Suomen aluevedet käsittävät valtakunnan maa-alueeseen välittömästi liittyvän meren osan, jota idässä Venäjää vastaan Suomenlahdella Vironlahden saaristossa rajoittaa 10 päivänä helmikuuta 1947 allekirjoitetussa Pariisin rauhansopimuksessa (690–691/47) sekä Haapasaaren saariston kohdalla 20 päivänä toukokuuta 1965 Suomen tasavallan hallituksen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton hallituksen kesken merialueiden ja mannermaajalustan rajoista Suomenlahdella tehdyssä sopimuksessa määrätty valtakunnan meriraja ja lännessä Ruotsia vastaan Perämerellä Tornion saaristossa Haminan rauhan jälkeen Torniossa 19 päivänä tammikuuta 1811 allekirjoitetun topografisen rajanselityksen mukaan Ruotsin kanssa mannermaajalustan rajan määräämisestä Perämerellä, Selkämerellä, Ahvenanmerellä ja Itämeren pohjoisimmassa osassa 29 päivänä syyskuuta 1972 tehdyssä sopimuksessa sekä rajantarkistuksessa vuonna 1981 määrätty valtakunnan meriraja. Ahvenanmerellä Märketin luodon etelä- ja pohjoispuolella rajana Ruotsia vastaan on edellä mainitussa vuoden 1811 rajanselityksessä määrätty valtakunnan meriraja sellaisena kuin se on määrätty edellä mainitussa vuonna 1972 tehdyssä sopimuksessa, rajantarkistuksessa vuonna 1981 sekä Ruotsin kanssa Suomen mannermaajalustan ja kalastusvyöhykkeen sekä Ruotsin talousvyöhykkeen välisen rajan määräämisestä Ahvenanmerellä ja pohjoisella Itämerellä 2 päivänä kesäkuuta 1994 tehdyssä sopimuksessa (983/95). Aluevesien ulkorajana on kansainvälinen aluevesiraja.

Kaukana merellä sijaitsevalla yksinäisellä saarella, luodolla, karilla tai niiden muodostamalla ryhmällä voi olla erilliset aluevetensä.

Aluevedet jakaantuvat sisäisiin aluevesiin sekä ulkoisiin aluevesiin eli aluemereen.

Sisäisillä aluevesillä tarkoitetaan aluevesien sitä osaa, jota rajoittavat maan puolella teoreettisen keskivedenkorkeuden mukainen rantaviiva ja jokien suissa joen keskivedenpinnan ja meren keskivedenpinnan leikkausviiva sekä meren puolella ulkorajana murtoviiva, jonka kulma- eli peruspisteet sijaitsevat uloimmilla maastokohdilla, joko mantereella, saarilla, luodoilla tai kareilla.

Edellä 3 §:ssä tarkoitetut peruspisteet valitaan siten, että ne ovat pitkäaikaisiin vedenkorkeusmittauksiin perustuvan kyseisen ajankohdan teoreettisen keskivedenkorkeuden mukaisen tason yläpuolella. Sanotun tason alapuolellakin oleva piste voidaan kuitenkin ottaa peruspisteeksi, mikäli se on ainakin ajoittain näkyvissä ja sille on rakennettu majakka tai muu pysyvästi merenpinnan yläpuolella oleva laite.

Peruspisteet samoin kuin edellä 3 §:ssä tarkoitetun sisäisten aluevesien maanpuoleisen rajan sijainti tarkistetaan kolmenkymmenen vuoden väliajoin.

Aluemeri on sisäisiin aluevesiin välittömästi liittyvä vyöhyke, jonka ulkoraja on kahdentoista meripeninkulman etäisyydellä sisäisten aluevesien ulkorajasta, mikäli tässä laissa ei toisin säädetä.

Suomenlahdella aluemeren ulkorajana on murtoviiva, joka kulkee vähintään kolmen meripeninkulman etäisyydellä keskiviivasta ja jää kaikissa kohdin kansainväliseen merenkulkuun vakiintuneesti käytettävän reittijakoalueen pohjoispuolle.

Pohjanlahdella, Perämerellä, Selkämerellä, Ahvenanmerellä ja Itämeren pohjoisosassa aluemeren ulkoraja ei missään kohdassa ylitä Ruotsin kanssa sovittua Suomen kalastusvyöhykkeen ja mannermaajalustan rajaa.

Valtakunnan itäisen merirajan läntisestä päätepisteestä aluemeren ulkoraja kulkee suorana linjana länteen 10 päivänä helmikuuta 1947 allekirjoitetussa Pariisin rauhansopimuksessa määrätyn, Suomen aluemerta rajoittavan rajan itäiseen päätepisteeseen, missä se yhtyy mainittuun rajaan.

Edellä 1 momentissa mainitun Suomen aluemerta rajoittavan rajan läntisestä päätepisteestä aluemeren ulkoraja kulkee länsilounaaseen kohti 5 a §:n 1 momentin mukaista ulkorajaa, kunnes se yhtyy siihen.

Pohjanlahdella Tornion edustalla aluemeren ulkoraja erkanee valtakunnan merirajasta Ruotsin kanssa mannermaajalustan rajan määräämisestä Perämerellä, Selkämerellä, Ahvenanmerellä ja Itämeren pohjoisimmassa osassa 29 päivänä syyskuuta 1972 tehdyssä sopimuksessa määrätyssä pisteessä 2 ja kulkee eteläkaakkoon kohti 5 §:n mukaista ulkorajaa, kunnes yhtyy siihen.

Ahvenanmerellä Märketin luodon pohjoispuolella aluemeren ulkoraja erkanee valtakunnan merirajasta Ruotsin kanssa mannermaajalustan rajan määräämisestä Perämerellä, Selkämerellä, Ahvenanmerellä ja Itämeren pohjoisimmassa osassa 29 päivänä syyskuuta 1972 tehdyssä sopimuksessa määrätyssä pisteessä 10 ja kulkee pohjoiskoilliseen kohti 5 §:n mukaista ulkorajaa, kunnes yhtyy siihen.

Itämeren pohjoisosassa Bogskärin saariryhmän ympärillä aluemeren ulkoraja erkanee lännessä 5 §:n mukaisesta ulkorajasta pisteessä, jossa etäisyys Bogskärin majakkasaaren eteläpuolella olevaan peruspisteeseen on kaksitoista meripeninkulmaa, ja suuntautuu suorana linjana kaakkoon yhtyen kolmen meripeninkulman säteiseen ympyränkaareen, jonka keskipisteenä edellä mainittu peruspiste on. Aluemeren ulkoraja erkanee ympyränkaaresta pisteessä, jossa kolmen meripeninkulman etäisyydellä Bogskärin saariryhmän eteläisistä peruspisteistä piirretty suora linja sivuaa ympyränkaarta, ja seuraa tätä linjaa itäkoilliseen kohti 5 §:n mukaista ulkorajaa, kunnes yhtyy siihen.

Pohjanlahdella Tornion saaristossa Suomen puolella olevaa viimeistä peruspistettä seuraava peruspiste on Ruotsin puolella.

Sisäisten aluevesien ulkorajan peruspisteet ja niiden täsmällinen sijainti samoin kuin sisäisten aluevesien maanpuoleisen rajan ja aluemeren ulkorajan sijainti luetellaan asetuksessa, jossa tarvittaessa myös annetaan muut säännökset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta.