Suomessa asuva yrittäjä on vakuutettava vanhuuden, työkyvyttömyyden ja kuoleman varalta siten kuin tässä laissa säädetään.

Yrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa taikka virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa.

Tämä laki ei koske myöskään urheilemista. Sitä koskevasta eläketurvasta säädetään urheilijoiden tapaturma- ja eläketurvasta annetussa laissa (575/2000).

Jos syntyy epäselvyyttä siitä, onko tätä lakia sovellettava määrättyyn henkilöön tai määrättyyn toimintaan, ratkaisee asian eläkelaitoksen tai asianomaisen hakemuksesta eläketurvakeskus.

Yrittäjä on velvollinen ottamaan 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun vakuutuksen tämän lain mukaista eläketurvaa varten työntekijäin eläkelain mukaista toimintaa harjoittavasta eläkelaitoksesta tai sellaisesta vakuutuskassalain (1164/92) mukaisesta eläkekassasta, joka harjoittaa yksinomaan tässä laissa tarkoitettua toimintaa.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu vakuutus voidaan ottaa takautuvasti kulumassa olevalta ja sitä välittömästi edeltäneeltä kolmelta kalenterivuodelta. Vakuutusta ei saa ottaa yrittäjän kuoleman jälkeen, ellei eläketurvakeskus kuolinpesän osakkaan hakemuksesta erityisestä syystä toisin päätä.

Tämän lain mukaan myönnettävät eläkkeet ovat vanhuuseläke, työkyvyttömyyseläke, joka voi olla myös kuntoutustuki, sekä työttömyyseläke, osa-aikaeläke ja perhe-eläke. Yrittäjällä on oikeus kuntoutukseen ja hänelle voidaan myöntää kuntoutusrahaa, kuntoutuskorotus tai harkinnanvaraista kuntoutusavustusta. Näiden etuuksien saamisen edellytykset ja suuruus määräytyvät siten kuin työntekijäin eläkelaissa säädetään, jollei tästä laista muuta seuraa. Yrittäjällä on kuitenkin oikeus saada vanhuuseläkettä siitä riippumatta, jatkaako hän 1 §:ssä tarkoitettua toimintaansa.

Tässä laissa tarkoitettuun työtuloon ja eläkkeeseen oikeuttavaan aikaan sovelletaan vastaavasti, mitä työntekijäin eläkelaissa säädetään työansiosta ja eläkkeeseen oikeuttavasta ajasta.

Jos vanhuuseläkkeellä tai varhennetulla vanhuuseläkkeellä oleva yrittäjä on vakuutettu 11 §:n mukaisen vapaaehtoisen vakuutuksen perusteella, tältä ajalta eläkettä karttuu työntekijäin eläkelain 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa mainitun karttuman mukaan.

2 momentti on kumottu L:lla 27.6.2003/638.

Eläkkeeseen oikeuttavaksi luetaan aika, jonka yrittäjän toiminta on jatkunut 18 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta 68 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alkuun noudattaen kuitenkin soveltuvin osin vastaavasti, mitä työntekijäin eläkelain 7 c–7 e §:ssä säädetään.

Yrittäjän eläke määrätään vahvistettujen työtulojen ja maksettujen vakuutusmaksujen mukaan muodostetun kokonaistyötulon perusteella siten kuin tässä pykälässä ja 7 a §:ssä säädetään.

Yrittäjälle vahvistetaan työtuloksi se palkka, joka kohtuudella olisi maksettava, jos hänen tämän lain alaista työtään suorittamaan olisi palkattava vastaavan ammattitaidon omaava henkilö, tai se korvaus, jonka muutoin voidaan katsoa keskimäärin vastaavan sanottua työtä. Vuotuista työtuloa ei kuitenkaan vahvisteta 8 409,40 euroa suuremmaksi.

Vakuutuksen alkaessa eläkelaitos vahvistaa yrittäjän työtulon. Jos työtuloon vaikuttavat seikat myöhemmin olennaisesti muuttuvat, tarkistetaan se hakemuksesta. Eläkelaitos voi myös omasta aloitteestaan tarkistaa työtulon. Työtuloa ei kuitenkaan saa muuttaa takautuvasti. Sen estämättä, mitä tässä pykälässä säädetään, osa-aikaeläkettä saavan yrittäjän työtuloksi vahvistetaan puolet työntekijäin eläkelain 7 d §:n 3 momentissa säädetyllä tavalla lasketusta mainitun lain 4 f §:n 3 momentissa tarkoitetusta tämän lain mukaisesta vakiintuneesta ansiotulosta ja työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeutetulle yrittäjälle se työtulo, joka vastaa yrittäjän tämän lain alaista työskentelyä hänen työkykynsä alentumisen jälkeen.

Sen lisäksi, mitä 9 §:n 1 momentissa säädetään, yrittäjä voi maksaa kalenterivuoden aikana lisävakuutusmaksua, jonka suuruus on vähintään 10 prosenttia 9 §:n 1 momentin mukaisesta vakuutusmaksusta ja enintään mainitun vakuutusmaksun suuruinen. Lisävakuutusmaksu ja 9 §:n 1 momentin mukainen vakuutusmaksu eivät kuitenkaan saa olla yhteensä enempää kuin edellä 2 momentissa tarkoitetun vuotuisen työtulon enimmäismäärää vastaavan vakuutusmaksun määrä.

Sen estämättä, mitä 9 §:n 1 momentissa säädetään, yrittäjä voi maksaa 9 §:n 1 momentin mukaan määrätyn vakuutusmaksun kalenterivuoden aikana myös pienennettynä. Tällöin vakuutusmaksu on vähintään 10 prosenttia ja enintään 20 prosenttia pienempi kuin 9 §:n 1 momentin mukainen vakuutusmaksu. Vakuutusmaksu ei kuitenkaan saa olla pienempi kuin 1 §:n 3 momentin 2 kohdassa tarkoitettua vuotuista työtuloa vastaavan vakuutusmaksun määrä. Vuosia, joina pienennettyjä vakuutusmaksuja maksetaan, voi olla kulloinkin tarkasteltavan seitsemän peräkkäisen kalenterivuoden aikana enintään kolme.

Yrittäjä voi käyttää 4 momentissa tarkoitettua lisävakuutusmaksuoikeutta tai vaihtoehtoisesti 5 momentissa tarkoitettua vakuutusmaksun pienennysoikeutta kerran saman kalenterivuoden aikana edellyttäen, että hänellä on voimassa tämän lain mukainen vakuutus koko kyseisen vuoden ajan. Yrittäjän on ilmoitettava kirjallisesti lisävakuutusmaksun maksamisesta tai vakuutusmaksun pienennyksestä eläkelaitokselle saman kalenterivuoden aikana, jota vakuutusmaksun muutos koskee.

Yrittäjän työtulo siltä kalenterivuodelta, jona hän maksaa 4 momentissa tarkoitettua lisävakuutusmaksua tai 5 momentissa tarkoitettua pienennettyä vakuutusmaksua, lasketaan siten, että yrittäjän maksamat kyseisen vuoden vahvistettuun työtuloon perustuvat vakuutusmaksut lisättynä lisävakuutusmaksulla tai vähennettynä vakuutusmaksun pienennyksellä jaetaan sosiaali- ja terveysministeriön 9 §:n mukaan vahvistaman maksuprosentin sadasosalla.

Yrittäjän 2 ja 3 momentin mukaan vahvistettu työtulo tai 7 momentin mukaan laskettu työtulo muodostaa yrittäjän vuotuisen kokonaistyötulon. Osa-aikaeläkkeen vakiintunutta ansiotasoa määrättäessä eläketapahtumaa edeltävän vuoden työtulo otetaan kuitenkin edellä mainitusta poiketen huomioon vahvistetun työtulon suuruisena ilman mainittuna vuotena mahdollisesti maksettua lisävakuutusmaksua.

Jos yrittäjä on käyttänyt 4 momentissa tarkoitettua oikeuttaan maksaa lisävakuutusmaksua tai 5 momentissa tarkoitettua vakuutusmaksun pienennysoikeuttaan ja myöhemmin saman kalenterivuoden aikana hänen vahvistettua työtuloaan muutetaan 3 momentin mukaisesti, ei lisävakuutusmaksua tai pienennettyä vakuutusmaksua oteta huomioon yrittäjän kyseisen kalenterivuoden kokonaistyötuloa 7 ja 8 momentin mukaisesti laskettaessa. Tällöin yrittäjän ei 6 momenttia sovellettaessa katsota käyttäneen lisävakuutusmaksun tai pienennetyn vakuutusmaksun maksamisoikeuttaan kyseisenä vuotena.

Eläkkeen perusteena oleva kokonaistyötulo lasketaan kullekin kalenterivuodelle erikseen. Kunkin kalenterivuoden eläkkeen perusteena oleva työtulo on kyseisenä vuonna voimassa olleiden 7 §:n 2 tai 3 momentin mukaisesti vahvistettujen ja työntekijäin eläkelain 7 b §:n mukaisesti tarkistettujen yrittäjän vuotuisten työtulojen vakuutusajoilla painotettu keskimäärä kyseisenä vuotena. Jos yrittäjä kuitenkin on käyttänyt 7 §:n 4 momentissa tarkoitettua lisävakuutusmaksuoikeutta tai saman pykälän 5 momentissa tarkoitettua vakuutusmaksun pienennysoikeutta, lasketaan kyseisen kalenterivuoden kokonaistyötulo edellä tässä momentissa säädetystä poiketen siten kuin 7 §:n 7 momentissa säädetään. Viimeksi mainitulla tavalla laskettu työtulo tarkistetaan laskentahetken tasoon mainitun työntekijäin eläkelain säännöksen mukaisesti.

Eläkkeen perusteena oleva kokonaistyötulo työkyvyttömyyden alkamisvuoden alun ja 63 vuoden iän täyttämiskuukauden päättymisen väliselle ajalle (tuleva aika) määrätään siten kuin työntekijäin eläkelain 7 c ja 7 d §:ssä säädetään. Työkyvyttömyyseläkkeen eläketapahtumaa edeltävän vuoden työtulossa ei kuitenkaan oteta huomioon lisävakuutusmaksua paitsi, jos työntekijäin eläkelain 7 d §:n 1 tai 2 momentti tulee sovellettavaksi. Tämän lain alainen tulevan ajan ansio on sama suhteellinen osuus työntekijäin eläkelain 7 c §:n 2–4 ja 6 momentissa sekä mainitun lain 7 d §:n 1 ja 2 momentissa määritellystä tulevan ajan ansioiden yhteismäärästä kuin mikä tämän lain alaisten työansioiden osuus on työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainittujen lakien ja eläkesäännön mukaisten ansioiden yhteismäärästä työntekijäin eläkelain 7 c §:n 2 momentin sekä 7 d §:n 2 momentin mukaisena tarkasteluaikana.

Jos eläkelaitoksen oikeus vakuutusmaksun saamiseen on menetetty 12 §:n 6 momentin mukaisesti, vähennetään siltä kalenterivuodelta, jolta vakuutusmaksu on vanhentunut, 1 momentin toisen virkkeen mukaan laskettavaa eläkkeen perusteena olevaa kokonaistyötuloa ottaen huomioon saamatta jääneet vakuutusmaksut siten kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään.

Eläkkeeseen oikeuttavat myös työntekijäin eläkelain 6 a §:ssä tarkoitetut etuudet siten kuin mainitussa säännöksessä tarkemmin säädetään. Tällöin katsotaan yrittäjän saaman aikuiskoulutustuesta annetun lain (1276/2000) mukaisen aikuiskoulutustuen perusteena olevaksi ansioksi työntekijäin eläkelain 6 a §:n 2 momentissa mainittu rahamäärä jokaiselta täydeltä kuukaudelta, jolta mainittua etuutta on suoritettu.

Jos eläkkeensaajalla on oikeus eläkkeeseen kahden tai useamman työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainitun lain tai eläkesäännön mukaan, otetaan 4 momentissa mainittujen etuuksien perusteena olevat työ- ja ansiotulot huomioon vain kertaalleen. Niistä karttuneen eläkkeen osan maksaa työntekijäin eläkelain 10 d §:ssä tarkoitettu eläkelaitos. Kustannukset näiden etuuksien perusteella karttuneesta eläkkeestä jaetaan eläkelaitosten kesken siten kuin työntekijäin eläkelain 12 §:n 1 momentin 6 kohdassa säädetään.

Eläketurvakeskus voi antaa eläkelaitoksille ohjeita 7 ja 7 a §:n soveltamisesta.

Vanhuuseläke myönnetään 63 vuotta täyttäneelle yrittäjälle sen kuukauden alusta, joka lähinnä seuraa eläkkeen hakemista, jollei eläkkeen lykkäämisestä tai varhentamisesta muuta johdu. Vanhuuseläkkeen tai varhennetun vanhuuseläkkeen aikana 11 §:n nojalla vakuutetusta yrittäjätoiminnasta kertynyt eläke myönnetään hakemuksesta aikaisintaan 68 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta.

Yrittäjä on velvollinen suorittamaan vakuutusmaksun, joka lasketaan 7 §:n 2 ja 3 momentin mukaan vahvistetusta työtulosta soveltamalla sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamaa maksuprosenttia. Ministeriö vahvistaa vuosittain maksuprosentin, jonka voidaan arvioida vastaavan työntekijäin eläkelain vähimmäisehtojen mukaisen vakuutuksen keskimääräistä vakuutusmaksua prosentteina palkoista, kun työntekijäin eläkelain 12 b §:n mukaista 53 vuotta täyttäneiden työntekijöiden korotetun vakuutusmaksun osuutta ei oteta huomioon. Yrittäjän 53 ikävuoden täyttämistä seuraavan kalenterivuoden alusta lukien maksuprosentiksi vahvistetaan kuitenkin edellä tarkoitettu prosenttimäärä lisättynä yhtä monella prosenttiyksiköllä kuin työntekijäin eläkelain 12 b §:ssä tarkoitettu 53 vuotta täyttäneiden työntekijäin eläkemaksu ylittää sitä nuorempien työntekijäin eläkemaksun.

Yrittäjän vakuutusmaksuprosentti on 75 prosenttia 1 momentin mukaisesta maksuprosentista ensimmäisen tämän lain mukaisen yrittäjätoiminnan 48 ensimmäiseltä kuukaudelta. Jos ensimmäinen yrittäjätoiminta kestää alle 48 kuukautta, vakuutusmaksu lasketaan yrittäjän vaatimuksesta alennetun prosentin mukaisena 48 kuukaudesta jäljelle jääneeltä ajalta vielä toisessa tämän lain mukaisessa yrittäjätoiminnassa.

Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa eläkelaitoksen esityksestä vakuutusmaksun perusteet.

Yrittäjä on vastuussa samassa yrityksessä työskentelevien perheenjäsentensä vakuutusmaksusta niin kuin omasta velastaan. Jos tämän lain mukaista yrittäjätoimintaa harjoitetaan yhtymänä tai yhteisönä, vastaa se myös tähän toimintaan perustuvista osakkaittensa vakuutusmaksuista niin kuin omasta velastaan. Eläkelaitoksen on pyydettäessä annettava tässä momentissa tarkoitetulle henkilölle, yhtymälle ja yhteisölle tämän momentin mukaiseen vastuuseen vaikuttavat tiedot.

Vakuutusmaksuun sisältyvä työntekijäin eläkelain 12 §:n 4 momentin mukaisia kuluja varten perittävä vakuutusmaksun osa määräytyy asianomaisen ministeriön edellä mainitun lainkohdan nojalla antamien perusteiden mukaisesti.

Tämän lain mukaisesta vakuutusmaksusta lisätään vakuutusmaksuvastuuseen se osa, jota ei tarvita kohtuullisiin hoitokuluihin. Vakuutusmaksuvastuuseen lisätään myös vastaavien sijoitusten tuotto. Vastuusta vähennetään eläkelaitoksen osuus tämän lain mukaisista eläkkeistä ja muista etuuksista.

Eläkelaitokset vastaavat tämän lain mukaisista eläkkeistä ja muista etuuksista 1 momentin mukaisten vakuutusmaksuvastuidensa suhteessa. Vakuutusmaksuvastuita määrättäessä ei tällöin kuitenkaan oteta huomioon niitä maksamatta jääneitä vakuutusmaksuja, jotka on jätetty ulosottotoimin perittäviksi tai valvottu konkurssissa. Vakuutusmaksuvastuita määrättäessä ei myöskään oteta huomioon sellaisia maksamatta olevia vakuutusmaksuja, jotka sisältyvät yrityksen saneerauksesta annetussa laissa (47/93) tarkoitettuun saneerausohjelmaan tai yksityishenkilön velkajärjestelystä annetussa laissa (57/93) tarkoitettuun maksuohjelmaan taikka sellaiseen vapaaehtoiseen velkajärjestelyyn, joka sisällöltään vastaa mainituissa laeissa säädettyjä periaatteita. Jos näin määrätty vakuutusmaksuvastuu ei riitä edellä tarkoitettuihin eläkkeisiin ja muihin etuuksiin, valtio suorittaa puuttuvan osan. Valtion tulee, sen mukaan kuin asetuksella säädetään, suorittaa kunakin vuonna ennakkona määrä, joka vastaa valtion osuutena suoritettavaksi arvioitua määrää.

Tätä pykälää sovellettaessa ei oteta huomioon eläketurvaa, joka perustuu ennen 1 päivää tammikuuta 2001 voimassa olleeseen 11 §:n 1 momenttiin. Edellä 1 momentissa tarkoitettuihin eläkkeisiin luetaan kuitenkin mainitun lainkohdan mukaisiin eläkkeisiin työntekijäin eläkelain 9 §:n mukaisesti tulevat korotukset siltä osin kuin vastaavien sijoitusten tuotto ei niihin riitä.

Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa vastuuvelan laskuperusteet, joiden mukaan lasketaan 1 momentissa tarkoitetut kohtuulliset hoitokulut sekä 1 ja 3 momentissa tarkoitettu sijoitusten tuotto. Ministeriö antaa myös tarkemmat ohjeet tämän pykälän soveltamisesta.

Vanhuuseläkkeellä tai varhennetulla vanhuuseläkkeellä olevalle yrittäjälle tai sellaiselle yrittäjälle, jonka työtulo on 1 §:n 3 momentin 2 kohdassa edellytettyä pienempi, mutta joka muutoin täyttää tässä laissa säädetyt edellytykset, voidaan sosiaali- ja terveysministeriön määräämin ehdoin myöntää tämän lain mukainen vakuutus. Vakuutusta ei kuitenkaan myönnetä takautuvasti.

Jos yrittäjä on laiminlyönyt tämän lain mukaisen vakuutuksen ottamisen eikä kehotuksen saatuaan korjaa laiminlyöntiään eläketurvakeskuksen määräämässä kohtuullisessa ajassa, eläketurvakeskus ottaa vakuutuksen yrittäjän puolesta (pakkovakuuttaminen). Tällöin eläkelaitos vahvistaa hankitun selvityksen tai sen puuttuessa arvion perusteella yrittäjälle työtulon ja perii vakuutusmaksun.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun laiminlyönnin sattuessa työtulo vahvistetaan tämän lain mukaisen yrittäjätoiminnan alkamisesta lukien. Työtuloa ei kuitenkaan vahvisteta takautuvasti pidemmältä ajalta kuin kulumassa olevalta ja sitä välittömästi edeltäneeltä kolmelta kalenterivuodelta. Jos vakuuttamisvelvollisuus on laiminlyöty tätä aikaisemmalta ajalta, oikeus tämän lain mukaiseen eläkkeeseen on tältä osin menetetty.

Jos yrittäjä on pakkovakuutettu, häneen ei sovelleta 9 §:n 2 momenttia.

Eläkelaitos voi korottaa vakuuttamisvelvollisuutensa laiminlyöneen yrittäjän vakuutusmaksun laiminlyönnin ajalta enintään kaksinkertaiseksi. Tarkemmat ohjeet korotuksen määräämisestä antaa eläketurvakeskus.

Jos yrittäjä on laiminlyönyt vakuutusmaksun suorittamisen, eläkelaitoksella on oikeus periä sille suorituksen viivästymisen ajalta korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen vuotuinen viivästyskorko.

Vakuutusmaksu on perittävä maksuvelvolliselta viimeistään maksuunpanovuotta välittömästi seuraavan viiden kalenterivuoden kuluessa. Muutoin oikeus maksun saamiseen on menetetty. Eläkkeensaajan maksamatta jääneet vakuutusmaksut voidaan vähentää eläkkeestä siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Vahvistetut työtulot ja 7 §:n 2 momentissa säädetty rahamäärä tarkistetaan yleisten palkka- ja hintatasossa tapahtuneiden muutosten mukaan siten kuin työntekijäin eläkelain 7 b §:ssä säädetään.

Edellä 1 §:n 5 momentissa tarkoitettuun Eläketurvakeskuksen päätökseen sekä 7 §:n 3 ja 7 momentissa tarkoitettuun eläkelaitoksen päätökseen saa hakea muutosta ja päätöksen poistamista siten kuin työntekijäin eläkelaissa säädetään.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta annetussa laissa (677/2005) tarkoitettuun työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaan valtioneuvosto määrää sosiaali- ja terveysministeriön esityksestä viideksi vuodeksi kerrallaan kaksi työelämän olosuhteita tuntevaa jäsentä, jotka ovat perehtyneet yrittäjätoimintaan ja joista edustavimmat yrittäjäjärjestöt tekevät ehdotuksen sosiaali- ja terveysministeriölle.

Eläketurvakeskuksessa on eri alojen edustavimpien yrittäjäjärjestöjen, eläketurvakeskuksen ja eläkelaitosten edustajista muodostettu neuvottelukunta, jonka tehtävänä on eläketurvakeskukselle tehdä esityksiä ja antaa lausuntoja yrittäjien eläketurvaa ja sen kehittämistä koskevissa asioissa. Tarkemmat säännökset neuvottelukunnasta annetaan asetuksella.

Jollei tästä laista muuta johdu, soveltuvin osin on lisäksi voimassa, mitä työntekijäin eläkelain 3 §:n 1 ja 2 momentissa, 3 a, 4, 4 a–4 d, 4 f–4 n, 5, 5 a–5 c, 6, 6 a, 7 b, 7 e, 7 g–7 i, 8, 8 a–8 g, 9 ja 10 b– 10 d §:ssä, 11 §:n 2 ja 11 momentissa, 12 §:n 1 momentin 5 ja 6 kohdassa, 4 momentissa sekä 12 d, 14 ja 16 §:ssä, 17 a §:n 1 momentissa, 17 b–17 d §:ssä, 17 e §:n 1 momentissa, 17 f §:n 1, 2 ja 4 momentissa, 17 g ja 17 h §:ssä, 17 i §:n 1 ja 3–5 momentissa, 17 j §:ssä, 17 k §:n 2–4 momentissa, 18 §:ssä, 19 §:n 1 momentin viimeisessä virkkeessä sekä 2 ja 3 momentissa, 19 b–19 f, 20, 21, 21 a–21 e ja 22 §:ssä säädetään.

2–3 momentit on kumottu L:lla 27.6.2003/638.

Työntekijäin eläkelain 17 d §:n 3 momentin, 17 f §:n 1 momentin 7 ja 8 kohdan sekä 17 k §:n 2–4 momentin säännöksiä sovellettaessa yrittäjä rinnastetaan mainitussa laissa tarkoitettuun työnantajaan ja 17 e §:n 1 momenttia sovellettaessa mainitussa laissa tarkoitettuun työntekijään.

Yrittäjä on velvollinen viipymättä antamaan eläkelaitokselle tiedot tämän lain mukaisen yrittäjätoimintansa alkamisesta sekä yrittäjätoimintansa laadussa, laajuudessa tai muodossa taikka yrittäjän työpanoksessa tapahtuvista olennaisista muutoksista. Niin ikään yrittäjä on velvollinen viipymättä ilmoittamaan eläkelaitokselle tämän lain mukaisen yrittäjätoimintansa päättymisestä.

Yrittäjän 5 momentissa tarkoitetusta ilmoitusvelvollisuudesta riippumatta eläkelaitos voi vaatia yrittäjältä selvityksen 5 momentissa mainituista sekä muista vastaavista seikoista, jotka voivat vaikuttaa tämän lain mukaiseen vakuuttamisvelvollisuuteen, vakuutusmaksuun, vakuutuksen hoitoon, työtuloon ja eläkeoikeuteen.

Eläkelaitoksella ja eläketurvakeskuksella on oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedon saamista koskevien säännösten estämättä veroviranomaiselta tämän lain toimeenpanossa välttämättömät tiedot. Eläkelaitoksella ja eläketurvakeskuksella on oikeus saada mainitut tiedot maksutta, jos ne on tarkoitettu käsiteltävänä olevan asian ratkaisemiseksi. Muussa tapauksessa tietojen pyytäjän on veroviranomaisen vaatimuksesta maksettava tietojen antamisesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.

Yrittäjällä on oikeus siirtää tämän lain mukainen eläkeoikeutensa Euroopan yhteisöihin siten kuin eläkeoikeuden siirtämisestä Suomen työeläkejärjestelmän ja Euroopan yhteisöjen eläkejärjestelmän välillä annetussa laissa (165/1999) säädetään. Siltä osin kuin eläkeoikeuden siirtämisestä Suomen työeläkejärjestelmän ja Euroopan yhteisöjen eläkejärjestelmän välillä annetussa laissa on tämän lain säännöksistä poikkeavia säännöksiä, Euroopan yhteisöihin siirtyvään ja sieltä palautettavaan eläkeoikeuteen sovelletaan ensin mainitun lain säännöksiä.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1970.

Tämä laki ei koske yrittäjää, joka on täyttänyt 65 vuotta ennen lain voimaantuloa.

Oikeutta työkyvyttömyyseläkkeeseen ei ole sellaisen työkyvyttömyyden perusteella, joka on alkanut ennen lain voimaantuloa.

Vakuutus on otettava vuoden kuluessa lain voimaantulosta, jos vakuuttamisvelvollisuus on alkanut sanotun vuoden aikana. Jos oikeus eläkkeen saamiseen alkaa tänä ai kana ja jos eläkettä haetaan ennen kuin vakuutus on otettu, määrää eläketurvakeskus sen eläkelaitoksen, jolle hakemuksen ratkaiseminen ja eläkkeeseen liittyvät eläkelaitoksen muut tehtävät kuuluvat. Eläkelaitos pidättää eläkkeestä tällöin, mitä vakuutusmaksuna olisi ollut suoritettava.

Sen estämättä, mitä 5 §:n 1 momentissa on säädetty, ennen 1 päivää syyskuuta 1929 syntyneen yrittäjän vanhuuseläkkeen ja täyden työkyvyttömyyseläkkeen määrä on, jos eläkkeeseen oikeuttavaksi on luettava aika 1 päivästä tammikuuta 1970 siihen saakka, kun yrittäjä täyttää 65 vuotta, 33 prosenttia eläkkeen perusteena olevasta vuotuisesta työtulosta työtulon 20 000 markan määrään saakka ja sen ylittävältä osalta 1/8 prosenttia jokaista täyttä eläkkeeseen oikeuttavaa kuukautta kohden, jollei eläkkeen määrä 5 §:n 1 momentin mukaan laskettuna muodostu suuremmaksi. Sanottuun rajamäärään sovelletaan tämän lain 13 §:n säännöksiä. Mainittua prosenttilukua 33 muutetaan jäljempänä olevan taulukon mukaisesti. Yrittäjien eläkelain muuttamisesta 20 päivänä syyskuuta 1974 annetun lain (752/74) voimaantulosäännöksen 3 momentissa mainitun syntymäaikarajan 1 päivän tammikuuta 1930 asemesta käytetään syntymäaikarajana 1 päivää tammikuuta 1934 ja prosenttilukua 25 muutetaan, jollei eläkkeen määrä 5 §:n 1 momentin mukaan laskettuna muodostu suuremmaksi, seuraavasti:

Sen estämättä, mitä 5 §:n 1 momentissa ja tämän pykälän 5 momentissa on säädetty, ennen 1 päivää toukokuuta 1930 syntyneen yrittäjän vanhuuseläkkeen ja täyden työkyvyttömyyseläkkeen määrä on, jos eläkkeeseen oikeuttavaksi on luettava aika 1 päivästä tammikuuta 1970 siihen saakka, kun yrittäjä täyttää 65 vuotta, 38 prosenttia eläkkeen perusteena olevasta vuotuisesta työtulosta työtulon 20 000 markan määrään saakka ja sen ylittävältä osalta 1/8 prosenttia jokaista täyttä eläkkeeseen oikeuttavaa kuukautta kohden, jos eläketapahtuma on sattunut 1 päivänä tammikuuta 1983 tai sen jälkeen. Sanottuun rajamäärään sovelletaan tämän lain 13 §:n säännöksiä.

Jollei eläkkeeseen oikeuttavaksi ole luettava koko edellä mainittua aikaa, eläkkeen määrä on sama suhteellinen osa edellä tarkoitetusta määrästä kuin eläkkeeseen oikeuttavien kuukausien luku on koko mainittuun aikaan sisältyvien täysien kuukausien luvusta. Jos yrittäjä on syntynyt ennen 1 päivää tammikuuta 1935, osaeläkkeenä myönnettävä työkyvyttömyyseläke lasketaan siten, että osaeläke on seuraavien prosenttilukujen mukainen osa täydestä eläkkeestä:

Mitä 5 ja 6 momentissa on säädetty, koskee myös henkilöä, jolle on myönnetty 11 §:n 2 momentissa tarkoitettu vapaaehtoinen vakuutus.

Sen estämättä, mitä 11 §:n 2 momentissa on säädetty, voidaan siinä tarkoitettu vakuutus, jos sitä on haettu vuoden 1970 aikana, myöntää takautuvasti sanotun vuoden alusta lukien.