi, jos työ on tilapäisesti vähentynyt eikä työnantaja voi kohtuudella järjestää muuta työtä tai työnantajan tarpeisiin sopivaa koulutusta.

Työsopimuksella tai työsuhteen kestäessä muutenkin voidaan työntekijän tai työnantajan aloitteesta sopia työntekijän lomauttamisesta. Lomautusoikeutta voidaan laajentaa työehtosopimuksella.

Jos lomauttaminen on tapahtunut toistaiseksi, on työnantajan ilmoitettava työn alkamisesta vähintään viikkoa ennen, jollei toisin ole sovittu. (22.2.1991/381)

Lomauttaminen ei estä työntekijää ottamasta lomautusajaksi muuta työtä. (22.2.1991/381)

Milloin 24 §:n 1 momentin mukaisen lomautuksen perusteena on taloudellisista tai tuotannollisista syistä johtuva työn vähentyminen, on työnantajan, lomautuksen välttämättömyyden tultua hänen tietoonsa, annettava lomautuksesta välittömästi ja mikäli mahdollista viimeistään kolme kuukautta ennen lomautuksen alkamista ennakkoilmoitus 77 §:n 1 momentissa tarkoitetulle luottamusmiehelle ja lomautuksen kohdistuessa vähintään kymmeneen työntekijään myös työvoimaviranomaiselle. Ennakkoilmoituksessa tulee mainita lomautuksen syy, arvioitu alkamisaika ja kesto sekä lomautettavien työntekijöiden arvioitu lukumäärä ammattiryhmittäin.

Edellä 24 §:n 1 momentissa tarkoitettua ilmoitusvelvollisuutta ei kuitenkaan ole tapauksissa, joissa työnantajalla ei ole muun syyn kuin lomautuksen vuoksi lomautusaikaan kohdistuvaa palkanmaksuvelvollisuutta tai joissa työnteon este johtuu 23 §:n 2 momentissa tarkoitetuista tapauksista.

Ilmoitus lomautuksesta annetaan työntekijälle henkilökohtaisesti, jollei työnantajan ja 77 §:n 1 momentissa tarkoitetun luottamusmiehen kesken toisin sovita. Ilmoituksessa tulee mainita lomautuksen syy, sen alkamisaika ja määräaikaisen lomautuksen kesto sekä toistaiseksi tapahtuvan lomautuksen osalta sen arvioitu kesto. Työnantajan on työntekijän pyynnöstä annettava lomautuksesta kirjallinen todistus. Ilmoitus lomautuksesta on annettava tiedoksi edellä tarkoitetulle luottamusmiehelle ja lomautuksen kohdistuessa vähintään kymmeneen työntekijään myös työvoimaviranomaisille.

Jos työntekijä on estynyt tekemästä työtään sairauden tai vamman vuoksi, on hänellä työsuhteen jatkuessa oikeus saada palkkansa sanotun esteen kestämisaikana, aluksen päälliköllä kuitenkin enintään 90 päivältä ja muilla työntekijöillä ulkomaanliikenteessä enintään 60 päivältä ja kotimaaliikenteessä 30 päivältä.

Oikeutta sairausajan palkkaan ei kuitenkaan ole, jos sairastuminen tai tapaturma on sattunut vuosiloman tai lomauttamisen aikana, paitsi jos työkyvyttömyyden voidaan selvästi osoittaa aiheutuneen työstä johtuneista olosuhteista. Oikeus sairausajan palkkaan vuosiloman aikana syntyneen työkyvyttömyyden johdosta alkaa työkyvyttömyyden alkamispäivää seuraavana kahdeksantena päivänä, jos työntekijä pyytää loman siirtämistä merimiesten vuosilomalain (353/75) 8 §:n 3 momentissa säädetyllä tavalla, ja lomauttamisen aikana alkaneen työkyvyttömyyden johdosta sen alkamispäivää seuraavana päivänä.

Työntekijän oikeutta sairausajan palkkaan voidaan rajoittaa työnantajien ja työntekijöiden valtakunnallisten yhdistysten välisellä työehtosopimuksella. Edellä tarkoitettuja työehtosopimusmääräyksiä työnantaja saa soveltaa niidenkin työntekijöiden työsuhteissa, jotka eivät ole työehtosopimukseen sidottuja, mutta joiden työsuhteissa muutoin noudatetaan työehtosopimuksen määräyksiä. Jos työsopimuksessa on niin sovittu, työehtosopimuksen mainittua määräystä saadaan noudattaa työehtosopimuksen lakkaamisen jälkeen uuden työehtosopimuksen voimaantuloon asti niissä työsuhteissa, joissa määräystä saataisiin soveltaa, jos työehtosopimus olisi edelleen voimassa.

Jos työntekijä on työsuhteen päättyessä kykenemätön työhönsä sairauden tai vamman vuoksi, on hänellä oikeus sairausajan palkkaa vastaavaan korvaukseen, mikäli hänellä olisi työsuhteen jatkuessa ollut oikeus saada sairausajan palkkaa.

Työntekijällä on oikeus 1 momentissa tarkoitettuun korvaukseen myös sellaisen kuuden kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä alkaneen työkyvyttömyyden johdosta, jonka voidaan selvästi osoittaa aiheutuneen työstä johtuneista olosuhteista.

Jos työnantaja on purkanut työsopimuksen 49 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetun työntekijän käyttäytymisen vuoksi, ei työntekijällä ole oikeutta 1 momentissa tarkoitettuun korvaukseen, vaikka hän työsuhteen päättyessä on ollut työkyvytön, jos työkyvyttömyyteen johtanut sairaus tai vamma on aiheutunut purkamisen perusteena olevasta käyttäytymisestä.

Jos 25 ja 26 §:ssä tarkoitettu sairaus tai vamma on ollut sen laatuinen, että työnantajalla on ollut oikeus irtisanoa työsopimus tai työntekijä on irtisanonut työsopimuksen, katsotaan irtisanomisajan sisältyvän 25 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin aikoihin.

Oikeutta 25 ja 26 §:ssä tarkoitettuun palkkaan tai korvaukseen ei ole, jos työkyvyttömyys on aiheutunut sairaudesta tai vammasta, jonka työntekijä on työsopimusta tehdessään tahallaan jättänyt ilmoittamatta tahi jos työntekijä on aiheuttanut sairauden tai vamman tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudellaan. Sanottua oikeutta ei myöskään ole ajalta, jolta työntekijä saa palkkaa toiselta työnantajalta.

Kun työntekijä kuolee, maksetaan palkka hänen kuolinpäivänsä loppuun, jollei hänen oikeutensa palkkaan ole muutoin lakannut. Jos alus työntekijöineen tuhoutuu eikä saada selville, milloin se on tapahtunut, on palkkaa laskettaessa työntekijän katsottava kuolleen sen ajan päättyessä, joka tuhoutuneelta alukselta olisi kulunut matkaan määräpaikkaan siitä paikasta, jossa siitä viimeksi saatiin tieto.

Jos työntekijältä jäi jälkeen puoliso tai alle 16 vuotiaita lapsia, on näille suoritettava kuukauden peruspalkkaa ja mahdollisia kiinteitä lisiä vastaava korvaus, jos kuolema tapahtui työsuhteen kestäessä tai työntekijällä oli oikeus korvaukseen 26 §:n 1 momentin mukaan. Jälkimmäisessä tapauksessa voidaan kuitenkin vähentää se määrä, joka on suoritettu tai on suoritettava sanotun säännöksen perusteella.

Työnantajan on huolehdittava työturvallisuudesta ja otettava varteen kaikki, mikä työn laatuun, työolosuhteisiin, työntekijän ikään, sukupuoleen, ammattitaitoon ja hänen muihin edellytyksiinsä katsoen kohtuuden mukaan on tarpeellista työntekijän suojelemiseksi joutumasta työssä alttiiksi tapaturmille tai saamasta työn johdosta haittaa terveydelleen.

Raskaana oleva työntekijä, jonka työhön tai työpaikan olosuhteisiin liittyvän kemiallisen aineen, säteilyn tai tarttuvan taudin arvioidaan aiheuttavan vaaraa sikiön kehitykselle tai raskaudelle, on pyrittävä siirtämään muihin työntekijälle hänen ammattitaitonsa ja kokemuksensa huomioon ottaen sopiviin tehtäviin äitiysloman alkamiseen saakka, jollei työstä tai työpaikan olosuhteista ole vaaraa aiheuttavaa tekijää voitu poistaa.

Työn turvallisuudesta ja terveellisyydestä huolehtimiseksi ja niiden edistämiseksi työnantajan ja työntekijän on oltava yhteistoiminnassa työpaikalla.

Työ on järjestettävä niin, että työntekijä saa tarpeeksi aikaa lepoa, virkistystä ja itsensä kehittämistä ja vakaumuksensa toteuttamista varten sekä kansalaisvelvollisuuksiensa täyttämiseen.

Jos on syytä olettaa, että työntekijä on sairas tai vahingoittunut, on työnantajan toimitettava hänet viipymättä lääkärin tarkastettavaksi tai aluksen ollessa merellä, otettava välittömästi yhteys lääkäriin, jollei tällaista toimenpidettä ole pidettävä ilmeisen tarpeettomana. Työnantajan vaatiessa on työntekijä velvollinen alistumaan lääkärintarkastukseen.

Työnantajan on suoritettava edellä tarkoitetuista toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset, paitsi jos työntekijä on ilmeisen aiheettomasti pyytänyt lääkärintarkastuksen suorittamista.

Työntekijällä on oikeus saada vapaaksi työstä sairausvakuutuslaissa (1224/2004) tarkoitetut äitiys-, erityisäitiys-, isyys- ja vanhempainrahakaudet.

Työntekijällä on oikeus pitää vanhempainvapaa enintään kahdessa osassa, joiden tulee olla vähintään 25 arkipäivän pituisia.

Työntekijä saa työnantajan suostumuksella tehdä äitiysrahakauden aikana työtä, joka ei vaaranna hänen eikä sikiön tai syntyneen lapsen turvallisuutta. Tällaista työtä ei kuitenkaan saa tehdä kahden viikon aikana ennen laskettua synnytysaikaa eikä kahden viikon aikana synnytyksen jälkeen. Sekä työnantajalla että työntekijällä on oikeus milloin tahansa keskeyttää äitiysrahakauden aikana tehtävä työ.

Työntekijällä on oikeus saada hoitovapaata lapsensa tai muun hänen taloudessaan vakituisesti asuvan lapsen hoitamiseksi, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Ottolapsen vanhemman oikeus hoitovapaaseen jatkuu kuitenkin siihen saakka, kun lapseksi ottamisesta on kulunut kaksi vuotta, enintään siihen asti, kun lapsi aloittaa koulun.

Hoitovapaana voidaan pitää enintään kaksi vähintään kuukauden pituista jaksoa, jolleivät työnantaja ja työntekijä sovi kahta useammasta tai kuukautta lyhyemmästä jaksosta. Hoitovapaata saa vain toinen vanhemmista tai huoltajista kerrallaan. Äitiys- tai vanhempainvapaan aikana toinen vanhemmista tai huoltajista voi kuitenkin pitää yhden jakson hoitovapaata.

Äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaasta sekä hoitovapaasta on ilmoitettava työnantajalle viimeistään kaksi kuukautta ennen vapaan aiottua alkamisaikaa. Jos vapaan kesto on enintään 12 arkipäivää, ilmoitusaika on kuitenkin yksi kuukausi. Ottolapsen hoidon vuoksi pidettävästä vapaasta ilmoitettaessa on, jos mahdollista, noudatettava edellä säädettyä ilmoitusaikaa.

Jos kahden kuukauden ilmoitusajan noudattaminen ei ole puolison työhön menon ja siitä johtuvan lapsen hoidon järjestämisen takia mahdollista, työntekijällä on oikeus jäädä vanhempainvapaalle kuukauden kuluttua ilmoituksesta, ellei siitä aiheudu työpaikan tuotanto- tai palvelutoiminnalle vakavaa haittaa. Työnantajan on katsoessaan, ettei voi suostua kuukauden ilmoitusaikaan, esitettävä työntekijälle selvitys kieltäytymisen perusteena olevista seikoista.

Työntekijä saa perustellusta syystä muuttaa vapaan ajankohdan ja pituuden ilmoittamalla siitä työnantajalle viimeistään kuukautta ennen muutosta. Työntekijä saa kuitenkin varhentaa äitiysvapaan sekä muuttaa synnytyksen yhteydessä pidettäväksi aiotun isyysvapaan ajankohdan, jos se on tarpeen lapsen syntymän tai lapsen, äidin tai isän terveydentilan vuoksi. Muutoksesta on tällöin ilmoitettava työnantajalle niin pian kuin mahdollista. Ottolapsen vanhempi saa perustellusta syystä muuttaa ennen vapaan alkamista vapaan ajankohtaa ilmoittamalla siitä työnantajalle niin pian kuin se on mahdollista.

Työntekijä, joka on ollut saman työnantajan työssä yhteensä vähintään kuusi kuukautta viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana, voi saada lapsensa tai muun hänen taloudessaan vakituisesti asuvan lapsen hoitamiseksi osittaista hoitovapaata siihen saakka, kun perusopetuksessa olevan lapsen toinen lukuvuosi päättyy. Jos lapsi kuuluu perusopetuslain (628/1998) 25 §:n 2 momentissa tarkoitetun pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin, osittaista hoitovapaata voi kuitenkin saada siihen saakka, kun lapsen kolmas lukuvuosi päättyy. Erityisen hoidon ja huollon tarpeessa olevan vammaisen tai pitkäaikaissairaan lapsen vanhempi voi saada osittaista hoitovapaata siihen saakka, kun lapsi täyttää 18 vuotta. Lapsen molemmat vanhemmat tai huoltajat saavat olla osittaisella hoitovapaalla saman kalenterijakson aikana, mutta eivät yhtäaikaisesti. Työntekijän on tehtävä työnantajalle esitys osittaisesta hoitovapaasta viimeistään kaksi kuukautta ennen vapaan alkamista.

Työnantaja ja työntekijä sopivat osittaisesta hoitovapaasta ja sen yksityiskohtaisista järjestelyistä haluamallaan tavalla. Työnantaja voi kieltäytyä sopimasta vapaasta tai antamasta sitä vain, jos vapaasta aiheutuu työpaikan toiminnalle vakavaa haittaa, jota ei voida välttää kohtuullisilla työn järjestelyillä. Työnantajan on esitettävä työntekijälle selvitys kieltäytymisensä perusteena olevista seikoista.

Osittaisen hoitovapaan muuttamisesta on sovittava. Jos siitä ei voida sopia, työntekijä voi perustellusta syystä keskeyttää vapaan noudattaen vähintään kuukauden ilmoitusaikaa.

Työntekijän lapsen tai muun hänen taloudessaan vakituisesti asuvan lapsen, joka ei ole täyttänyt 10 vuotta, sairastuessa äkillisesti työntekijällä on oikeus saada lapsen hoidon järjestämiseksi tai tämän hoitamiseksi tilapäistä hoitovapaata enintään neljä työpäivää kerrallaan, jos työntekijä jää aluksesta Suomen satamassa ja palaa alukseen Suomen satamassa. Sama oikeus on myös lapsen vanhemmalla, joka ei asu tämän kanssa samassa taloudessa. Tilapäiseen hoitovapaaseen oikeutetut saavat olla tilapäisellä hoitovapaalla saman kalenterijakson aikana, mutta eivät yhtäaikaisesti.

Työntekijän on ilmoitettava työnantajalle tilapäisestä hoitovapaasta ja sen arvioidusta kestosta niin pian kuin mahdollista. Työnantajan pyynnöstä työntekijän on esitettävä luotettava selvitys tilapäisen hoitovapaan perusteesta.

Työntekijällä on oikeus tilapäiseen poissaoloon työstä, jos hänen välitön läsnäolonsa on välttämätöntä hänen perhettään kohdanneen, sairaudesta tai onnettomuudesta johtuvan ennalta-arvaamattoman ja pakottavan syyn vuoksi. Oikeuden käyttämisen edellytyksenä on, että työntekijä jää aluksesta Suomen satamassa ja palaa alukseen Suomen satamassa ja että alus ei tästä syystä tule merikelvottomaksi.

Työntekijän on ilmoitettava työnantajalle poissaolostaan ja sen syystä niin pian kuin mahdollista. Työnantajan pyynnöstä työntekijän on esitettävä luotettava selvitys poissaolonsa perusteesta.

Sopimus, jolla työntekijä luopuu oikeudestaan 32 ja 32 b–32 f §:ssä tarkoitettuihin perhevapaisiin, on mitätön.

Työnantajalla ei ole velvollisuutta maksaa työntekijälle palkkaa 32 tai 32 b–32 f §:ssä tarkoitettujen perhevapaiden ajalta. Työntekijälle, joka on yhtäjaksoisesti ollut samassa tai saman johdon alaisessa yrityksessä vähintään kuusi kuukautta, työnantaja on kuitenkin velvollinen maksamaan palkkaa äitiysvapaan ajalta siten kuin 25 §:ssä säädetään sairausajan palkasta.

Jos työntekijä on raskauteen tai synnytykseen liittyvän sairauden vuoksi estynyt tekemästä työtään muuna kuin äitiys- tai vanhempainvapaan aikana, hänellä on oikeus sairausajan palkkaan 25 §:n säännösten mukaisesti. Jos raskauteen tai synnytykseen liittyvästä sairaudesta johtuva työkyvyttömyys ja äitiysvapaa ovat yhdenjaksoisia, työntekijällä ei kuitenkaan ole oikeutta palkkaan pidemmältä ajalta kuin 25 §:n 1 momentissa säädetään sairausajan palkasta.

Työnantajan on korvattava raskaana olevalle työntekijälle synnytystä edeltävistä lääketieteellisistä tutkimuksista aiheutuva ansionmenetys, jos tutkimuksia ei voida suorittaa työajan ulkopuolella.

Työntekijällä on oikeus saada vapaata työstään kunnallisen luottamustoimen hoitamista varten siten kuin kuntalain (365/1995) 32 b §:ssä säädetään.

Jos työntekijä on sairas tai vahingoittunut, on työnantajan huolehdittava siitä, että hän saa asianmukaista hoitoa aluksessa tai maissa. Hoitoon kuuluvat myös ylläpito, lääkärinhoito siihen liittyvine matkoineen ja lääkkeet. Jos on aihetta otaksua työntekijän sairastavan tautia, josta voi aiheutua vaaraa aluksessa oleville, on työnantajan toimitettava hänet maihin, jollei aluksessa voida ryhtyä turvatoimenpiteisiin tartuntavaaran välttämiseksi.

Jos sairas tai vahingoittunut työntekijä on jätettävä ulkomaille, on työnantajan varmistauduttava siitä, että työntekijä saa asianmukaista hoitoa ja, milloin työntekijän hyvinvoinnin kannalta on tarpeen, ilmoitettava lähimmälle Suomen konsulille asiasta. Työnantajan on viipymättä ilmoitettava asiasta myös työntekijän lähimmille omaisille, jollei työntekijä sitä kiellä.

Työnantajan on suoritettava työsuhteen kestäessä sairastuneen tai vahingoittuneen työntekijän hoidosta aiheutuneet kustannukset, enintään kuitenkin 42 päivältä tai, jos työntekijää on hoidettava muussa kuin siinä maassa, jossa hänellä on kotipaikkansa, 84 päivältä. Aluksessa annettu hoito tai työsuhteen päättyminen eivät vaikuta työnantajan edellä tarkoitettuun velvollisuuteen, ellei jäljempänä säädetystä muuta johdu.

Työnantajan 1 momentissa tarkoitettu velvollisuus lakkaa kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun työntekijä on viimeksi jättänyt aluksen. Sairaalahoidosta aiheutuvien kustannusten osalta voidaan mainittua aikaa pidentää vuoden mittaiseksi, jos työntekijä hänestä riippumattomista syistä ei ole voinut päästä hoitoon aikaisemmin.

Työnantaja ei ole velvollinen suorittamaan tässä pykälässä tarkoitettuja sairaanhoidon kustannuksia, jos työntekijä on työsopimusta tehdessään tahallaan jättänyt ilmoittamatta sairautensa tai vammansa tahi aiheuttanut sen tahallisesti taikka törkeällä huolimattomuudellaan eikä jos työntekijä on sairastunut tai vammautunut vuosiloman tai lomauttamisen aikana, ellei sairauden tai vamman voida selvästi osoittaa aiheutuneen työstä johtuneista olosuhteista. Sanottua velvollisuutta ei ole myöskään, jos työntekijällä on työsuhteen päättymisen jälkeen oikeus saada 1 momentissa tarkoitetut sairaanhoidon kustannukset toiselta työnantajalta.

Tarttuvassa vaiheessa olevasta sukupuolitaudista aiheutuneiden sairaala-, lääkärinhoito- ja lääkekustannusten korvaamisessa noudatetaan tartuntatautilain (583/86) säännöksiä.

Työnantajan on viipymättä ilmoitettava työntekijän kuolemasta tämän lähimmille omaisille.

Jos työntekijällä oli tai hänellä olisi kuollessaan ollut oikeus saada sairaanhoitoa 35 §:n säännösten nojalla työnantajan kustannuksella, on työnantajan huolehdittava hänen hautauksestaan. Jos toimitetaan polttohautaus, on työnantajan huolehdittava lisäksi, että tuhkan sisältävä uurna toimitetaan omaisten osoittamaan tai muuhun asianmukaiseen säilytyspaikkaan.

Päällikön on huolehdittava, että vainajalta alukseen jäänyt omaisuus luetteloidaan todistajien läsnäollessa niin pian kuin mahdollista ja luovutetaan kuolinpesän osakkaille tai näiden lukuun työnantajan asiamiehelle. Sikäli kun omaisuuden voidaan olettaa ennen sen luovuttamista pilaantuvan tai turmeltuvan, voi päällikkö myydä sen tai toimittaa sen pois. Myynnistä kertyneet tulot tilitetään kuolinpesän osakkaille tai näiden lukuun työnantajan asiamiehelle.

Työnantajan on suoritettava työntekijän hautauksesta aiheutuvat kustannukset, jos hän on 36 §:n nojalla velvollinen huolehtimaan työntekijän hautauksesta. Hautauskustannuksina pidetään myös polttohautauksesta aiheutuneita kustannuksia.

Jos työntekijä kuolee sinä aikana, jolloin hänen sairaanhoitonsa on kustannettava tämän lain mukaan valtion varoista, on myös 1 momentissa tarkoitetut kulut suoritettava valtion varoista.

Määräajaksi tai määrämatkaksi tehty työsopimus lakkaa sovitun työkauden päättyessä ilman irtisanomista, jollei toisin ole sovittu.

Jollei työkauden pituutta ole 1 momentissa mainituissa tapauksissa määrätty kalenteriajan mukaan, työnantajan on hyvissä ajoin ilmoitettava työntekijälle odotettavissa olevasta työsuhteen päättymisestä, milloin se riippuu sellaisesta seikasta joka on työnantajan mutta ei työntekijän tiedossa.

Toistaiseksi tehty tai muutoin toistaiseksi voimassa oleva työsopimus voidaan molemmin puolin irtisanoa päättymään tietyn irtisanomisajan kuluttua tahi, jos niin on sovittu tai laissa erikseen säädetty, irtisanomisaikaa noudattamatta.

Työnantajan irtisanomisoikeutta voidaan lisäksi rajoittaa sopimuksella siten, että hän saa käyttää sitä vain sopimuksessa mainituilla perusteilla.

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta raskauden takia. Jos työnantaja irtisanoo raskaana olevan työntekijän työsopimuksen, irtisanomisen katsotaan johtuvan työntekijän raskaudesta, jollei työnantaja näytä muuta perustetta. Työntekijän on esitettävä selvitys raskaudestaan, jos työnantaja sitä pyytää. Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta äitiys-, erityisäitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan tai hoitovapaan aikana eikä myöskään, saatuaan tietää työntekijän olevan raskaana tai käyttävän oikeuttaan edellä mainittuun vapaaseen, päättymään vapaan alkaessa tai aikana. Muu sopimus on mitätön.

Työnantajan on toimitettava työsopimuksen irtisanominen tässä pykälässä tarkoitetulla perusteella kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun irtisanomisen peruste on tullut työnantajan tietoon.

Työnantajalla on oikeus irtisanoa toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, jos työ on vähentynyt taloudellisista, tuotannollisista tai muista niihin verrattavista syistä vähäistä suuremmassa määrin ja muutoin kuin tilapäisesti eikä työntekijää voida ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa uudelleen tai kouluttaa uusiin tehtäviin.

Mitä 39 §:n 3 momentissa säädetään irtisanomisoikeuden rajoittamisesta, koskee vastaavasti myös tässä pykälässä tarkoitettuja irtisanomisperusteita.

Sairaudesta tai vammasta johtuvan työstä poissalon tai 32 ja 32 b–32 f §:ssä tarkoitettujen vapaiden päättyessä työntekijällä on oikeus palata ensisijaisesti siihen alukseen, josta hän lähti edellä tarkoitetun syyn vuoksi. Työntekijällä on ensisijaisesti oikeus palata aikaisempaan työhönsä. Jos tämä ei ole mahdollista, työntekijälle on tarjottava aikaisempaa työtä vastaavaa työsopimuksen mukaista työtä ja, jos tämäkään ei ole mahdollista, muuta työsopimuksen mukaista työtä.

Jos työntekijä tietää, milloin hän voi palata työhön, on hänen ilmoitettava siitä hyvissä ajoin työnantajalle.

3 momentti on kumottu L:lla 22.1.1999/26.

Työntekijällä, joka kieltäytyy hänelle 1 momentin mukaan tarjotusta työstä, ei ole oikeutta palkkaan 23 §:n 1 momentin mukaan.

Työsopimuksen irtisanominen on toimitettava kirjallisesti. Työnantajan on annettava työntekijälle kirjallinen selvitys irtisanomiseen johtaneista syistä.

Irtisanomisaika voidaan sopia enintään kuudeksi kuukaudeksi. Jos on sovittu pitemmästä ajasta, on sen sijasta noudatettava sanottua irtisanomisaikaa.

Irtisanomisaika voidaan sopimuksessa määrätä työnantajalle sitä aikaa pitemmäksi, jota työntekijän on noudatettava irtisanoessaan sopimuksen. Milloin irtisanomisaika on sovittu työntekijälle pitemmäksi kuin työnantajalle, on työntekijäänkin nähden voimassa se irtisanomisaika, jota työnantajan on noudatettava.

Jos muusta irtisanomisajasta ei ole sovittu, voidaan päällikön työsopimus kuitenkin irtisanoa päättymään aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua.

Jos irtisanomista ei ole tutkittava laivatoimikunnassa 69 §:n nojalla, työnantajan on ennen irtisanomisen toimittamista varattava työntekijälle mahdollisuus tulla kuulluksi irtisanomisen perusteesta. Työntekijällä on oikeus häntä kuultaessa käyttää avustajaa.

Työnantaja, joka ei noudata 41 §:ssä säädettyä irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

Jos työntekijä eroaa irtisanomisaikaa noudattamatta, hän on velvollinen irtisanomisajan noudattamatta jättämisestä aiheutuvana kertakaikkisena korvauksena maksamaan työnantajalle irtisanomisajan palkkaa vastaavan määrän. Työnantaja saa pidättää tämän määrän työntekijälle maksettavasta lopputilistä, noudattaen mitä tämän lain 22 §:ssä on säädetty työnantajan kuittausoikeudesta.

Jos irtisanomisajan noudattamatta jättäminen koskee vain osaa irtisanomisajasta, suoritusvelvollisuus koskee vastaavaa osaa irtisanomisajan palkasta.

Jos työntekijän työsopimus on irtisanottu 39 a §:n perusteella, työnantajalla ei ole, jollei toisin ole sovittu, oikeutta sijoittaa ennen irtisanomisen toimittamista ansaittua mutta käyttämätöntä merityöaikalain (296/76) 14 §:ssä tarkoitettua tai työehtosopimuksin sovittua vastikevapaata kulumaan yhtäaikaisesti irtisanomisajan kanssa.

Irtisanomisajan palkkaan kuuluu peruspalkka mahdollisine kiinteine lisineen ja luontaisetuineen.

Sopimussuhdetta katsotaan pidennetyn toistaiseksi, jos työnantaja sallii työntekijän jatkaa työtä sen jälkeen kun työsuhde tämän lain mukaan olisi voinut päättyä sovitun ajan tai matkan päättymisen tai sopimuksen irtisanomisen ja irtisanomisajan loppuunkulumisen vuoksi.

Edellä 1 momentissa olevaa säännöstä ei sovelleta, jos siinä tarkoitetun ajan jälkeen tehdään työtä, jota on välttämättä tehtävä aluksen, aluksessa olevien tai lastin turvallisuuden vuoksi, eikä työ kestä kahta päivää kauempaa.

Työnantajan joutuessa konkurssitilaan voidaan työsopimus 39 §:n säännösten estämättä ja sopimuskauden pituudesta riippumatta molemmin puolin sanoa irti noudattaen 41 §:ssä tarkoitettuja irtisanomisaikoja. Palkan konkurssin ajalta maksaa konkurssipesä.

Kun työnantaja kuolee, on kuolinpesän osakkailla ja työntekijällä 1 momentissa tarkoitettu irtisanomisoikeus.

Irtisanomisoikeutta 1 momentin nojalla ei kuitenkaan ole, jos työnantajalla on tarjota työntekijälle muu tehtävä, johon hänet ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden voidaan kohtuudella sijoittaa uudelleen tai kouluttaa.

Saatuaan tietää työnantajan liikkeen tai aluksen luovutuksesta, on työntekijällä irtisanomis- tai työsopimusajasta riippumatta oikeus irtisanoa työsopimus päättymään luovutuspäivästä. Jos työntekijälle on annettu tieto luovutuksesta vasta sen tapahduttua, on hänellä oikeus irtisanoa työsopimus päättymään heti.

Lomautetulla työntekijällä on työsuhteessa muuten noudatettavasta irtisanomisajasta riippumatta oikeus irtisanoa työsopimuksensa päättymään milloin tahansa lomautusaikana, ei kuitenkaan, jos lomautuksen päättymisaika on jo hänen tiedossaan, viimeisen viikon aikana ennen lomautuksen päättymistä.

Milloin lomauttaminen on alkanut työntekijän saamatta hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa ja työnantaja ennen lomauttamisen päättymistä irtisanoo työsopimuksen, on hänen korvattava työntekijälle irtisanomisajan palkan tai sen osan menettämisestä näin aiheutunut vahinko, jollei toisin ole sovittu tai 58 §:n säännöksestä muuta johdu.

Milloin lomauttaminen on tullut voimaan työntekijän saamatta hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa ja toistaiseksi voimassa oleva lomauttaminen on kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään 200 kalenteripäivää, lomautetulla työntekijällä on työsopimuksen irtisanoessaan oikeus saada korvaus irtisanomisajan palkan tai sen osan menetyksestä samalla tavalla kuin työnantajan irtisanoessa työsopimuksen, jollei työnantaja viikon kuluessa irtisanomisen toimittamisesta tarjoa työntekijälle työtä, muusta ole sovittu tai 58 §:stä muuta johdu.

Tämän pykälän säännöksiä on vastaavasti sovellettava, milloin työntekijälle ei 23 §:n 2 momentin mukaan tarvitse työsuhteen jatkumisesta huolimatta maksaa palkkaa tai milloin työn teettämistä on muutettu tavalla, joka olennaisesti alentaa työntekijän ansiota. Viimeksi mainitussa tapauksessa voidaan sopimuksella rajoittaa työntekijälle 1 momentin mukaan kuuluvaa irtisanomisoikeutta.

Milloin työnantaja on irtisanonut työsopimuksen muista kuin työntekijästä johtuvista syistä ja työnantaja yhdeksän kuukauden kuluessa irtisanomisajan päättymisestä tarvitsee työvoimaa samoihin tai samanlaisiin tehtäviin, työnantajan tulee tiedustella asianomaiselta työvoimaviranomaiselta, onko entisiä työntekijöitä etsimässä tämän viranomaisen välityksellä työtä, ja myönteisessä tapauksessa tarjota työtä ensisijassa näille työnhakijoille.

Jos työntekijä saatuaan tietää 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetuista olosuhteista on suostunut tekemään työtä sanotuissa olosuhteissa, ei hänellä ole tässä pykälässä tarkoitettua irtisanomisoikeutta.

Jos työntekijällä on oikeus irtisanoa työsopimuksensa 1 momentin 2 kohdan nojalla, on työnantaja velvollinen työntekijän pyynnöstä heti lomauttamaan työntekijän siihen saakka, kun työnantaja voi tarjota työntekijälle tämän entistä työtä vastaavaa työtä, johon ei liity lomauttamisen perusteena olleita olosuhteita.

Työntekijällä ei ole oikeutta irtisanoa työsopimustaan 1 momentin 4 kohdan nojalla, jos alus sen johdosta tulisi merikelvottomaksi, ellei hänen tilalleen voida hankkia sopivaa työntekijää. Työntekijä on velvollinen korvaamaan työnantajalle uuden työntekijän hankkimisesta aiheutuneet kustannukset. Sanottua korvausta voidaan alentaa tai poistaa korvausvelvollisuus kokonaan ottaen huomioon työsuhteen kestoaika sekä muut asiaan vaikuttavat seikat.

Jos työntekijä on lomautettu 46 §:n 3 momentin nojalla, hänellä on oikeus palata ensisijaisesti siihen alukseen, josta hänet lomautettiin.

Määrämatkaksi tehty työsopimus päättyy sovitussa paikassa.

Määräajaksi tehty työsopimus on määräajan päättymisestä huolimatta voimassa kunnes alus saapuu satamaan, jos työntekijä on aluksessa sen ollessa määräajan päättyessä merellä. Työsopimus ei kuitenkaan pääty satamassa, johon alus poikkeaa satunnaisesti ja lyhytaikaisesti aluksessa olevien, aluksen tai lastin turvallisuuden vuoksi.

Jollei toisin ole sovittu tai jäljempänä säädetty, voidaan toistaiseksi voimassa oleva työsopimus irtisanoa päättymään vain työntekijän kotimaassa sijaitsevassa satamassa tai paikkakunnalla, jolla työsopimus on solmittu. Työsopimus ei pääty irtisanomisajan kuluttuakaan 2 momentin viimeisessä virkkeessä tarkoitetussa satamassa, ellei toisin ole sovittu.

Työntekijä voi 3 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa irtisanoa työsopimuksensa päättymään missä satamassa tahansa, johon alus saapuu purkausta, lastausta tai riisumista varten.

Työntekijä voi 43 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa irtisanoa työsopimuksensa päättymään ensimmäisessä satamassa, johon alus irtisanomisajan kuluttua saapuu.

Edellä 44 §:ssä ja 46 §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa työsopimus päättyy tai lomautus alkaa ensimmäisessä satamassa, johon alus saapuu. Mikäli työntekijä on irtisanonut työsopimuksensa 46 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla tai hänet on lomautettu 46 §:n 3 momentin nojalla, on hänet kuitenkin ennen aluksen saapumista sodanvaara-alueelle toimitettava satamaan tai paikkaan, josta 53 §:ssä tarkoitettu matka voidaan järjestää. Tällöin työsopimus päättyy tai lomautus alkaa sanotussa satamassa tai paikassa.

Jos työsopimus 47 §:ssä tai 1–3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa päättyisi maassa, jonka viranomaiset eivät salli työntekijän päästä maahan tai jossa työntekijältä vaaditaan sellaista vakuutta, jota hän ei voi antaa, jatkuu työsopimus, kunnes alus saapuu sellaiselle paikkakunnalle, jolla mainittuja esteitä ei ole.

Sovitusta työkaudesta ja irtisanomisajasta huolimatta työsopimus voidaan heti purkaa, jos tärkeä syy sitä vaatii. Tällaisena syynä on pidettävä sellaista toisen asianosaisen laiminlyöntiä tai käyttäytymistä tai sellaista ensi sijassa tämän vahingonvaarapiiriin luettavaa olosuhteiden muutosta, jonka johdosta toiselta ei voida kohtuudella vaatia sopimussuhteen jatkamista.

Tämän pykälän säännöksiä ei ole sovellettava työlakosta, työsulusta tai muusta työtaistelusta johtuvaan työn keskeytykseen, ellei sellaiseen ole ryhdytty noudattamatta työriitojen sovittelua koskevia lainsäännöksiä tai toimenpide ole työehtosopimuslain säännöksen tai työehtosopimuksen määräyksen vastainen.

Jos työntekijää on 2 momentin 8 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa kohdannut pätevä este, josta hän ei pätevän syyn vuoksi ole voinut ilmoittaa alukseen, peruuntuu purkaminen. Työhönpaluusta on tällöin voimassa soveltuvin osin mitä 40 §:ssä on säädetty.

Mitä 41 §:n 1 momentissa säädetään irtisanomisen toimittamisesta, koskee myös työsopimuksen purkamista.

Purkamisoikeus raukeaa, jollei syy ole aikaisemmin menettänyt merkitystään, viikon kuluttua siitä, kun aihe purkamiseen ilmaantui tai, jos syy on jatkuva, siitä kun saatiin tieto sen lakkaamisesta. Jos purkamista kohtaa pätevä este, saadaan sopimus purkaa viikon kuluessa esteen lakkaamisesta.

Jos työntekijä 2 §:n 3 momentissa tarkoitetussa liikenteessä on ollut poissa työstä vähintään viikon eikä sinä aikana ole ilmoittanut pätevää estettä, työnantajalla on oikeus katsoa työsopimus purkautuneeksi. Sama oikeus on työntekijällä, jos työnantaja edellä sanotuin tavoin on poissa eikä hänellä ole paikalla sijaista. Jos ilmoittamista on kohdannut pätevä este, peruuntuu purkaminen.

Sopimuksella voidaan rajoittaa työnantajan oikeutta työsopimuksen purkamiseen. Mitä 39 §:n 4 momentissa säädetään, koskee myös työsopimuksen purkamista.

Työntekijä, jonka työsopimuksen työnantaja on purkanut, on toimitettava sellaiseen satamaan, jossa hän voi vapaasti poistua aluksesta ja josta hänellä on mahdollisuus kohtuullisen ajan kuluessa ja kohtuullisin kustannuksin matkustaa kotimaahansa tai paikkakunnalle, jolla työsopimus on solmittu.

Purkamisesta huolimatta työsuhde jatkuu, kunnes alus saapuu 1 momentissa tarkoitettuun satamaan, jollei se aiheuta huomattavaa haittaa osapuolille. Edellä sanottua on soveltuvin osin noudatettava myös kun työntekijä on purkanut työsopimuksensa.

Suomessa asuvalla työntekijällä ja työntekijällä, joka on Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion kansalainen, on työsuhteen päättyessä muualla kuin hänen kotimaassaan oikeus vapaaseen matkaan ylläpitoineen kotipaikkakunnalleen, jos hänen työsuhteensa on keskeytymättä jatkunut kuusi kuukautta. Oikeutta vapaaseen kotimatkaan ei kuitenkaan ole työntekijällä, jolla on ollut mahdollisuus viimeksi kuluneen kolmen kuukauden aikana irtisanoa työsopimuksensa päättymään jossakin kotimaansa satamassa.

Jos aluksen arvioidaan kuukauden kuluessa 1 momentissa tarkoitetun oikeuden syntymisestä saapuvan satamaan, josta kotimatka voidaan järjestää huomattavasti sanotussa momentissa tarkoitettuja kustannuksia pienemmin kustannuksin, on työntekijän, säilyttääkseen oikeutensa vapaaseen kotimatkaan, jatkettava työtä, kunnes alus saapuu sellaiseen satamaan.

Työntekijän on irtisanoessaan tai purkaessaan työsopimuksensa samalla pyydettävä vapaata kotimatkaa.

Tässä pykälässä tarkoitetusta vapaasta kotimatkasta sekä työntekijän, jonka työsuhde on päättynyt, tilalle Suomesta alukselle lähetettävän työntekijän matkasta aiheutuvat kustannukset suoritetaan puoleksi valtion ja puoleksi työnantajan varoista.

Työntekijällä, joka on irtisanonut työsopimuksensa 46 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdan nojalla taikka joka on lomautettu 46 §:n 3 momentin nojalla, on oikeus vapaaseen matkaan ylläpitoineen lähimmälle paikkakunnalle, jolla työsopimus olisi voinut päättyä työnantajan irtisanomana, jollei hänellä ole oikeutta 52 §:ssä tarkoitettuun vapaaseen kotimatkaan.

Työntekijän on irtisanoessaan työsopimuksensa tai pyytäessään lomautusta samalla pyydettävä vapaata kotimatkaa.

Jos työntekijä asuu Suomessa tai on Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion kansalainen, suoritetaan tässä pykälässä tarkoitetusta vapaasta matkasta ja tilalle Suomesta alukselle lähetettävän tällaisen työntekijän matkasta aiheutuvat kustannukset puoleksi valtion ja puoleksi työnantajan varoista. Muun kuin edellä tarkoitetun työntekijän matkasta aiheutuvat kustannukset suoritetaan työnantajan varoista.

Jos työntekijä on aiheuttanut sairauden tai vamman tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella tai jos hän työsopimusta tehdessään on tahallaan jättänyt ilmoittamatta sairaudestaan, vammastaan tai raskaudestaan, ei hänellä ole oikeutta tässä pykälässä tarkoitettuun vapaaseen kotimatkaan.

Työntekijällä on oikeus vapaisiin matkoihin ylläpitoineen 32 §:n 1 momentissa tarkoitetun isyys- tai vanhempainloman taikka hoitovapaan yhteydessä sekä milloin työntekijän työsopimus on päättynyt 3 a §:n nojalla. Näistä matkoista sekä lomalle lähtevän työntekijän tilalle Suomesta alukselle lähetettävän työntekijän matkasta aiheutuvat kustannukset suoritetaan puoleksi valtion ja puoleksi työnantajan varoista.

Työnantajan on, jollei toisin ole sovittu, kustannettava ulkomailla lomautetulle työntekijälle vapaa kotimatka ja lomauttamisen päätyttyä paluumatka alukseen, jos alus tällöin on ulkomailla.

Työnantajan on järjestettävä tässä laissa tarkoitetut kotimatkat. Jos työnantaja ei voi matkaa järjestää, on hänen käännyttävä Suomen konsulin puoleen, jonka on järjestettävä matka. Työntekijän on noudatettava työnantajan tai Suomen konsulin matkan tarkoituksenmukaisesta suorittamisesta antamia määräyksiä.

Työnantajan liikettä tai alusta luovutettaessa on työntekijälle pyrittävä osoittamaan hänen entistä työtään vastaavaa ja vastaavissa olosuhteissa tehtävää työtä samassa tai saman johdon alaisessa yrityksessä. Jollei edellä tarkoitettua työtä pystytä osoittamaan, on työntekijällä oikeus työsuhteen päättyessä kuukauden peruspalkkaa ja mahdollisia kiinteitä lisiä vastaavaan korvaukseen. Oikeutta korvaukseen ei ole työntekijällä, joka on kieltäytynyt ottamasta vastaan edellä tarkoitettua työtä tai liikkeen tahi aluksen uuden suomalaisen haltijan tarjoamaa edellä tarkoitetun kaltaista työtä, eikä työntekijällä, joka on itse irtisanonut työsopimuksensa saatuaan tietää työnantajan liikkeen tai aluksen luovutuksesta.

Jos työntekijä on irtisanottu aluksen tuhoutumisen tai sen kuntoonpanokelvottomaksi julistamisen vuoksi eikä hänellä ole oikeutta 65 §:ssä tarkoitettuun hyvikkeeseen, on hänellä oikeus irtisanomisajan kuluttuakin palkkaan siltä ajalta, jonka hän tästä syystä on ilman työtä, kuitenkin enintään kahdelta kuukaudelta, jollei irtisanomisaika ole pitempi. Irtisanomisajan katsotaan sisältyvän edellä tarkoitettuun aikaan.

Jos palkanmaksu on keskeytetty aluksen tuhoutumisen tai kuntoonpanokelvottomaksi julistamisen vuoksi 23 §:n 2 momentin perusteella tai lomautuksen takia, työntekijällä on oikeus 1 momentissa tarkoitettuun korvaukseen. Työnteon estymisajalta 23 §:n 2 momentin perusteella sekä lomautusilmoitusajalta maksettu palkka sisältyvät korvaukseen. Jos työsopimus edellä tarkoitetussa tapauksessa puolin tai toisin irtisanotaan, vähennetään 45 §:n mukaisesti maksettavasta irtisanomisajan palkan menetyksestä maksettavasta korvauksesta 1 momentissa tarkoitettu korvaus.

Palkalla tarkoitetaan tässä pykälässä työntekijän peruspalkkaa mahdollisine kiinteine lisineen.

Jos työntekijältä on hänestä itsestään riippumattomista syistä jäänyt työsuhteen päättyessä omaisuutta alukseen, on työnantaja velvollinen toimittamaan sen kohtuullisen ajan kuluessa säilytettäväksi kotipaikkakunnalleen tai muuhun sopivaan paikkaan ja ilmoittamaan työntekijälle mistä omaisuus on noudettavissa. Jollei omaisuutta voida sen laatu, säilytyskustannukset ja muut seikat huomioon ottaen säilyttää haitatta taikka jollei työntekijä ole vuoden kuluessa mainitun ilmoituksen saatuaan tai, ellei ilmoitusta ole voitu toimittaa, sanotun ajan kuluessa työsuhteen päättymisestä, noutanut sitä työnantajalta, voidaan omaisuus myydä sopivalla tavalla.

Työsuhteesta johtuvan saatavan vakuudeksi on työnantajalla oikeus pidättää työntekijän omaisuudesta tätä vastaava määrä, kunnes työntekijä suorittaa velkansa tai asettaa sen suorittamisesta vakuuden.

Työsopimuksen lakatessa työnantajan on annettava, jos työntekijä sitä vaatii, todistus työsuhteen kestoajasta ja työtehtävän laadusta. Lisäksi on, jos sitä pyydetään, todistuksessa mainittava syy työsuhteen päättymiseen ja siihen merkittävä arvolause työntekijän osoittamasta työtaidosta, ahkeruudesta ja käytöksestä.

Jos työtodistusta pyydetään myöhemmin kuin kymmenen vuoden kuluttua työsopimuksen lakkaamisesta, työnantaja on velvollinen antamaan todistuksen vain, milloin siitä ei koidu hänelle kohtuutonta hankaluutta. Samalla edellytyksellä työnantajan on pyynnöstä annettava kadonneen tai turmeltuneen työtodistuksen tilalle uusi.

Kuolleen työntekijän lähimmillä omaisilla on oikeus saada työtodistus.

Työnantaja ei saa panna todistukseen mitään sellaista merkkiä tai antaa sitä sellaisessa muodossa, jonka tarkoituksena on antaa työntekijästä muita tietoja kuin todistuksen sanamuodosta käy ilmi.

Jos työsopimus on varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain mukaan työntekijää kohtaan pätemätön pakon, petollisen viettelyn, kiskomisen tahi erhekirjoituksen tai muun sellaisen virheen vuoksi taikka sen johdosta, että sopimukseen vetoaminen olisi kunnian vastaista tai arvotonta, mutta työ on jo alkanut, työntekijällä on oikeus pätemättömyyden voimaansaattamisen sijasta irtisanoa työsopimus heti lakkaamaan, jollei pätemättömyysperuste ole muutoin menettänyt merkitystään.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei estä työntekijää siinä mainitun lain nojalla vetoamasta palkkaa koskevan sopimusehdon pätemättömyyteen. Palkka määräytyy silloin 15 §:ssä mainituin perustein.

Jos työsopimuksessa olevan muuta kuin palkkaa koskevan ehdon soveltaminen ilmeisesti olisi hyvän tavan vastaista tai muutoin kohtuutonta, ehtoa voidaan sovitella tai se jättää huomioon ottamatta.

Työnantaja ei voi työntekijää kohtaan siltä ajalta, jonka tämä on ollut hänen työssään, vedota siihen, että työsopimus on työntekijän vajaavaltaisuuden vuoksi pätemätön.

Jos työsopimuksen jokin ehto on mitätön sen vuoksi, että se on ristiriidassa työntekijäin suojaksi annetun lainsäännöksen kanssa, sopimus jää siitä huolimatta muilta osiltaan voimaan.

Työnantajan, joka tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö tästä laista tai työsopimuksesta hänelle johtuvien velvollisuuksien täyttämisen, tulee, jollei muualla tässä laissa ole säädetty toisin, korvata työntekijälle siten aiheuttamansa vahinko.

Kun 49 §:ssä tarkoitettu työsopimuksen purkaminen on johtunut työnantajan tahallisesta tai huolimattomasta menettelystä, hänen on työntekijälle korvattava myös sopimussuhteen ennenaikaisesta lakkaamisesta aiheutunut vahinko.

Työntekijän, joka tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyö tästä laista tai työsopimuksesta hänelle aiheutuvien velvollisuuksien täyttämisen taikka aiheuttaa tahallisella tai huolimattomalla menettelyllään sopimuksen 49 §:ssä tarkoitetun purkamisen työnantajan toimesta, tulee korvata siten aiheuttamansa vahinko vahingonkorvauslain (412/74) 4 luvun 1 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaan. Samoja perusteita on sovellettava työntekijän työssään työnantajalle aiheuttaman vahingon korvaamiseen.

Korvausta ei ole suoritettava vahingosta, joka aiheutuu 49 §:n 4 momentissa tarkoitetusta työn keskeyttämisestä, milloin työsopimuksen purkaminen sen johdosta ei ole sallittu.

Jos työnantaja irtisanoessaan työntekijän hänestä johtuvasta syystä rikkoo 39 §:ssä säädetyn irtisanomiskiellon, on irtisanotulla työntekijällä oikeus saada sen johdosta hyvike. Hyvikkeenä on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden peruspalkka mahdollisine kiinteine lisineen.

Hyvikkeen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansionmenetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

Jos työnantaja irtisanomisajan kuluessa peruuttaa irtisanomisensa, hän vapautuu velvollisuudesta hyvikkeen maksamiseen. Jos irtisanominen peruutetaan myöhemmin, hyvikettä ei ole suoritettava pitemmältä kuin siltä ajalta, jona työntekijä ei ole saanut tehdä työtä työnantajan palveluksessa.

Jos työnantajan irtisanomisoikeutta on rajoitettu 39 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla, voidaan vastoin sellaisia rajoituksia tapahtuneen irtisanomisen seuraamuksista sopia edellä tässä pykälässä säädetystä poiketen.

Jos työnantaja on laillisetta syyttä purkanut työsopimuksen, on työntekijällä oikeus kahden kuukauden peruspalkkaa ja mahdollisia kiinteitä lisiä vastaavaan korvaukseen siitä kun työsuhde päättyi.

Milloin työsopimuksen laillisetta syyttä purkanut työnantaja olisi sopimuksen irtisanoessaan ollut velvollinen maksamaan 65 §:n mukaista hyvikettä, työntekijällä on oikeus sanottuun hyvikkeeseen edellä 1 momentissa tarkoitetun korvauksen lisäksi. Sama koskee vastaavasti 65 §:n 3 momentissa tarkoitettua seuraamusta.

Työntekijän oikeus 65 §:ssä tarkoitettuun hyvikkeeseen ja 66 §:ssä tarkoitettuun korvaukseen on rauennut, jollei kannetta ole nostettu kolmen vuoden kuluessa työsopimuksen irtisanomisesta tai purkamisesta.

Jos kanne on pantu vireille kuuden kuukauden kuluessa 1 momentissa säädetyn kanneajan alkamisesta, on asia kaikissa oikeusasteissa käsiteltävä kiireellisenä.

Aluksessa, jossa on vähintään kahdeksan työntekijää, tutkitaan ja käsitellään jäljempänä tässä luvussa tarkoitettuja asioita laivatoimikunnassa, jossa on puheenjohtaja ja kolme muuta jäsentä. Puheenjohtajana on aluksen päällikkö tai päällikön ollessa estynyt hänen määräämänsä päällystöön kuuluva henkilö taikka asian koskiessa päällikköä ylin saapuvilla oleva perämies.

Puheenjohtaja kutsuu kutakin käsiteltävänä olevaa asiaa varten yhden päällystöön kuuluvan jäsenen, jonka tulee olla, mikäli mahdollista, yliperämies, konepäällikkö tai talousosaston esimies sen mukaan, mihin työntekijäryhmään kuuluvaa henkilöä koskevaa asiaa kulloinkin käsitellään.

Laivatoimikunnan muina jäseninä ovat päällystöön kuuluvaa henkilöä koskevaa asiaa käsiteltäessä yksi päällystön keskuudestaan valitsema henkilö ja yksi miehistön keskuudestaan valitsema henkilö sekä miehistöön kuuluvaa henkilöä koskevaa asiaa käsiteltäessä kaksi miehistön keskuudestaan valitsemaa henkilöä. Jollei päällystö tai miehistö ole valinnut edustajiaan toimikuntaan, on puheenjohtajalla oikeus kutsua myös nämä jäsenet.

Laivatoimikunnan jäsenyydestä ei saa kieltäytyä ilman pätevää syytä.

Kun työnantaja aikoo 39 tai 49 §:n säännösten perusteella irtisanoa tai purkaa työsopimuksen jonkin aluksella todetun syyn perusteella, on laivatoimikunnan tutkittava asia. Ennen tutkimuksen suorittamista työnantaja ei tällaisessa tapauksessa saa irtisanoa tai purkaa työsopimusta.

Laivatoimikunnan on viivytyksettä suoritettava tutkimus, jos työntekijä ei ole saapunut alukseen määrättyyn aikaan ja sen on lähdettävä ilman häntä tai jos hänen tilalleen on otettava toinen henkilö.

Laivatoimikunnan on suoritettava tutkimus, kun sille ilmoitetaan työntekijän laiminlyöneen työsuhteesta johtuvia velvollisuuksiaan tai käyttäytymisellään aiheuttaneen aluksessa vakavahkoa häiriötä.

Laivatoimikunnan on suoritettava tutkimus myös, kun työntekijä on tehnyt tai hänen epäillään tehneen virallisen syytteen alaisen rikoksen. Tutkimuksen suorittaminen ei kuitenkaan ole tarpeen, jos suomalainen viranomainen voi viivytyksettä tutkia asian. Jos suoritetun tutkimuksen perusteella on aihetta epäillä työntekijän tehneen edellä tarkoitetun rikoksen, on puheenjohtajan ilmoitettava siitä viipymättä suomalaiselle poliisiviranomaiselle tai, jollei se ole mahdollista, lähimmälle Suomen konsulille.

Jos työntekijä on purkanut työsopimuksen tai irtisanonut sen 46 tai 61 §:n säännösten nojalla, on laivatoimikunnan käsiteltävä asia ennen kuin työntekijä jättää aluksen, jos jompikumpi sopimuspuolista sitä pyytää. Purkamisen tai irtisanomisen käsittelyä koskeva pyyntö on esitettävä niin ajoissa, että laivatoimikunnalla on mahdollisuus käsitellä asia ennen edellä tarkoitettua ajankohtaa.

Laivatoimikunta voi asian tutkittuaan antaa muulle työntekijälle kuin päällikölle huomautuksen, jos siihen on aihetta. Milloin laivatoimikunta katsoo, ettei huomautus ole riittävä seuraamus, on laivatoimikunnan antamansa huomautuksen lisäksi tehtävä asiasta ilmoitus merimiesten kurinvalvontalautakunnalle, jos työnantaja on purkanut tai irtisanonut työsopimuksen.

Kun laivatoimikunta on käsitellyt aluksen päällikköä koskevan asian, on siitä tehtävä ilmoitus työnantajalle sekä tarpeen vaatiessa myös Liikenteen turvallisuusvirastolle.

Laivatoimikunnan puheenjohtajan on huolehdittava siitä, että edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetut ilmoitukset tehdään. Ilmoitukseen on liitettävä jäljennös laivatoimikunnan pöytäkirjasta sekä selvitys asianomaiselle aikaisemmin aluksella annetuista huomautuksista.

Laivatoimikunnan kutsuu kokoon puheenjohtaja. Laivatoimikunta on päätösvaltainen ainoastaan täysilukuisena.

Laivatoimikunnan puheenjohtajan ja jäsenten on huolellisesti ja puolueettomasti tutkittava ja käsiteltävä laivatoimikuntaan saatetut asiat.

Laivatoimikunnan on, mikäli mahdollista, kuultava sitä työntekijää, jota käsiteltävänä oleva asia koskee. Työntekijällä saa olla laivatoimikunnan kokouksessa laivaväkeen kuuluva avustaja, ja työntekijä saa kutsua kokoukseen kuultavaksi henkilöitä, joiden hän olettaa voivan antaa selvitystä käsiteltävästä asiasta. Laivatoimikunnan on lisäksi kuultava niitä henkilöitä, joiden laivatoimikunta olettaa voivan antaa selvitystä asiasta.

Erimielisyyden sattuessa ratkaistaan 70 §:n 1 momentissa tarkoitettu asia laivatoimikunnassa äänten enemmistöllä. Äänten mennessä tasan tulee ratkaisuksi se mielipide, jota puheenjohtaja on kannattanut, jos äänestys koskee edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitettua ilmoitusta, mutta muutoin se mielipide, joka on työntekijälle lievempi.

Laivatoimikunnassa on pidettävä pöytäkirjaa, johon on tarkoin merkittävä tutkimuksissa ja kuulusteluissa esiin tulleet seikat sekä laivatoimikunnan päätös. Myös mahdolliset eriävät mielipiteet on merkittävä pöytäkirjaan. Laivatoimikunnan puheenjohtaja ja jäsenet vahvistavat nimikirjoituksillaan pöytäkirjan oikeellisuuden.

Laivatoimikunnan puheenjohtajan on huolehdittava, että työnantaja ja työntekijä saavat viivytyksettä jäljennöksen laivatoimikunnan pöytäkirjasta.

Laivatoimikunnan kokouksista ja niissä käsitellyistä asioista on tehtävä merkintä laivapäiväkirjaan. Alkuperäinen pöytäkirja on säilytettävä laivapäiväkirjan erillisenä liitteenä noudattaen mitä merilain 56 §:n 3 ja 4 momentissa on säädetty laivapäiväkirjan ja siihen liittyvien muistiinpanojen säilyttämisestä.

Laivatoimikunnan puheenjohtaja tai muu jäsen tai 71 §:n 3 momentissa tarkoitettu avustaja ei saa ilmaista tässä ominaisuudessa saamiaan yksityistä työntekijää tai työnantajaa koskevia tietoja, ellei se, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty, suostu tietojen ilmaisemiseen. Edellä tarkoitettuja tietoja saa kuitenkin antaa syyttäjä- ja poliisiviranomaiselle rikoksen selvittämiseksi sekä muulle sellaiselle viranomaiselle, jolla lain mukaan on oikeus saada mainittuja tietoja.

Päälliköllä ja häntä avustavalla henkilöllä on oikeus käyttää aluksessa sellaisia järjestyksen ylläpitämiseksi tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina, kun otetaan huomioon vastarinnan vaarallisuus ja tilanne muutenkin.

Voimakeinojen käytön liioittelusta säädetään rikoslain (39/1889) 4 luvun 6 §:n 3 momentissa ja 7 §:ssä.

Sen lisäksi, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, merilain 15 luvussa tarkoitettua matkustajien kuljetusta suorittavan aluksen päällikkö voi asettaa järjestyksenvalvojia valvomaan järjestystä ja turvallisuutta aluksella ja sen välittömässä läheisyydessä. Tässä momentissa tarkoitetun järjestyksenvalvojan kelpoisuusvaatimuksista, koulutuksesta, valtuuksista ja velvollisuuksista säädetään järjestyksenvalvojista annetussa laissa (533/1999).

Jos työntekijä tekee, kun alus ei ole suomalaisessa satamassa, rikoksen, josta voi seurata vankeutta yksi vuosi tai enemmän, on päällikön huolehdittava siitä, ettei rikoksesta epäilty pääse poistumaan aluksesta. Päällikkö voi, milloin hän katsoo sen tarpeelliseksi, pitää rikoksesta epäillyn aluksessa säilössä, kunnes tämä voidaan luovuttaa Suomen konsulin tai Suomen poliisiviranomaisen huostaan. Päällikkö on vastuussa siitä, ettei rikoksesta epäiltyä kohdella ankarammin, kuin on tarpeen.

Työnantaja ja työntekijä eivät saa estää toisiaan eikä työntekijä toista työntekijää kuulumasta tai liittymästä luvalliseen yhdistykseen tai siinä toimimasta. Sopimus olla kuulumatta yhdistykseen tai siinä toimimatta on mitätön.

Työnantajan on sallittava työntekijäin ja heidän ammatillisten järjestöjensä käyttää työajan ulkopuolella maksuttomasti tarkoitukseen sopivia työnantajan hallinnassa olevia tiloja työsuhdeasioiden vuoksi tarpeelliseen kokoontumisen ja järjestötehtävien hoitoon aiheuttamatta häiriötä asianomaisen aluksen toiminnalle.

Työnantaja on velvollinen korvaamaan sen ansion, jonka aluksen pääluottamusmies tai 2 §:n 3 momentissa tarkoitetussa liikenteessä työntekijäin muutoin keskuudestaan valitsema pääluottamusmies ja ammattiryhmää tai osastoa varten valittu luottamusmies menettää työaikana neuvotteluissa työnantajien edustajien kanssa tai toimiessaan muuten työnantajan kanssa sovituissa, työsuhteeseensa kuulumattomissa tehtävissä.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun luottamusmiehen työsopimus voidaan työnantajan toimesta irtisanoa vain, jos niiden työntekijäin enemmistö, joiden luottamusmiehenä hän on, antaa siihen suostumuksen tai kun työ kokonaan päättyy, eikä hänelle voida järjestää siihen astista työtään vastaavaa työtä.

Luottamusmiehellä on oikeus saada työnantajalta edustamiansa työntekijöitä koskevat tiedot 4 §:ssä säädetyistä asioista.

Jos yli puolet aluksen työntekijöistä tekee päällikölle esityksen katsastuksen toimittamisesta aluksen merikelpoisuuden, sen varustuksen, miehityksen, ahtauksen tai muun sellaisen alukseen liittyvän seikan selvittämiseksi, jonka puutteellisuus tai virheellisyys voi vaarantaa työntekijäin turvallisuutta, on päällikön pyydettävä katsastusta asianomaiselta katsastusviranomaiselta tai aluksen ollessa ulkomailla Suomen konsulilta. Jos paikkakunnalla ei ole Suomen konsulia, on päällikön pyydettävä katsastusta lähimmältä Suomen konsulilta tai määräystä katsastusmiehille katsastuksen toimittamiseen samalla paikkakunnalla olevalta asianomaiselta viranomaisilta.

Konepäälliköllä, radiosähköttäjällä, talousosaston esimiehellä ja yliperämiehellä on oikeus vaatia päälliköltä niiden aluksen tai sen tarpeiston tai varusteiden osien katsastusta, joita hän on velvollinen valvomaan.

Jos edellä tarkoitettu katsastus on toimitettu ulkomailla, on päällikön lähetettävä siitä viipymättä ilmoitus Liikenteen turvallisuusvirastolle.

Jos aluksen määränpään ja kulkureitin kannalta on tarkoituksenmukaista, on päällikön kohtuullisesta korvauksesta otettava mukaan ulkomaille jääneitä tässä laissa tarkoitettuja työntekijöitä sekä työntekijöitä, joilla on oikeus tässä laissa tarkoitettuun kotimatkaan. Korvauksesta on alukseen otettava kuljetettavaksi kuolleen työntekijän tuhkan sisältämä uurna sekä häneltä jälkeen jäänyt henkilökohtainen omaisuus, jos se voidaan haitatta ottaa mukaan.

Aluksen tuhoutumisen, merirosvouksen, tulipalon tai muun alusta kohdanneen vahingon aiheuttamasta henkilökohtaisen omaisuuden menetyksestä työntekijällä on oikeus saada työnantajalta korvaus niiden perusteiden mukaan, jotka työministeriö vahvistaa merimiesasiain neuvottelukuntaa kuultuaan.

Jos työnantaja on joutunut suorittamaan työntekijän sairaanhoidosta tai hautauksesta aiheutuneita kuluja, jotka eivät tämän lain mukaan ole hänen kustannettaviaan, maksetaan työnantajalle näistä korvaus valtion varoista.

Työnantajan oikeus saada korvausta valtiolta 52 §:n 4 momentissa, 53 §:n 3 momentissa ja 54 §:n 3 momentissa tarkoitetuista työntekijän kotimatkasta aiheutuvista kustannuksista raukeaa, jollei niitä ole haettu yhden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana oikeus korvaukseen on syntynyt.

Vaikka työntekijä on työsuhteessa muuhun työnantajaan kuin varustamoon, on varustamo vastuussa 31, 34–37, 52–56 ja 59 §:n mukaisista velvollisuuksista edellä tarkoitetun työnantajan ohella.

Rangaistus 15 §:n 3 ja 4 momentin rikkomisesta säädetään rikoslain 47 luvun 3 §:ssä.

Rangaistus 29 §:n 1 ja 2 momentin rikkomisesta säädetään rikoslain 47 luvun 1 §:ssä.

Rangaistus 76 §:n 1 momentissa tarkoitetun yhdistymisvapauden loukkaamisesta, milloin se koskee työntekijöiden ammatillista tai poliittista toimintaa, säädetään rikoslain 47 luvun 5 §:ssä.

Rangaistus 77 §:n 2 momentin rikkomisesta säädetään rikoslain 47 luvun 4 §:ssä.

Rangaistus 73 §:ssä säädetyn vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan, jollei teosta muualla kuin rikoslain 38 luvun 1 §:ssä säädetä ankarampaa rangaistusta.

Tässä laissa rangaistavaksi säädetyt teot on virallisen syyttäjän pantava syytteeseen, 84 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa sekä 2 momentissa tarkoitetut teot kuitenkin ainoastaan, milloin asianomistaja on ilmoittanut ne syytteeseen pantaviksi.

Jos suomalainen alus tai sen osa on luovutettu ulkomaalaisen käyttöön, työministeriö voi aluksen omistajan hakemuksesta, varattuaan merimiesasiain neuvottelukunnalle tilaisuuden lausunnon antamiseen, vapauttaa ulkomaalaisen työnantajan noudattamasta tämän lain säännöksiä joko osittain tai kokonaan.

Poikkeuslupa voidaan myöntää vain, kun siihen on painavia syitä. Ennen luvan myöntämistä on pyrittävä varmistamaan, ettei poikkeusluvan myöntäminen aiheuta olennaisia muutoksia työntekijöiden tässä laissa säädettyyn asemaan. Poikkeuslupa voidaan myöntää vain määräajaksi, ja siihen voidaan liittää tarpeellisiksi katsottuja ehtoja. Poikkeusluvan saaneen työnantajan tai aluksen päällikön on viivytyksettä ilmoitettava työministeriölle luvan perusteena olevien olosuhteiden muutoksista. Sanotuissa olosuhteissa tapahtuneiden muutosten vuoksi poikkeuslupaan liitettyjä ehtoja voidaan muuttaa. Jos muutosten katsotaan vaarantavan työntekijöiden edellä tarkoitettua asemaa, poikkeuslupa voidaan peruuttaa. Lupa voidaan peruuttaa myös, jos siihen liitettyjä ehtoja ei noudateta.

Tämän lain mukaan ratkaistavissa jutuissa ensimmäinen tuomioistuin määräytyy merilain (674/94) 21 luvun 1 ja 7 §:n mukaan. Muutoin oikeudenkäynnissä noudatetaan, mitä oikeudenkäymiskaaressa säädetään.

Irtisanomisen toimittamista, irtisanomisaikaa ja hyvikkeen määräämistä koskevat asiat on kaikissa oikeusasteissa käsiteltävä kiireellisinä.

Työnantajan on pidettävä tämä laki ja sen nojalla annetut säännökset ja määräykset työntekijäin nähtävänä aluksessa tai 2 §:n 3 momentissa tarkoitetussa liikenteessä muussa sopivassa paikassa.

Asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä alusten asunnoista ja muista työntekijäin käyttöön varattavista tiloista sekä työntekijöille aluksessa annettavasta ravinnosta kuin myös lääkärintarkastuksesta. Samoin voidaan, vastavuoroisuuden edellytyksin, määrätä asetuksella, että 52 §:n säännöksiä työntekijän oikeudesta vapaaseen kotimatkaan on sovellettava myös sellaiseen ulkomaalaiseen työntekijään, joka ei asu Suomessa.

Asetuksella voidaan myös antaa säännöksiä 52 §:n 4 momentissa tarkoitetun valtion tuen maksamismenettelystä ja niistä ehdoista, joita tuen maksamiselle saadaan asettaa.

Varattuaan merimiesasiain neuvottelukunnalle tilaisuuden lausunnon antamiseen työministeriö voi antaa tarkemmat määräykset tapauksista, joissa tässä laissa mainittu kustannus kokonaan tai osaksi on suoritettava valtion varoista.

Tämän lain sekä sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset.

Tämä laki tukee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1978. Sillä kumotaan 30 päivänä kesäkuuta 1955 annettu merimieslaki (341/55) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Milloin laissa tai asetuksessa on viitattu aikaisempaan merimieslakiin, on sen sijasta sovellettava vastaavasti tätä lakia.

Tällä lailla kumotaan lisäksi merityöaikalain (296/76) 14 §:n 3 momentti.

Mitä nyt kumottavan merimieslain nojalla on aikaisemmin säädetty ja määrätty laivaväen asuintiloista aluksella annetulla asetuksella (518/76), ruoanpidosta suomalaisissa kauppa-aluksissa annetulla asetuksella (514/51), merimieslain eräiden säännösten soveltamisesta Ruotsin ja Tanskan kansallisuutta oleviin merimiehiin annetulla asetuksella (618/64) sekä suomalaiselle aluksenhenkilökunnalle merionnettomuudessa hävinneestä henkilökohtaisesta omaisuudesta tulevan korvauksen perusteista annetulla valtioneuvoston päätöksellä (417/58) niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen, jää edelleen voimaan kunnes toisin säädetään tai määrätään.