Yleinen tuomioistuin voi kutsua kahdeksantoista vuotta täyttäneen henkilön, joka asuu Islannissa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa ja oleskelee jossakin näistä maista, kuultavaksi todistajana Suomessa vireillä olevassa asiassa, jos todistajan kertomuksella voidaan otaksua olevan huomattava merkitys asian selvittämiselle ja hänen kuulemisensa suomalaisessa tuomioistuimessa harkitaan erityisen tärkeäksi. Todistajaksi kutsumista harkittaessa on otettava huomioon asian merkittävyys sekä ne haitat, jotka voivat aiheutua todistajalle matkan pituudesta tai muusta syystä.

Tuomioistuimeen, jossa asia ei ole vireillä, saadaan todistaja kutsua vain, jos siihen on erityisen tärkeä syy.

Kutsun antaa tuomioistuin tai sen puheenjohtaja.

Kutsussa on ilmoitettava päivä, jona se viimeistään on annettava tiedoksi, sekä mainittava seuraamukset esteettömästä poissaolosta.

Jos todistaja jää ilman laillista estettä tuomioistuimeen saapumatta, noudatetaan mitä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 62 §:ssä säädetään. Häntä ei kuitenkaan saa määrätä tuotavaksi tuomioistuimeen, ellei hän ole Suomessa.

Todistajaa ei saa velvoittaa todistamaan, jos se olisi vastoin oikeudenkäymiskaaren 17 luvun säännöksiä tai vastaavia säännöksiä siinä maassa, missä todistaja asuu.

Jos todistajaksi kutsuttavalla on hallussaan asiakirja, jolla voidaan otaksua olevan merkitystä todisteena asiassa, hän on velvollinen esittämään asiakirjan tuomioistuimelle, jollei se ole vastoin oikeudenkäymiskaaren 17 luvun säännöksiä tai vastaavia säännöksiä siinä maassa, missä todistaja asuu. Todistajalle, joka on määrätty esittämään asiakirja tuomioistuimelle, on ennen esittämistä varattava tilaisuus lausua määräyksestä.

Jos todistaja, joka on määrätty esittämään asiakirja tuomioistuimelle, jättää velvollisuutensa täyttämättä, tuomioistuin voi uhkasakolla velvoittaa hänet siihen.

Tämän lain mukaan annetusta kutsusta todistajaksi saapunutta ei saa sinä aikana, jonka hän kutsun johdosta on Suomessa, ennen hänen saapumistaan tehdystä rikoksesta asettaa syytteeseen tai rangaista eikä luovuttaa muulle valtiolle kuin sille, mistä hän on saapunut, paitsi jos hän siihen tuomioistuimessa suostuu tai jää maahan pitemmäksi ajaksi kuin viideksitoista päiväksi sen jälkeen, kun estettä poistumiseen ei ole ollut.

Tämän lain mukaan kutsutulle todistajalle suoritetaan valtion varoista korvausta taloudellisesta menetyksestä sekä matka- ja toimeentulokustannuksista niiden perusteiden mukaan, joista säädetään valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetussa laissa (666/72).

Todistajalle on kutsun yhteydessä toimitettava ennakkoa matka- ja toimeentulokustannuksista.

Lopullisen korvauksen määrää tuomioistuin. Korvaus on, vähennettynä suoritetulla ennakolla, maksettava todistajalle välittömästi todistajan kuulustelun päätyttyä.

Tarkemmat säännökset tässä laissa tarkoitettujen todistelukustannusten suorittamisesta annetaan asetuksella.

Jos todistaja on kutsuttu yksityisen asianosaisen pyynnöstä tai riita-asiassa tuomioistuimen aloitteesta, on tuomioistuimen päätettävä, onko asianosainen velvoitettava korvaamaan valtiolle 7 §:n mukaan suoritettu korvaus joko kokonaan tai osaksi vai jääkö sanottu korvaus valtion vahingoksi.

Milloin todistaja on kutsuttu syyttäjän pyynnöstä tai muussa kuin riita-asiassa tuomioistuimen aloitteesta, noudatetaan todistelukustannusten valtiolle korvaamisessa valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetun lain säännöksiä.

Jos asianosaiselle on myönnetty oikeusapua, todistelukustannusten korvaamisesta valtiolle noudatetaan, mitä oikeusapulaissa (257/2002) säädetään.

Mitä 1 ja 2 sekä 4–8 §:ssä säädetään, koskee soveltuvin osin myös asianomistajaa rikosasiassa sekä, lukuun ottamatta 7 ja 8 §:ää, myös asianosaista lapsen huoltoa tai isyyttä koskevassa asiassa.

Jos 1 momentissa tarkoitettu asianomistaja tai asianosainen jää tuomioistuimeen saapumatta, noudatetaan, mitä oikeudenkäymiskaaren 8 ja 12 luvussa ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 8 luvussa säädetään. Asianosaista ei kuitenkaan saa määrätä tuotavaksi tuomioistuimeen, ellei hän ole Suomessa.

Jos henkilö, joka asuu Islannissa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa ja oleskelee jossakin näistä maista, vapaaehtoisesti saamatta 1 §:ssä tarkoitettua kutsua saapuu tuomioistuimeen kuultavaksi todistajana, asianomistajana tai 9 §: ssä tarkoitettuna asianosaisena, noudatetaan soveltuvin osin 4, 5 ja 6 §:n säännöksiä.

Joka asuu Suomessa ja oleskelee Suomessa tai muussa pohjoismaassa, on velvollinen noudattamaan kutsua tai määräystä, jonka tuomioistuin Islannissa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa antaa niiden asianomaisen maan lain säännösten nojalla, jotka pääasiassa vastaavat tämän lain säännöksiä. Laki on sama, jos asianomainen asuu muussa pohjoismaassa, mutta oleskelee Suomessa.

Päätös, jolla Islannin, Norjan, Ruotsin tai Tanskan tuomioistuin on tuominnut 11 §:ssä tarkoitetun henkilön poissaolosta tai muusta laiminlyönnistä sakkoon tai uhkasakkoon taikka velvoittanut hänet suorittamaan korvauksen oikeudenkäyntikuluista, pannaan pyynnöstä täytäntöön Suomessa.

Sakko ja uhkasakko pannaan täytäntöön Suomen ja muiden pohjoismaiden välisestä yhteistoiminnasta rikosasioissa annettujen tuomioiden täytäntöönpanossa annetussa laissa (326/63) säädetyllä tavalla.

Oikeudenkäyntikulujen korvaamista sekä todistajalle, asianomistajalle tai asianosaiselle suoritetun ennakon takaisinmaksua valtiolle koskeva päätös pannaan täytäntöön yksityisoikeudellista vaatimusta koskevien pohjoismaisten tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta annetussa laissa (588/77) säädetyllä tavalla.

Tarkemmat säännökset tämän lain soveltamisesta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1975.

Asetuksella säädetään erikseen jokaisen 1 §:ssä mainitun maan osalta, mistä ajankohdasta lukien tätä lakia sovelletaan Suomen ja sanotun maan välillä.